Jukka S. Rannila

Mielipidekirjoituksia olen kirjoittanut Etelä-Pohjanmaan maakuntalehteen Ilkkaan ja Jalasjärven-Peräseinäjoen alueella ilmestyvään JP-kunnallisanomat -lehteen.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että olen yrittänyt saada useita kirjoituksia Ilkka-lehteen, mutta Ilkka-lehteen saapuvien mielipidekirjoitusehdotusten määrän vuoksi kirjoituksen läpimeno ei ole yksiselitteisen helppoa.

Linjana kirjoituksissa olen koettanut pitää seuraavaa:

• ei turhaa räksytystä turhista asioita
• jollain tavalla rakentavia mielipiteitä
• johonkin tietolähteeseen viittaaminen tarvittaessa
• vaihtoehdon esittäminen.

8.2.2010 / JP-Kunnallisanomat

Lääkäriseura Duodecim piti konsensuskokouksen nuorten hyvin- ja pahoinvoinnista. Konsensuslausuma on tutkimustuloksiin perustuva suositus. Mitä merkitystä sillä on?

Kokouksesta voi lähteä liikkeelle joka paikassa toistettava lause. Vieläkö muistamme yhdistelmän ”20000 asukasta, 12 lääkäriä”? Hei, sehän on JIK ja PARAS-hanke. Yhdistelmää (20000/12) toistivat lähes kaikki poliitikot.

Luin tuota konsensuslausumaa läpi, ja jotain seuraavaa voi lähteä liikkeelle.

1: Luokan pysyvyys ja pieni koko (alle 21 oppilasta) on yhteydessä oppilaiden koulumenestykseen sekä myöhempään opinnoissa menestykseen.

2: Erityisesti sosioekonomisiin riskiryhmiin kuuluvat lapset hyötyvät pienestä koulusta.

3: Alakoulussa koulun ihannekooksi on arvioitu alle 300 oppilasta ja yläkouluksi alle 500 oppilasta.

Kun lapsia syntyy Jalasjärvellä n. 70 vuodessa, niin kuudessa vuodessa tuo olisi 420, eli yksi iso ala-aste olisi tämän 300 rajan yläpuolella. 70/21 tarkoittaisi 3,3 luokkaa, eli siis neljä luokkaa (17,5).

Taas yläaste olisi siis 210, joka taas on reilusti alle 500 oppilaan rajan. Ja luokaton lukio takaisin luokalliseksi suosituksen mukaan.

Lähdetään siitä, että Jalasjärvellä(kin) on riskiryhmiin kuuluvia, niin pieni koulu puoltaa paikkansa. Eli 6x17,5 = 105. Ja toisaalta 420/105 = 4. Tällä laskukaavalla Jalasjärvellä voisi olla neljä ala-astetta.

Tuo 300 oppilaan ala-aste on aivan liikaa, joku 150 olisi oikeampi ratkaisu. Perusteena aivotutkimus, joka väittää ihmisellä olevan 150 oikeasti muistettavaa ihmissuhdetta, ja pienen lapsen aivot eivät ole kehittyneet tähän 150 ihmissuhteen määrään. Ja 6x21 = 126.

Jalasjärven kouluverkkoselvitykseen yhdistelmä ”luokka alle21 + ala-aste alle 150” voi vaikuttaa, jos haluamme. Tämä voi tarkoittaa maksuhalukkuutta, eli veroäyrin nostoa.

Jos tuo konsensuslausuma tarkoittaisi jotain, niin silloin valtionosuusjärjestelmää pitäisi muuttaa reilusti. Silloin yhdistelmälle ”luokka alle 21 + ala-aste alle 150” olisi takuu kaikissa olosuhteissa, riippumatta kustannuksista.

Palaamme siihen, että mikä on arvokasta tai vähemmän arvokasta. Tästä seuraa kysymys, että ketä lähetämme eduskuntaan, koska valtio määrää valtionosuusjärjestelmän.

Jukka Rannila
kuntalainen

1.10.2009 / JP-Kunnallisanomat

Vanhan seurakuntatalon purkupäätöksen käsittely etenee, ja saamme päätöksen aikanaan asianmukaisesti.

Tilasin tuomiokapitulista heidän arvion suojeluesityksestä, ja tuomiokapitulin puolesta rakennuksen voisi purkaa.

Kuuluuko kirkollisen rakennuksen suojelu ja ylläpito valtiovallan tehtäviin? Tämä on ydinkysymys, jonka ympärille voimme rakentaa päättelyketjun.

Asiaa näin päätöksenteon ulkopuolelta seuraavana ihmettelee, että mitkä ovat raamatulliset perusteet rakennuksen purkamiselle. Oletettavasti seurakunnan pitäisi Raamattua seurata, ja kai ne voisi päätösperusteisiin kirjata.

Katsoin itse kuitenkin muutaman paikan, kun tämä ajatus tuli mieleen.

Saarnaaja 3:3: ”...aika on purkaa ja aika rakentaa..”. Eli näillä perusteilla seurakunta voi rakennuksia tarvittaessa purkaa.

Luukas 14:20: ”Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi.” Tästä on asiassa kysymys, eli seurakunnalle rakennuksen uudelleen rakentaminen olisi melkoinen hanke, mahdollisesti lähemmäksi miljoonaa euroa.

Apostolien teot 7:47: ”...Korkein ei kuitenkaan asu ihmiskäsin tehdyissä rakennuksissa.”. Eli ei tässäkään ole mitään vikaa, jos rakennus puretaan.

Matteus 22:21: ”...Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu...”. Tässä tapauksessa voimme todeta keisarin olevan valtiovalta. Kyse oli verojen maksamisesta, ei valtion pakottamista suojelemaan rakennuksia. Näillä perusteilla kunnan ja ympäristökeskuksen sekoittaminen kirkolliseen päätöksentekoon on jokseenkin outoa.

Raamattua paremmin tuntevat voivat aivan vapaasti tehdä parempia tulkintoja aiheesta.

Ratkaisevin tekijä on rakennustekniikan ja talouden yhdistäminen. Seurakunnan perustehtävä ei ole hallinnoida kiinteistöjä, joten purkamiselle ei ole ideologisia tai käytännöllisiä esteitä.

Ainut tapa rakennuksen pelastukselle on, että talolle löytyy ostaja, joka velvoitetaan tekemään läpikattava remontti ja ylläpitämään uudistettua rakennusta.

Jukka Rannila
kuntalainen

28.5.2009 / JP-Kunnallisanomat

Kunnanjohtaja Juntusen toteamus ”Niin sanottu enemmän älyä vaativa työpaikka” Seinäjoen Sanomat -julkaisussa aiheutti kiukkuisen kommentin 25.5. lehdessä.

Itse ammattikoulun ja yliopiston käyneenä ei voi muuta kuin ihmetellä.

Tähänkö me Jalasjärvellä lähdemme? Syyttelemme toisiamme Eduskunnan virheiden vuoksi? Syyttely pitäisi osoittaa oikeaan suuntaan.

Ongelma koulutusjärjestelmässä on, että peruskoulun jälkeen syntyy tilanne, jossa väki jakaantuu kahteen ja välillä näiden kahden porukan välillä ei ole mitään yhteyksiä pitkässä aikavälissä.

Jonain päivänä ns. maisteri-ihminen huomaa, että haluaisi oman tuvan, mutta ei osaakaan työmaalla keskustella ns. ammatti-ihmisten kanssa. Toisaalta ns. ammatti-ihminen ei välttämättä osaa asiaansa selittää kirjallisesti koulutetulle ns. asiantuntijalle, kun siihen ei ole tottunut.

Vuosikymmenten mittaan Eduskunnasta on tullut maistereiden pesäpaikka, ja päätökset alkavat muistuttamaan liikaa maistereiden ajatusmaailmaa. Koulutamme väkeä liian teoreettisesti, kun jokaisesta halutaan pieni maisteri.

Homma alkaa hajota, ja esimerkiksi tietotekniikka-alalla on yleistä, että isojen tietotekniikkatoimittajien koulutusohjelmat ovat arvossa, ei mikään virallinen tutkinto. Pitkässä juoksussa pidämme yllä kahta raskasta koulutusjärjestelmää, yksityistä ja julkista.

Vanhan kansan teknikkojen koulutuksen lakkauttaminen oli vuosisadan virhe, ja ammattikorkeakoulujärjestelmän palauttaminen takaisin teknikkokoulutukseen on vaikeaa. Eli joudumme(ko) luomaan järjestelmän ammattikouluihin antamaan entistä teknikkokoulutusta.

Joskus järjestelmä rojahtaa omaan mahdottomuuteensa, ja uudistukset on pakko tehdä. Itse olen ehdottanut, että pitäisi luoda kunnollisia puolen vuoden ja vuoden tehokkaita tutkintoja, joita voisi suorittaa oman tilanteensa mukaan. Nyt vaadittavat vuosikausien tutkintohärvelit ovat monelle liian kova kertaponnistus, kun mukaan tulee perhettä ja työelämää.

Ns. ”korkeasti koulutetut” ovat viimeisimpiä ihmisiä perustamaan mitään yritystoimintaa. Parhaimpia uusien yrityksien perustajia olivat - yllättäen - vanhan kansan teknikot.

Meillä Jalasjärvellä on asiat kunnossa. Kun koulutusjärjestelmä joskus rojahtaa omaan mahdottomuuteensa, niin meillä on huippuunsa viritetty JAKK.

Jos/Kun edellä mainitsemani puolen ja vuoden tutkinnot palautetaan oikeaan arvoonsa, niin meillä on kaikki valmiudet. Tällöin voi ns. ammatti-ihminen käydä lyhyellä ns. enemmän älyä vaativalla kurssilla, ja huomata, että korkeampi tutkinto voi olla niin sanottua tai ”niin sanottua” älyä vaativaa.

Jukka Rannila
kuntalainen

30.4.2008 / JP-Kunnallisanomat

Jalasjärvellä oli EU-vaaleihin liittyvä vaalipaneeli, ja osanottajia oli seitsemästä puolueesta.

Puolueissa on eroja, mikä tuli esille keskusteluissa. Voi todeta, että puolueiden ajatukset tulevat esille, kunhan jaksaa käydä eri puolueiden tilaisuuksissa.

Aivan tavallinen ihminen, joka ei halua leimautua minkään puolueen kannattajaksi, ei tietysti uskalla mennä yksittäisen puolueen tilaisuuteen. On oltava puolueiden yhteistilaisuuksia, jossa mielestään tavallinen ihminen voi käydä leimaantumatta kenenkään kannattajaksi tai vastustajaksi.

Ero yhteistilaisuuden ja oman puolueen tilaisuuden välillä on selvä. Oman puolueen tilaisuudessa haukutaan muut puolueet, ja hellitään puolueen ikiaikaisia tarinoita. Yhteistilaisuuksissa voi avautua yllättävilläkin tavoilla eri puolueiden ajatuksia. Vaikka eri puolueen ajatuksia ei hyväksyisi, niin saa kuitenkin tietoa ajatusten perusteista.

Jalasjärvellä EU-vaaleihin liittyvä yhteinen vaalitilaisuus järjestettiin puolueiden yhteistyössä. Ehdokkaiden(kin) mielestä oli mukava käydä yhteistilaisuudessa kuin pienessä oman puolueen tilaisuudessa, joita he ovat nähneet tarpeeksi.

Olikin yllättävää, että muutama ihminen kysyi, että voiko tällaiseen puolueen yhteistilaisuuteen hänkin tulla. Vaikka kutsussa luki, että ”tervetuloa”, niin joidenkin mielestä tämä tarkoitti kuitenkin, että ns. tavallinen ihminen ei voisi tilaisuuteen tulla. Yllättävää, mutta totta.

Ilmeisesti on niin, että (henkilökohtainen) tiedottaminen puolueiden yhteistilaisuuksista on seuraava selvitettävä tehtävä itse yhteistilaisuuksien lisäksi.

Tässä on jälleen ideakilpailun paikka.

Pitäisikö tässä tehdä mielipideselvitys, ja kysyä, että millaiset poliittiset yhteistilaisuudet kiinnostaisivat? Ja millaista yleistä ja henkilökohtaista tiedotusta pitäisi olla? Ja miten toteuttaa koko homma niin, etteivät puolueiden vastuuhenkilöt uuvu tiedotustyön määrään? Hyviä kysymyksiä kaikki.

Jukka Rannila
kuntalainen

12.3.2008

Näyttävästi on uutisoitu Jalasjärvellä jatkossa uusille kuntalaisille jaettavasta Tervetuloa-paketista. Hieno asia, että asia on hoidossa.

Toivottavasti arvostelijat ilmoittautuvat nimellä, eikä nimimerkillä lässyttäen kuten syksyllä.

Henkilövaihdoksia Jalasjärvellä on ollut useassa yrityksessä ja kunnassa, niin voi esittää uudelleen aikaisempaa ajatusta Jalasjärveltä pois muuttaneille tehtävästä markkinoinnista.

Meillä on ollut JP-Kunnallissanomissa Paluumuuttajat-palsta, ja paluumuuttaminen kiinnostaa ihmisiä, kun kiertää maailmaa.

Itse muistan Tampereella opiskelijoille järjestetyn yleisen ison Etelä-Pohjanmaa -tilaisuuden. Mukava tilaisuus ja hyviä esitelmiä, mutta jälkihoitoa ei koskaan ollut.

Kaikki tietävät tarinan hyvin. Ensin naristaan koko lapsuus ja nuoruus, kuinka Jalasjärvi on pieni, takapajuinen yms. Yleensä ilolla lähdetään pois maailmalle. Monesti ensimmäinen lapsi muuttaa mielen, ja yhtäkkiä Jalasjärvi (myös Peräseinäjoki tietysti) on hyvä lapsenkasvatuskunta.

Laitetaan vain kuntoon uusien kuntalaisten tervehtiminen ja vastaanotto, niin he toivottavasti kertovat eteenpäin hyvää viestiä.

Itse olen pohtinut, että entisille kuntalaisille tietyssä ikähaarukassa voisi lähettää kirjeen silloin tällöin. EI mitään kymmenväriesitteitä, vaan tiukkaa ja rehellistä asiaa Jalasjärven kehityksestä, työmahdollisuuksista Jalasjärven työssäkäyntialueella, yritysmaailman tiedotteita, jne.

Näiden entisten kuntalaisten kirjeiden jälkeen heitä saadaan toivottavasti liittymään entisten kuntalaisten sähköpostilistalle, jossa vastaavia tiedotteita tulisi enintään neljä kertaa vuodessa. Mieluummin neljä kunnollista sähköpostiviestiä, jotka ovat oikeasti oikeaa asiaa kuin viisi huonoa.

Sen epäonnistuneen Etelä-Pohjanmaa -tilaisuuden perusteella sanoisin, että entisille kuntalaisille tiedottamisessa pitää olla pitkäjänteinen, eli vuosikymmen on lyhin mahdollinen aikajakso.

Tietysti jokainen tietää, että kuntien budjeteissa ei ole mitään löysää.

Tässäkin pitää miettiä ratkaisuja, jossa kunta ei ole ainut ja suurin maksaja. Kuulopuheiden mukaan olemme pääsemässä siihen, että kunta ja yritykset tietävät omat tehtävänsä ja hoitavat ne hyvin ilman eri narinaa.

Tämä(kin) vaatii oikeita ihmisiä oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuten aina.

Jukka Rannila
kuntalainen

10.3.2008 / ILKKA

Kenraali Ermei Kanninen kauhisteli Kansallisteatterin Tuntematon-tulkintaa ja taivasteli etääntymistä viime sotien todellisuudesta. Sodista on vieraannuttu kauan sitten,jos rehellisiä ollaan.

Länsimaissa muiston kunnioitus tarkoittaa täsmällistä toistoa joka vuosi. Joulu vietetään lähes samalla tavalla ja muutokset ovat hitaita.

Rehellisesti voi todeta, että sotien muiston perinteiden toistosta vuodesta toiseen on tulossa tyhjä kuori, jos ei jotain tehdä.

Kanninen voi katsoa syyllistä itsestään ja muista johtajista. Onko sotien perinteiden kunnioituksen oltava näin? Onko sallittu keskustelua? Onko nuoremmilta kysytty? Onko vanhemmilta kysytty? Onko asia vaiettu Kannisen tapaisten johtajien vuoksi?

Pidin pari maanpuolustuksen nuorisokurssia, ja nuorilla on kiinnostusta. Jotain uutta on vain keksittävä perinteiden välittämisessä.

En lähtisi sotien ihannoinnin tielle. Nykyisistä sodista voi todeta, että sota ei edelleenkään ole hieno asia.

Lisäksi perinteiden helliminen väärällä tavalla antaa väärän kuvan nykyaikaisesta sodasta. Väärä tieto nykyaikaisen sodan luonteesta on vaarallista, vaikka perinteitä vaalitaan.

Kannisen tapaisten johtajien on haastettava miettimään sotien oikean muiston oikeaa välittymistä oikeasti eteenpäin eikä surkutella vääriä asioita.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

::: ALKAA : JÄLKIARVIOINTI :::

Myöhemmin tuli vastaan henkilö, joka oli tavannut Ermei Kannisen muutaman kerran eri yhteyksissä.

Hän totesi, että meikäläisellä on väärä käsitys Kannisesta.

Totesin asiaa miettineeni, että mitä vastaan, jos radio/televisiohaastattelu osuu kohdalle.

Jotenkin tähän malliin olin asiaa ajatellut.

Kannisen tapaisen mielipidejohtajan pitää kestää, jos vähän roiskuu mielipidekirjoituksen jälkeen.

Itse olen muutaman Kannisen kirjoituksen lukenut, eikä tuon tason johtaja nyt pienestä hätkähdä. Jos nyt on sotien ryskeestä selvinnyt, niin ei sitä enää pienestä hätkähdä.

Uskoisin, että pääsisimme hyvinkin äkkiä puhumaan itse asiasta, eikä asian vierestä.

Tuskin Kanninen on sitä vastaan, että sotien muistojen kunnioitukseen etsitään sellaisia uusia muotoja, jotka mahtuvat nykyihmisen tajuntaan.

::: LOPPUU : JÄLKIARVIOINTI :::

23.2.2008 / JP-Kunnallisanomat

Näin esityksen JIK-peruspalveluliikelaitoskuntayhtymästä, eli Ilmajoen, Kurikka-Jurvan ja Jalasjärven hankkeesta toteuttamaan PARAS-hankkeen ”20000 asukasta ja 12 lääkäriä” -määräystä. Lisäksi on käynnissä kansallisen potilastietojärjestelmän ja sähköisen reseptin järjestelmän kehittäminen.

Eli yhtä aikaa isot tietojärjestelmähankkeet ja useiden yksiköiden yhteen liittämiset, mikä yritysmaailman esimerkin mukaan on paha yhdistelmä.

Tietotekniikka lisää aina tehtäviä, ja hyötykäytön pitää ehdottomasti hävittää joitain tehtäviä, tai vanhat ja uudet työt kaatuvat päälle. Hyödyllinen tietotekniikka vähentää turhaa viestintää, ja tekee viestinnästä tehokkaampaa, rikkaampaa ja mielekkäämpää.

Potilastietojärjestelmän ja sähköisen reseptin hankkeet ovat oikean suuntaisia, mutta päälle ei tarvita terveyskeskusten yhdistämisiä, koska iso yhteisö lisää yleisviestintää ja tuntemattomien ihmisten oheisviestintää.

Hoitajien ja lääkärien järjen käyttöä pitää lisätä, jos tietojärjestelmä antaisi siihen mahdollisuuden. Enemmän järkeään käyttävät hoitajat voisivat tehdä enemmän valmistelevaa työtä, eli kuvauksia, mittauksia, jne. valmiiksi järjestelmään ennen lääkärin vastaanottoa. Lääkäri voi keskittyä oleelliseen, eli järjen käyttöön perustuen valmiiseen potilastietoon. Lääketieteellinen kirjallisuus kehittyy, joten lääkäreillä on tarpeeksi työtä uuden oppimisessa, jotta he osaavat ohjata eteenpäin oikeilla määräyksillä.

Potilaiden vastuuta pitäisi lisätä, että lisäävät itse perusilmoituksia, seurantatietoja, yms. järjestelmään, jolloin seurantakäyntejä on harvemmin, mutta tehokkaampina.

Vanhalla työnjaolla, vanhoilla työtehtävillä, uusilla tietojärjestelmillä, uusilla tietoteknisillä työtehtävillä, potilaiden tyhmänä pitämisellä, ja turhaan suurennetuilla (näennäis)yhteisöillä järjen käyttö vähenee järjestelmällisesti.

Paras tapa uuvuttaa työntekijät on lisätä turhaa tietotekniikkaa tehtävien päälle, vähentää vastuuta, vähentää järjen käyttöä, lisätä ohjeistusta ja vaatia enemmän. Tälle tielle olemme Suomessa siirtyneet.

Viestintä- ja hallintotasoja tulee liikaa, ja joku saa vielä oivalluksen; Vähennetään turhia viestinnän tasoja, ja laajennetaan vastuuta ja järjen käyttöä tehokkaisiin pieniin yksikköihin.

Jukka Rannila
kuntalainen

30.1.2009 / ILKKA

Simo Nikula otti räväkästi kantaa 21.1. Ilkassa ja 24.1. Helsingin Sanomissa naisten vapaaehtoiseen asepalveluun.

Simo aloitti jo klassikoksi nousseella "en ole sovinisti, mutta" -tyyppisesti, mikä varmasti sai monet naiset tulistumaan. Toivottavasti he innostuivat antamaan ASIAperusteisiin kohdistuvia vastineita.

Itse pääsin varusmiespalveluksesta vuonna 1994. Muistan jo ensimmäisenä palveluspäivänä sanotun, että muutaman vuoden päästä naisia armeijaan tulee. Mitä uutta? Naisia on ollut sodissa mukana koko ihmiskunnan ajan.

Ottaisin kuitenkin hieman toisenlaisen asenteen ja katsoisin tilastoja maailman suurimman naisarmeijan eli Yhdysvaltojen armeijan tilanteesta. Peittelemätön tosiasia on, että Yhdysvaltojen armeijassa on vakavia rikosoikeudellisia ongelmia naissotilaisiin kohdistuvista väkivallanteoista, jotka ovat oman armeijan sotilaiden tekoja, eivät vihollisarmeijan.

Yhdysvaltojen armeija on kärsinyt Irakin ja Afganistanin sodissa suuria henkisiä tappioita sotien heikkojen asiaperusteluiden vuoksi ja sota-alueella tilanteen sekavuudesta johtuen. Eli suomeksi: monen sotilaan mieli on mennyt sodassa sekaisin ja moni sotilas tekee myöhemmin kotimaassaan katumaa. Näissä olosuhteissa ovat monet naissotilaat joutuneet hankaliin tilanteisiin.

Suomessakin on jo oikeustapauksia liittyen naissotilaisiin ulkomaisten esikuvien mukaan. Jälkikäteen voidaan todeta, että kaikki suomalaiset upseerit eivät olleet innostuneita naisten asepalveluksesta, mutta tiesivät sen väistämättä toteutuvan. Kuitenkin voi todeta, että entisen kaltaista rintamasotaa ei ehkä synny ja sodatkin ovat nykyään erilaisia. Tuntemattoman sotilaan sotaa ei Suomeen enää tule, jos sota joskus meitä koskettaa.

Yhdysvaltojen esimerkki naisten ja miesten sekoittamisesta taistelussa henkisesti väsytettyyn ja tappioita kärsineeseen yksikköön ei ole kovin rohkaiseva.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että naissotilaiden tehtäviä pitäisi antisovinistien vastahuudosta huolimatta rajata tarkemmin muista armeijoista tehtyjen varoittavien tutkimusten perusteella ja harkita kokonaan naisista muodostuvia ryhmiä tehtävien mukaan.

En kannata palkka-armeijaa. Yhdysvaltojen kongressin ja Ison-Britannian parlamentin kaikkien jäsenten pojat eivät ole käyneet varusmiespalvelusta, jolloin oli helppo huutaa muiden poikia sotimaan Irakiin ja Afganistaniin ilman pelkoa sukulaisten menetyksestä.

Kun palkka-armeija ja NATO nykyopeilla tarkoittaa muslimien teurastamista ilman pätevää syytä, tähän ei suomalaisia sotilaita pidä sekoittaa.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

::: ALKAA : JÄLKIARVIOINTI :::

Tähän kannattaa ensin kopioida Simo Nikulan kirjoitus.

Naiset varusmiespalveluksen kallis riesa
ILKKA, keskiviikko 21.1.2009
Viime heinäkuussa astui varusmiespalvelukseen 13 500 "lapsukaista", joista naisia vain 246. Kauhavan lentosotakoulussa aloitti 12.1.09 varusmiespalveluksen 134 miestä ja kaksi naista! Siunaus vai kirous?
En ole sovinisti, mutta ihmettelen naisten asepalvelusta. Mikä riesa tuosta pienestä toisen sukupuolen ryhmästä monissa asioissa on? Eikö naisille ole muutakin tekemistä. Eihän miestenkään tarvitse tasa-arvon vuoksi synnyttää, vaikka jotkut ehkä haluaisivatkin ja moni ainakin odottaa (vatsasta päätellen) koko pienen ikänsä.
Missään en ole nähnyt laskelmia kuinka kalliiksi naisten asepalvelus yhteiskunnalle tulee, mutta turhan paljon maksanee? Mitä hyödyllisempää sillä menoerällä armeija tekisikään! Onneksi tuo muoti naisten keskuudessa näyttää hiipuvan.
Ammattisotilaat ja varusmiesten kouluttajat tuntevat ja tietävät naissotilaista aiheutuneet haitat ja hankaluudet, mutta uskaltavat kertoa niistä vain nimimerkin suojassa. Faktoja on pitkä liuta: Naisen fyysinen rakenne ei kestä kovaa koulutusta ja vammojen määrä on suhteettoman suuri. Nainen ei myöskään ymmärrä miehisen koulutuksen luonnetta ja pitää sitä herkemmin simputuksena. Naisen paineensietokykykin on todettu taistelutilanteessa heikommaksi. Naisella ja miehellä pitää olla erilaiset tavoiterajat liikuntasuorituksissa, kuten peruskoulussa, mutta sodan aikana rajat ovat kaikille samat.
Miksi ottaa varuskuntiin riesaksi muutamia naisia, jos heistä suurin osa, 80 - 90 %, hakeutuu sinne väärällä asenteella: "koska kaverikin on", "näyttämisen halu", "vedonlyönti", "täällä on paljon miehiä" jne. Sietäisi kansanedustajien kysyä tämänkin "leikkikoulun" kalleutta ja tarkoituksenmukaisuutta.
Vapaaehtoinen miesten palkka-armeija olisi halvin ratkaisu.
Simo Nikula
Seinäjoki

Simo Nikulan kirjoitukseen vastasivat Jenni Tammi ja Virpi Väänänen 30.1.2009. Tässä on hyvä huomauttaa, 30.1.2009 minun kirjoitus ja Tammi/Väänänen -kirjoitus olivat samalla sivulla alekkain.

Naiset ammattisotilaina
ILKKA, perjantai 30.01.2009
Simo Nikula mielipidekirjoituksessaan (Ilkka 21.1.) kyseenalaistaa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen nimeämällä sen kalliiksi riesaksi armeijalle. Nikulan mainitsemina ammattisotilaina meillä on hyvin eriävä käsitys asiasta.
Nikula arvelee ilman perusteluja, että naisten asepalvelus tullee kalliiksi yhteiskunnalle. Kuitenkin esimerkiksi Puolustusvoimien virallisilta Internet-sivustoilta ilmenee, että "naisten asepalvelus toimeenpannaan mahdollisimman pienin erityisjärjestelyin ja puolustusvoimien kannalta taloudellisesti edullisin ratkaisuin". Ainoa lisäkustannus naisten osalta on heille maksettava varusraha 0,40 EUR/vrk (henkilökohtaisten alusvaatteiden ym. tarvikkeiden hankkimista varten, joita Puolustusvoimat ei tarjoa).
Nikula ei myöskään esitä perusteluja "faktoilleen". Naisten heikommat fyysiset valmiudet miehiin verrattuina on tieteellisesti todistettu, mutta yksilötasolla on suuria eroja sekä mies- että naispuolisten varusmiesten keskuudessa.
Kokemuksen perusteella toteamme, että naisilla on yleensä hyvä motivaatio ja asenne sotilaskoulutukseen, koska he ovat kaikki vapaaehtoisesti siihen hakeutuneet. Asepalveluksesta suoriutumisessa oma asenne on jopa tärkeämpi tekijä kuin fyysinen kunto, jota voi aina parantaa. Sitä paitsi siitä, kuinka toimintakykyinen mies/nainen oikeasti on taistelutilanteessa, ei kukaan voi tietää ennen todellista tulikastetta.
Liikuntasuorituksissa on määritelty jonkin verran eroavia tavoitteita sukupuolen mukaan, mutta marssi- ja taistelukoulutus pidetään kaikille samalla tavalla. Kokemuksemme mukaan huonokuntoisistakaan naisista ei ole haittaa koulutuksessa - he tulevat joukon jatkona siinä missä huonoimmat miehetkin ja samanaikaisesti omalla sisukkuudellaan motivoivat miehiäkin parempiin suorituksiin.
Vapaaehtoisten naisten vaikuttimista lienee turha olla huolissaan, sillä ne tuskin ovat sen huonompia kuin olisivat ammattiarmeijaan hakeutuvien miestenkään.
Yleinen asevelvollisuus on Suomen kannalta paitsi halvin, myös paras ratkaisu. Puolustusministeri Jyri Häkämies totesi 10.10.2008 vastauksessaan kansanedustajan kysymykseen mahdollisuudesta toimittaa kutsunnat myös naisille mm. seuraavaa: "Vaikka ikäluokat pienenevät, niin puolustusvoimien laskelmien mukaan pystytään sodan ajan joukot pitämään määrävahvuisina kouluttamalla kaikki kenttäkelpoiset miehet ja vapaaehtoisina asepalvelukseen hakeutuvat naiset".
Jenni Tammi SK, luutnantti
Virpi Väänänen FM, SK, kadetti
Helsinki

  ::: LOPPUU : JÄLKIARVIOINTI :::

19.1.2008 / JP-Kunnallisanomat

Ketään ei yllätä, että Museovirasto vaatii vanhan seurakuntatalon suojelua. Museovirasto EI ole kuitenkaan lupaviranomainen, vaan sille uskotun kulttuuriperinnön huolehtija.

Kirkkolain 14. luvun 2 § sisältää kirkollisen rakennuksen määritelmän ja vanha seurakuntatalo ei käsittääkseni ole lain mukainen kirkollinen rakennus; siis kirkko, kellotapuli, siunauskappeli, hautauskappeli tai näihin rinnastettava. Vanhaa seurakuntataloa ei käsittääkseni ole siunattu kirkkorakennukseksi, eli kirkkolain mukaan vanhaa seurakuntataloa ei saa suojatuksi. Oikaiskaa, jos olen väärässä.

Menemme maalliseen rakennussuojelulain 2 §:ään, eli rakennuksella on merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien taikka rakennuksen ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden kannalta.

Seurakunta palkkasi rakennusinsinöörin arvioimaan kunnostukset. Kustannusarvio oli 760000, ilman erityisjärjestelyjä.

Lueskelin rakennussuojelulakia ja mahdollinen myönteinen suojelupäätös aiheuttaisi lisää päätettäviä asioita, ja niistä tietysti voisi tulevaisuudessa valittaa.

Lupaviranomainen joutuu antamaan hyvät perustelut mahdolliselle myönteiselle suojelupäätökselle.

Myönteinen päätös avaisi selvityksen seurakunnan velvollisuudesta ylläpitää taloa ilman korvausta tai korjata rakennus ilman korvausta. Lisäksi pitäisi selvittää tehtävät korjaukset suhteessa suojelupäätökseen, ja vielä mahdollisesti valtion velvollisuus osallistua kuluihin.

Seurakunta omistajana ei ole yksityinen henkilö, ja seurakunnan taloudellisen kantokyvyn arviointi suhteessa suojelupäätöksen ja korvausvelvollisuuteen on melkoinen selvitys.

Yhteiskuntarauhalle räjähdysaltis vaihtoehto on, että valtio suojelupäätöksellä pitäisi yllä kirkon rakennusta, joka ei ole kirkollinen. Tällaista eivät kaikki hyväksy ja eduskunnassa/mediassa yms. nousisi hirveä meteli.

Yksi vaihtoehto myönteisestä suojelupäätöksestä on nostaa kirkollisveroa. Toinen vaihtoehto on myydä rakennus seurakuntalaisille, jotka haluavat suojelupäätöksellä rakennuksen kunnostaa ja ylläpitää omilla rahoillaan.

On siis oltava rikkaita henkilöitä, säätiöitä tai yrityksiä suojelemaan Jalasjärven rakennusperintöä.

Jukka Rannila
kuntalainen

8.12.2008 / JP-Kunnallisanomat

Jokainen lehtiä lukenut tietää, että kunnallisten luottamushenkilöpaikkojen jako on käynnissä.

Puolueesta riippumatta puoluetoimistojen puhelimiin vastataan näihin aikoihin totutulla rutiinilla ja kuunnellaan meuhkaamista luottamushenkilöpaikkojen epäoikeudenmukaisesta jaosta ja paikallisista väärinkäytöksistä.

Kaikissa puoluetoimistoissa sama vastaus: Puoluetoimisto ei voi hyvällä tahdollakaan paimentaa satojen kuntien luottamushenkilöpaikkojen jakoa.

Voi sanoa pomminvarmasti, että joissain kunnissa tulee luottamushenkilöpaikkojen jakamisesta niin kova riita, että eri puolueiden väkeä kävelee ulos kokoussalista tai joku puolue hajoaa kahteen riitaisaan ryhmään. Melkoisella todennäköisyydellä jokainen kunta kokee tämän vähintään kerran.

Jalasjärvellä on vannottu hyvän yhteistyön nimiin, ja erilaisilta ulosmarsseilta on haluttu välttyä. Kuulopuheiden mukaan on aivan oikeasti vilpitöntä halua tehdä entisestään paranevaa yhteistyötä.

Tosiasia on, että kyseessä on kymmenien ihmisten pyörittelyä ja valintaa eri luottamustehtäviin, ja on käytännössä mahdottomuus, että aivan jokainen olisi täydellisen tyytyväinen tehtyyn jakoon. Joihinkin tehtäviin on mahdoton tungos, joihinkin tehtäviin äänestetään, joihinkin tehtäviin pyydetään ja joihinkin tehtäviin käsketään.

Itse olen pohtinut, että käytämmekö 2000-luvulla järjestelmää, joka on kehitetty 1900-luvun alkuhämärissä. Järjestelmä voi olla toimiva, mutta olettaisi vuosikymmenten jälkeen tiedossa olevan järjestelmän parannuskohdat.

Olen tavannut eri puolueista henkilöitä, jotka ovat olleet ehdokkaana ja päässeet omaksi yllätyksekseen läpi. Riippumatta puolueesta on joskus ollut kova yllätys luottamushenkilöpaikkojen jakamisen vääntö ja osittain vaikeaselkoiset menettelytavat.

Ennen vaaleja (25.8) peräänkuulutin, että puolueet järjestäisivät ideakilpailun puolueiden yhteisistä vaalitilaisuuksista.

Nyt voisin kuuluttaa uuden ideakilpailun. Ehkä voisi kerätä yhteen ongelmat luottamushenkilöpaikkojen jakamisessa ja pohtia uusia ratkaisuja seuraavien kunnallisvaalien luottamushenkilöjakoon.

Jukka Rannila
kuntalainen

13.11.2008 / JP-Kunnallisanomat

Kunnallisvaalien jälkeen on luottamuspaikkojen jako. Poliittinen neuvottelu voi kestää yli puolenyön, eli ns. yönaukujaiset.

1996 oli paikka arvostusasteikon loppupäässä. Kokouksessa 2008 totesin paikan kiinnostavan. Kotona tajusin, että on haavetta, jos paikka on ns. seudullinen.

Valtuustossa neljä puoluetta, tietty määrä miehiä sekä naisia valtuutettuina ja varalla. Yhdistäen Paikkakunta-Puolue-Sukupuoli.

Vaaleissa tapasin VPK:n jäseniä, aihe nykyinen ja ehdotettu työvuorojärjestelmä.

Lupasin ottaa selvää johtavasta aluepelastuslaitosuudistuksen perusajatuksesta.

Päädymme Lipposen I hallituksen selvitysmies Myllyniemeen, joka selvitti palo- ja pelastustoimen siirtämistä valtiolle.

Lyhyesti: aluepelastuslaitokset, yksi palokunta liian pieni, kunkin aluepelastuslaitoksen oma hallinnollinen järjestely.

Jotenkin tutun kuuloista: yksi terveyskeskus liian pieni, 20000 asukasta, keskimäärin 12 lääkäriä, alueellinen yhteistyö, hallinnollinen järjestely oman harkinnan mukaan. Hei-hei, sehän on JIK(ky) ja PARAS-hanke.

Ideologiaa. SDP: isot yksiköt. Keskusta: pienet yksiköt. Kokoomus: verot alas.

Suomen hallinto: Ruotsin ja Venäjän vallan huonot piirteet, hajautus-keskitys-sotku, valtiovero alas, kuntavero ylös.

Pelastuslaitoksemme pelastusjohtaja (§58) 30.10.2007: pelastuslaitokset eivät ole kyenneet määrittämään tarkoituksenmukaista organisaatiorakennetta.

Todennäköisyydellä valitaan uusi pelastuslaitoksen johtokunta. Paraneeko tilanne? Vaikea sanoa.

Yksityistäminen-monopoli ja keskitys-hajautus ratkaisuna monesti ideologiaa, ei perusteellista harkintaa. Saamme siis alueellisia keskitettyjä yksiköitä, joiden saaminen toimiviksi kestää vuosia.

Oikaisuvaatimuksia yms. vääntöä voi tulla sekä aluepelastuslaitoksen että JIK(ky):n suhteen.

Kysymys: paljonko yönaukujaisia valtuustokaudella tämän väännön seurauksena?

Jukka Rannila
kuntalainen

25.10.2008 / ILKKA

Joko verokotkotes riittää vai jatkuuko hotkotes??

Suomalaiseen politiikkaan on pesiytynyt verokotkotes. Jokaisesta vähän suuremman puolueen jostain puoluesiivestä riittää kotkotesta verojen alentamisesta ja sääntelyn purkamisesta.

Katselin tässä yhdysvaltalaisia dokumentteja yleisen tietoverkon kautta osin Suomen yleisradiota vastaavalta kanavalta (www.pbs.org); tosin kanava sai rahoitusta monesta ,esim. säätiöiltä, suunnasta, ja kanava ei lähetä mainoksia ollenkaan.

Homma on aika selvä, kun jaksaa kuunnella ja katsoa erilaisia tarinoita Ameriikan ihmemaasta. Veroja on alennettu jatkuvasti ja kaikenlaisen säännöstelyn purkamisesta on tullut opinkappale.

Muutaman vuosikymmenen jälkeen jäljet alkavat olla näkyvissä: Yhdysvaltoihin on syntynyt erilaisia yksityisiä monopoleja, duopoleja ja oligopoleja, jotka vedättävät mahdollisuuksiensa mukaan asiakkaita ja veronmaksajia. Tämän seurauksena esimerkiksi Euroopan Unionin Komission kilpailuosasto on lähtenyt erilaisten monopolien jahtiin - myös suomalaisten monopolien.

Toinenkin tulos on melko selvä. Yhdysvaltain ylimmän tuloluokan ylin osa omistaa järjettömiä omaisuuksia, ja heidän omaisuutensa on kymmenien miljoonien tavallisten yhdysvaltalaisten omaisuuden määrä. Kun lisäksi ammattiyhdistysliike on heikko, niin työntekijöillä ei ole neuvotteluvoimaa, jolloin ns. keskiluokan palkkojen ostovoima on pysynyt samana ja monesti laskenut. Amerikkalainen unelma alkaa olla tavalliselle ihmiselle unelma, joka ei koskaan toteudu.

Itse olin yhtä vaalipaneelia seuraamassa Seinäjoella ja kysyin, että ollaanko tässä siirtymässä Alabaman (yksi Yhdysvaltojen osavaltio) malliin, jossa on monessa suhteessa alhaiset verot. Alabaman tapauksessa käsiteltiin (www.pbs.org) ruokaveroa (karkeasti määritellen), jonka seuraukset olivat köyhille melko hankalat. Alabamassa on yleisesti ottaen alhaiset yleiset verot ja erityinen ruokavero, jonka seurauksena monet köyhät joutuvat maksamaan ruokaveroa vähäisistä tuloistaan. Mielenkiintoista on, että Alabamassa on alkanut vastarintaliike, joka vaatii yksinkertaisesti verojen nostamista progressiivisesti ja julkisen sektorin vahvistamista.

Että olisiko Suomessakin aika pistää piste tälle verokotkotukselle, kun esimerkit rapakon takaa alkavat olla erittäin hälyttäviä.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

ALKAA :: Jälkiarviointi, 25.10.2008 :: ALKAA

Kirjoitus oli jätetty 20.8.2008, jolloin en ollut vielä ilmoittautunut kunnallisvaaliehdokkaaksi.

ILKKA-maakuntalehti julkaisi kirjoituksen 25.10.2008, eli päivää ennen viimeistä äänestyspäivää 26.10.2008.

20.8.2008 oli ensimmäisiä tuulahduksia tulevista kunnallisvaaleista kun istahdin yhdessä pienessä vaalipaneelissa Seinäjoella.

Olin aikaisemmin katsellut Yhdysvalloista (rapakon takaa) muutaman uutispätkän ja siinä oli ihmetelty Yhdysvaltojen köyhien tilannetta ruokaveron kohteena. Käytännössä köyhälle on kova paikka, jos pitää maksaa vielä ruokavero päälle normaalien ostosten päälle. Esimerkkiperheen äiti ja tytär olivat ruokaostoksilla ja kaikki laskettiin tosi tarkasti.

Siinä sitten heitin 20.8.2008 kysymyksen, että mennäänkö Suomessa vähän samaan meininkiin, että heitetään verot alas ja maksut ylös.

Pohdiskelin asiaa ja heitin siinä puolihuolimattomasti 20.8.2008 illalla pienen mielipidekirjoituksen ILKKA-maakuntalehden toimitukselle arvioitavaksi.

20.8.2008 jälkeen ei ole kuulunut mitään koko mielipidekirjoituksesta ja ajattelin, että sitä ei varmaan julkaista.

21.8.2008 tuli kuitenkin tilanne ja Jalasjärveltä tuli hyvä asuntotarjous ja ostin sen sitten virallisesti/muodollisesti 25.8.2008.

Minua oli tietysti ennen 21.8.2008 painostettu sekä Seinäjoelta että Jalasjärveltä ehdokkaaksi.

Siinä 21.8.2008 päätin tosiaan ehdokkaaksi suostua. En ollut ajatellut Seinäjoelta ehdokkaaksi asettua ja ajattelin 20.8.2008 tilanteessa ehdokkuuden jäävän välistä.

Sinänsä oli mielenkiintoista, että heitin jutun sisään 20.8.2008, jolloin ei vielä puhuttu mistään finanssi- ja pankkikriisistä ja mistään pankkien takauksista. Mutta sama asia siinäkin oli taustalla, eli oli yksityistetty ja vapautettu finanssi- ja pankkiala Yhdysvalloissa, ja yhtäkkiä koko ala ryhtyi hoitamaan liiketoimintaa osaksi/kokonaan velkarahalla ja osittain/täysin ilman vakavaraisuusajatuksia.

PÄÄTTYY :: Jälkiarviointi, 25.10.2008 :: PÄÄTTYY

21.9.2008 / ILKKA

Vaaliaiheita Yhdysvalloissa. Pois Irakista? Painopiste Afganistaniin? Irakin sota kunnolla loppuun? Terrorismin vastainen sota uudistaen?

Barack Obama haluaa Irakista pois ja keskittyä Afganistaniin. John McCain haluaa voittaa Irakissa ja toimia ilman määräaikoja. McCain myönsi, että Irakin tilanne mahdollistaa lisäjoukot Afganistanissa.

Uuden Amerikkalaisen Vuosisadan tavoite on selvä: Yhdysvallat määrää mallin demokratiasta, jota levitetään vaikka voimalla. Republikaaneilla on tämän kannan ajatushautomoita, ja merkittävin on Uuden Amerikkalaisen Vuosisadan Projekti (Project for New American Century).

Demokraateille terrorismin vastainen sota on tärkeä. Suurin osa heistä kannatti terrorismin vastaista sotaa, ja tätä on vaikea perua.

Jotkut riemastuivat, että Obama tuo järkeä Valkoisen taloon. Obama sanoo, että Yhdysvallat voi hyökätä Pakistaniin ilman Pakistanin lupaa. En riemastu.

Mitä sanoo Suomen ulkoministeri? Stubb kehottaa miettimään Suomen läsnäolon lisäämistä Afganistanissa (STT 13.9.2008).

Onko Suomi Obaman mukana sotimassa Afganistanissa lisäjoukoilla? Pelaammeko varman päälle ja McCainin voittaessa sodimme yleisesti terrorismia vastaan.

On ollut iskuja ilman sodanjulistuksia: Yhdysvallat Afganistaniin, Venäjä Georgiaan, Turkki Irakin pohjoisosiin, yms. Kohta voidaan sotia Pakistanissa ilman sodanjulistusta.

Onko tässä järkeä? Jopa Yhdysvalloissa epäillään, ettei terrorismia voiteta sodalla. RAND-ajatushautomo tutki 648 terrorismiryhmää, ja 7% oli lakkautettu sotilaallisesti. Yleisimmin ryhmät muuttuivat poliittisiksi tai ne lakkautettiin poliisin ja tiedustelupalvelun työllä.

Onko sota ratkaisu Afganistanissa? Olisiko Talibanin kanssa pitänyt neuvotella ilman sotaa? Suomi mukaan Uuteen Amerikkalaiseen (Sodan) Vuosisadan rakentamiseen?

Diplomatia, kehitysyhteistyö, tiedustelu, poliisi, koulutus ja EI-sotilaallisuus Suomen tie Afganistanissa? Suomen sotilaat pois Afganistanista? Näitä voisi pohtia.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

18.9.2008 / JP-Kunnallisanomat

Tunnetusti Jalasjärvellä oli hallinnollista valitusta Lammin talon (ent. R-kioski) purkuluvasta ja nyt on uusi valituskierre vanhan seurakuntatalon purkamisluvasta. Tilasin kummankin tapauksen asiakirjat.

Vanhat tutut asialla: Jalasjärvi-Seura ry, ympäristökeskus, kunta, hallinto-oikeus ja yksityisiä kirjallisilla mielipiteittä - toisessa tapauksessa lisäksi tuomiokapitulia, Jalasjärven seurakuntaa ja kirkkohallitusta.

Luennoija yliopistossa manasi, kuinka pitää kitkemällä kitkeä pois ajatus, että oikeudenkäynnit ovat asioiden ajamisen paikka ja kunnian kenttä.

Oikeustieteessä yksi jako on puolustuksellinen ja ennalta ehkäisevä koulukunta. Puolustuksellinen koulukunta julistaa voiton, kun viimeisessä oikeusasteessa on myönteinen päätös itselle. Ennalta ehkäisevä koulukunta julistaa tappion, kun oikeusistuimeen on jätetty valitus.

Itse kuulun tähän ennalta ehkäisevään koulukuntaan.

Siksi on murheellista, että Jalasjärven julkisten yhteisöjen päätöksistä valittaminen on käytäntö. Kummankin purkuluvan tapauksessa on kymmeniä sivuja, vaikka asia mahtuu A4-sivulle.

Ennalta ehkäisevän koulukunnan mukaisesti olisi otettu asianajaja ja paikalle asianosaiset. Asianajaja kerää osapuolten väittämät. Asianajaja tekee tutkielman ja valituksen menestymisen arvion. Tämän jälkeen voi pohtia valituksen mielekkyyttä.

Asianajaja tutkielman jälkeen voisi päästä asiaan (yksi A4) ja ehkä sovintoratkaisuun ilman valituskierteitä.

Eli asianajajan käyttö säästäisi työaikaa, paperia, verorahoja ja pahaa mieltä; nimimerkillä ”kokemusta on”.

Jukka Rannila
kuntalainen

25.8.2008 / JP-Kunnallisanomat

Pitää suhtautua rauhallisesti omien mielipiteiden esittämiseen. Kerran olen joutunut haukutuksi Ilkka-maakuntalehden pääkirjoituksessa ja kerran ollut osasyyllisenä iltauutisten (YLE 20.30 lähetys) sekä A-studion kriittisen käsittelyyn. Opiksi on, että parempi haukkua tai kehua julkisesti kaikkia puolueita yhtä aikaa.

On siis aika tällä kertaa todeta kaikista puolueista jotain.

Olen yrittänyt käydä eri puolueiden tilaisuuksissa. Monesti on tilannekatsaus yleensä isomman viskaalin vieraillessa paikkakunnalla. Tämän jälkeen kysymysten vuoro ja vastauksissa haukutaan muut puolueet. Jos puolue on oppositiossa, niin haukutaan hallitus. Jos puolue on hallituksessa, niin todetaan opposition populismi ja on epäiltävä hallituskumppaneiden halua noudattaa hallitusohjelmaa ja tuomita hallituspuolueiden edustajien mahdolliset irtiotot. Paikallinen pikkunilkki päättää tilaisuuden muistuttaen tulevien vaalien tärkeydestä puolueelle.

Monet puolueiden tilaisuuksista ovat siis aatteen palon nuotiorinkejä. Yhteinen teema on: valittaminen vähäisestä kiinnostuksesta.

No niin.

Olen puolueiden tilaisuuksissa sanonut puolueiden yhteistilaisuuksista, joissa on pomminvarmaa ettei osanottajan leimaudu mihinkään puolueeseen.

Ihmiset pelkäävät leimautumista tiettyyn puolueeseen. Leimatuksi tulemisen pelko on yleensä puolueaktiiville vaikea käsittää.

Itse ehdotan, että kunnallisjärjestöt Jalasjärvellä ja Peräseinäjoella järjestävät ideakilpailun ja kilpailussa etsitään muotoja tilaisuuksille. Ehkä löytyy muoto, joissa voi osallistua ilman leimautumista tietyn puolueen kannattajaksi.

Lopuksi oletan, että kunnallisvaalit 2008 tehdään tutulla kaavalla. Vaalien jälkeen on puolueiden vinkumisen aika.

Jukka Rannila

Kävin taas Jalasjärvellä. Siinä se on edelleen: vanha R-kioskin talo. Soitin Vaasan hallinto-oikeuteen kysyäkseni tilanteesta. Esittelijä sanoi, että yrittävät päättää tänä vuonna, mutta tuomio voi tulla ensi vuonnakin. Niille, jotka eivät muista, niin kyseessä on lupa purkaa vanha R-kioskin talo ja purkuluvasta on valitus, jota hallinto-oikeus käsittelee.

Sitten varsinaiseen asiaan.

Kuntaliitto julkaisi 3.12.2007 selvityksen, jossa oli selvitetty asukkaiden näkemyksiä kunnan toiminnasta ja päätöksenteosta. Sinänsä selvityksen tuloksissa ei ollut mitään uutta. Päätöksenteko koetaan vieraaksi, kunnanvaltuutettuihin ei luoteta, päätöksistä ei saa tietoa, muutama päättää, enemmistön mielipidettä ei kysytä, jne. Samaa narinaa on ollut ennenkin.

Ja toisella puolella olen istunut lähes kaikkien poliittisten puolueiden tilaisuuksissa, joissa valitetaan taas toisinpäin. Ihmiset eivät tule tilaisuuksiin kyselemään, eivät tutustu julkiseen ja ilmaiseen materiaaliin, olettavat enemmän kuin tietävät, juoksevat huhujen perässä ja lukevat liikaa iltapäivälehtiä.

Onko jotain muuta vaihtoehtoa? Tulosten esittelyjen lopussa oli muutama tulos. 1) Kuntalaiset haluaisivat kuntien panostavan voimakkaasti erilaisten palautejärjestelmien kehittämiseen ja käyttöönottoon (86%). 2) Palvelujen käyttäjien mielipidettä pitäisi kartoittaa erilaisilla mielipidekyselyillä (80%). 3) Suunnitteluosallisuutta halusi lisää 77 %. 4) Alueellisen osallistumisen muotoja pitäisi kehittää 55%:n mielestä..

Tuosta palautui mieleen yksi juttu, jonka luin aikaisemmin. Tehokkainta on tietysti osallistuminen kaikkiin vaiheisiin, eli: a) ongelmien havaitseminen, b) vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittäminen ongelmaan, c) tietyn ratkaisun valinta, d) valitun vaihtoehdon käyttöönotto ja e) tuloksien arviointi. Aina ei ole mahdollista kaikkien osallistuminen kaikkiin vaiheisiin. Johtopäätöksenä oli, että vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittäminen, suunnittelu ja tuloksien arviointi tuottivat tyytyväisyyttä, ja vastaavasti vaihtoehtojen kehittäminen ja suunnittelu tuottivat tehokkuutta. Eli vaihtoehtojen kehittäminen tuotti sekä tyytyväisyyttä että tehokkuutta.

Itse ajattelin ääneen 16.8.2005 JP-Kunnallissanomissa, että eri kunnissa oli kokeiltu palautejärjestelmiä, joista parhaimpia olisi voinut pohtia Jalasjärven kannalta. Siinä olisi muuten ollut jalasjärveläissyntyiselle opiskelijalle päättötyön aihe.

Ihan mielenkiintoinen selvitys Kuntaliitolta. Itse epäilen, että se ei aiheuta kunnissa toimenpiteitä ilman lakisääteistä pakkoa.

Hyvää alkavaa talvea kaikille,

Jukka Rannila

Kävin katsomassa, millaista tietoa Jalasjärvestä on suomenkielisessä Wikipediassa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalasjärvi), eli suuressa sähköisessä tietosanakirjassa, jota päivitetään jatkuvasti vapaaehtoisten toimesta. Täytyy kyllä todeta, että vapaaehtoiset ovat nähneet vaivaa, kun Jalasjärvestä on lisätty tietoja useammalle sivulle. Tietysti voisi sanoa, että onhan Jalasjärvestä enemmänkin tietoa kuin sivustolla on. Näin varmasti onkin.

Tästä palautui mieleen joskus pohdittu pohdinta, että kiinnostaako kotiseututyö nuorempia sukupolvia. Josta palautui mieleen, että yleisesti ottaen kaikkien järjestöjen haaste tai ongelma on saada nuoremmat kiinnostumaan toiminnasta. Itse olen ollut todistamassa tätä keskustelua useamman kerran eri järjestöissä.

Oikeusministeriö järjesti kuulemisen, jossa kysyttiin järjestöjen ja viranomaisten yhteistyöstä, erityisesti uudenlaisessa toimintaympäristössä. Itse vastasin kuulemisessa, että olisi hyvä tutkia millaiset asenteet ja arvot ohjaavat nykyihmistä osallistumisessa järjestötoimintaan. Tämän tutkimuksen ehdotin tehtävän viranomaistoimintana, koska tällöin eivät minkään yksittäisen järjestön mielihalut tai ennakko-olettamukset painaisi niin paljon kysymyksien asettelussa.

Edellä mainittu Wikipedia-esimerkki osoittaa, että kukaan ei ole käskenyt tai pakottanut ketään kirjoittamaan tietoja jalasjärveläisistä aiheista jonnekin vapaaehtoisvoimien ylläpidettävään sähköiseen tietosanakirjaan. Kuitenkin tämä on tapahtunut täysin vapaaehtoisesti ilman mitään järjestötoimintaa tai mitään virallista organisaatiota. Onko tämä nyt sitten sitä paljon puhuttua passiivisuutta ja kiinnostumattomuutta?

Itse oletan tällä hetkellä, että olisi hyvä tutkia Jalasjärvenkin tasolla tutkia, millaiset arvot ja asenteet ihmisillä on järjestötyötä kohtaan. Minulla on joitain olettamuksia, mutta ne voivat tietysti osoittautua vääriksi, kun asiaa pengottaisiin. Tässä olisi jollekin asiasta kiinnostuneelle opiskelijalle aivan selvästi lopputyön paikka, jos hanke saisi vähän tiedotusapua joko järjestöiltä tai muuta kautta.

Miksi ihmiset kiinnostuisivat järjestötyöstä nykyaikana? Millaista järjestötyön pitäisi olla nykyihmisen mielestä? Onko järjestö edes paras tapa vastata näiden arvojen ja asenteiden mukaisiin toimintamuotoihin? Miksi ihminen (edes) osallistuisi järjestötyöhön? Miksi nykyinen järjestötoiminta kiinnostaa tai ei kiinnosta? Mielenkiintoisia kysymyksiä kaikkia, ja ne voisi purkaa pienemmiksi kysymyksiksi tehtävän tutkimuksen muotoon Jalasjärven tapauksessa. Varmaankin yksi osa tutkimusta olisi kerätä laaja kysymysjoukko ja rakentaa niistä tutkimusväline; onpa se sitten haastattelu, lomake tai jokin muu. Tuloksien perusteella voisi kukin järjestö miettiä omaa toimintaansa ja toimintansa tarkoitusperiä.

En nyt kuitenkaan tee uutta kuntalaisaloitetta, kun kuntalaisaloitteille näyttää käyvän huonosti kunnanvaltuustossa, vaikka aloitteen toteutus ei välttämättä edes ole kunnan asia. Jätän aloitteen näin yleisesti roikkumaan ilmaan, jos sille löytyisi toteuttaja jostakin.

Jukka Rannila

8. maaliskuuta 2007 / JP-Kunnallisanomat

Laitoin Suomesta valituille Euroopan parlamentin jäsenille kyselyn suhtautumisesta suunniteltavaan parlamentin web-tv -hankkeeseen. Vastauksia tuli, ja yleismyönteistä suhtautuminen on, vaikka varauksia jotkut esittävät. Ne, jotka eivät (vielä) vastanneet, ovat esittäneet muualla kritiikkiä.

Tässäpä ilmiö, johon monesti törmäämme, kun tekniikka tulee eri elämänalueille. Itse olen tätä seurannut, ja ongelma ei ole tekniikka, vaan toimintatapojen joustamattomuus ja joustamattomat asenteet.

JP-Kunnallissanomat uutisoi 19.2.2007 aloitteestani. Kuntalain mukaan aloiteoikeus on kuntalaisella, mutta mahdollisuutta käyttää harva. On mahdollista, että kuntalaisen aloiteoikeutta ei tunneta hyvin.

Aloitteessa esitin, että kunnanvaltuuston kokoukset videoidaan ja tallennetaan kunnan www-sivuille, ja kokoukset näkisi jälkikäteen. Teknisesti helppoa: kuvataan videokameralla kokouksessa ja kokouksen jälkeen tallenne muutamassa formaatissa www-sivulle. Aloite muuten on lainoppia ja perustelua. Teknisesti tämä on niin helppoa, että lapsikin sen osaa harjoittelun jälkeen. Esitin, että valitaan tapa, jossa ei riiputa yhdestä toimittajasta.

Pohdin kunnanvaltuuston kokousten tallentamista tietoverkkoon 16.8.2005 kirjoituksessani, mutta kukaan kunnanvaltuutettu ei vienyt ajatusta julkisesti eteenpäin – hyvä kysyä, että miksei? Joissain kunnissa on talletus ollut pitkään – miksi ei siis Jalasjärvellä?

Euroopan parlamentista vastausten esimerkin perusteella oletan, että Jalasjärvelläkin voi nousta ääniä, jotka edustavat patavanhoillista nihkeyttä uusien ja mahdollisesti parempien toimintatapojen edessä. Kysynkin seuraavia. Miksi valitut valtuutetut eivät haluaisi, että omat sanomiset ovat saatavissa muuntamattomana? Mitä pahaa on, jos valtuutetun toimintaa voisi seurata eri tavalla kuin perinteisesti?

Totean, että viime vaalien alla on hehkutettu, kuinka juuri nämä vaalit ovat teknologian esiinmarssia, mutta kyllä se on ollut saman toistoa. Olen nähnyt harvan, jos kenenkään, nykyisen kansanedustajan kansanedustajaehdokkaana hyödyntävän järjestelmällisesti Eduskunnan järjestelmien tiedon, eli valtiopäiväasiakirjat, joissa edustaja on mainittu.

Aloitteeseeni voi siis suhtautua eri tavoilla: joko välttämätönä pahana tai tapana edistää oikean tiedon leviämistä ja kansalaisvaikuttamisen parantamisena. Suhtauminen jää omaan harkintaan.

Jukka Rannila
kuntalainen

15. helmikuuta 2007 / JP-Kunnallisanomat

12.2.2007 Janne Mannilan mielipidekirjoitus esitti varsin mielenkiintoisia kysymyksiä Keskustan Jalasjärven kunnallisjärjestön tilasta. Yhteenvetona kyseisen järjestön pitäisi pysähtyä miettimään, miten tyhminä äänestäjiä oikein pitävät nykyisellä pelillään. Hyvä kysymys, jota on syytä pohtia tarkemmin.

Se, mihin Janne Mannila viittaa kirjoituksessaan, on Suomessa kehitetyn kunnallisen päätöksentekojärjestelmän yksi yksittäinen tapaus yhdellä paikkakunnalla, eli yhden ryhmän sisäinen tilanne.

Itse olen pohtinut, että välttämättä kunnallinenkaan päätöksentekojärjestelmä, eli kunnallispolitiikka, ei ole vapaa yksittäisen ihmisen päätöksentekoa ja ryhmäpäätöksentekoa vaivaavista ongelmista. Koska päätöksiä kuitenkin tekevät ihmiset, niin he eivät ole vapaita omista ennakkoajatuksistaan tms., jolloin ryhmäpäätöksetkään eivät synny yksinkertaisesti.

Huolimatta ongelmistaan ja hyväksi havaittujen myönteisten seikkojen vuoksi demokratiaa pidetään tällä hetkellä hyvänä järjestelmänä, jolloin yksittäinen ryhmä ei pääse liian pitkäksi aikaa valtaan, jolloin kyseinen ryhmä joutuu pitämään toimintansa kansalaisten (kuntalaisten) hyväksymänä.

Itse pohdin Janne Mannilan kirjoituksen lukemisen jälkeen, että kyseessä saattaa olla Keskustan Jalasjärven kunnallisjärjestön sisäisen tilanteen kehittyminen sen jälkeen, kun kyseinen järjestö menetti vaikutusvaltaansa kunnanvaltuustossa, ja kaikkien poliittisten ryhmien painoarvot ja asemat muuttuivat täysin uudenlaiseksi nykyiselle valtuustokaudelle. Demokratiaan liittyvien säännöllisten valtatasapainojen muutoksien vuoksi järjestelmä on ajassa muuttuva, myös Jalasjärvellä. Voi olla, että taustalla on muita syitä, mutta kaikkien eri syiden selvittäminen yms. vaatisi niin paljon aikaa ja vaivaa, että harvalla kuntalaisella on kiinnostusta niitä selvittää.

Janne Mannila viittasi siihen, että välttämättä äänestäjät eivät pysy mukana kaikissa kuvioissa, mikä varmasti pitää paikkansa. Kukin poliittinen ryhmä antaa ryhmästään ulospäin itsestään jonkin vaikutelman, vaikka se voi olla väärä; Se on hienosti sanoen sitä imagoa.

Jalasjärven kunnallispolitiikan kannalta yksittäisen ryhmittymän sisäisen tilanteen muutos voi olla haitaksi tai vähemmän haitallista. Jos ryhmä on ehdottomassa valta-asemassa, niin ryhmän sisäinen valtakamppailu heijastuu myös koko päätöksentekojärjestelmään. Nykytilanteessa Keskustan Jalasjärven kunnallisjärjestön kanta voidaan tarvittaessa ohittaa muiden ryhmien toimesta.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikkien Jalasjärven poliittisten ryhmien kannattaisi kohdistaa huomionsa yhdessä ja hyvässä sovussa kohti suurempia haasteita, eikä kiistellä keskenään tai sisäisesti. Laki kunta- ja palverakenneuudistuksesta on hyväksytty 9.2.2007 ja lait tulevat voimaan 23.2.2007. Paljon suuremmat poliittiset voimat ovat tämän lain takana, ja nyt on sopeutettava Jalasjärvelläkin tähän uuteen tilanteeseen. Jos tilanne jatkossa menee vaikeaksi, niin sisäasianministeriö nimittää selvitysryhmän tekemään selvityksen ja ehdotukset jatkotoimenpiteistä, jolloin kunnallispoliittinen nahistelu voi vaikuttaa vähintäänkin turhalta siinä tilanteessa.

Jukka Rannila
kuntalainen

18. tammikuuta 2007 / JP-Kunnallisanomat

Eduskuntavaalitkin tässä lähestyvät, minkä voi havaita helposti. Kannanottoja alkaa olla eri aiheista ja mielipidepalstoille alkaa ilmestyä kansanedustajaehdokkaiden kirjoituksia. Itse otan kantaa, mutta en ole tyrkyttämässä itseäni mihinkään, kun en ole ehdolla. Parempi tämäkin tehdä selväksi heti alussa, kun valistuneella lukijalla on eduskuntavaalien vuoksi asianmukainen suhtautuminen mielipidekirjoituksiin juuri nyt.

Mutta asiaan.

Päätoimittajamme Matti Käkelä teki 11.1.2007 kirjoituksessaan katsauksen poliittisen toiminnan aktiivisuuteen sopivasti näin vaalien alla. Voidaan yleisesti todeta, että vuosien mittaan väen määrä poliittisissa tilaisuuksissa on vähentynyt. Tämän olisi kyyninen lukija voinut todeta kuittauksella, että tosissaan puolueisiin uskovat tilaisuuksissa kulkevat.

Sitten törmäsin uutiseen, että Suomen eduskunnan tulevaisuusvaliokunta oli tilannut tulevaisuudentutkija Mika Mannermaalta selvityksen yhteiskunnallisesta vaikuttamisessa uudessa viitekehyksessä. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Tämä selvitys on tietoverkosta ladattavissa, joten perehdyin siihen pintapuolisesti.

Voisi todeta, että eduskunnassa(kin) on herätty siihen todellisuuteen, että kansalaisvaikuttamisen keinot ja tavat ovat muuttuneet ja tulevat varmasti muuttumaan tulevaisuudessa. Vakavammin otettava viesti selvityksessä on tietysti se, että välttämättä Suomeen ei lyhyellä aikavälillä synny enää uusia puolueita, koska niiden kasvualusta on tavallaan loppunut.

Mielenkiintoinen jatkokysymys on, että millainen on tulevaisuuden puoluekartta valtakunnan ja kunnan tasolla. Itse olin aikanaan yhdessä tilaisuudessa, jossa politiikkaa työkseen tutkivat vakavissaan esittelivät erilaisia tulevaisuuden puoluemalleja. Muutamaa vuotta myöhemmin samaa asiaa pohditaan eduskunnassa – näin se vain menee.

Mitä voisi pohtia tilanteesta näin Jalasjärven tasolla, kun on selvitystä selannut? Kun Jalasjärvellä on hommia totuttu tekemään vuosikymmeniä tietyllä tavalla, niin eivät kaikki asiat välttämättä muuttuisi toiseksi Mannermaan ehdotusten toteuttamisen myötä. Mutta vähitellen puolueet voivat muodostua aina vain yksilöllisempien valintojen löyhäksi liittoumaksi, jolloin tietysti yksittäisen ihmisen mielipiteiden yhdenpitävyys ns. puolueen linjan kanssa muuttuu entistä vaikeammaksi. Aikaa se voi ottaa Jalasjärvellä pidempään kuin jossain muualla.

Mutta yksi kohta Mannermaan selvityksestä - puolueiden sisäisen hajautumisen lisäksi - voisi olla pohdittava aihe, eli erilaiset uudet tiedotuskanavat, erilaiset uudenmuotoiset kyselyt tai äänestykset vaalikauden aikana. Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että ihmiset eivät enää luota niin paljon valittuihin edustajiinsa, niin sitten on varmaankin lisättävä mahdollisuuksia suoraan mielipiteen ilmaisuun määrämuotoisella tavalla. Jälleen kerran voi todeta seuraavan: teknisesti tämä on ollut mahdollista jo pitkään, mutta käytännön tahto toteuttaa on ollut vähäisempää.

Vakavasti ottaen Jalasjärvellä ei varmaan hötkyillä Mannermaan ehdotusten kanssa, ja odotellaan lakia, asetusta ja asianomaisen ministeriön toimenpidevaatimusta. Käytännössä ehdotukset eivät aikanaan tule tuntumaan kovin radikaaleilta, koska Mannermaan esittämiin toimintatapoihin kansalaisvaikuttamisessa ja edustuksellisessa demokratiassa juuri totutellaan. Mutta koska ja milloin niihin siirrytään Suomessa tai Jalasjärvellä, on ihan toinen juttu.

Jukka Rannila
kuntalainen

2. marraskuuta 2006 / JP-Kunnallisanomat

Päätoimittajamme Matti Käkelä otti räväkästi kantaa vanhan R-kioskin talon kuntoon. Asia pitäisi päättää rivakasti: joko kunnostus tai purkaminen. Päätoimittaja käytti sitä valtaa, mikä hänellä on: osoittaa joku tärkeä asia lehden lukijoille oikein kuvan kanssa.

Tarttukaamme siis aiheeseen, kun näin kehotetaan. Otin ja soitin tarkistin faktat Vaasan hallinto-oikeuden kirjaamosta, miten se asia oikein tällä hetkellä oikein on. Aikaisemmin olin käynyt kunnantalolla lukemassa pöytäkirjat ja erityiseesti Jalasjärven kunnan vastineen Vaasan hallinto-oikeudelle valitusasiassa koskien Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan purkulupaa (YMP 63 § / 9.8.2006).

Omistaja haluaisi talon myydä, mutta osto kauppakirjojen mukaan sidottu ehdollisesti sidottu myönnettävään purkulupaan. Ostaja haluaa ostaa, kunhan saa vain purkuluvan. Tässä ei ole ongelmaa noin juridisesti, kun katsoin asiakirjat läpi.

Kunta joutuu tai saa purkuluvan myöntää, jolloin lakien, asetusten ja kunnan johtosääntöjen mukaisesti siitä vastaa ympäristö- ja rakennuslautakunta. Lautakunta haluaisi myöntää purkuluvan. Asianmukaisten kuulemisten ja lisäselvitysten jälkeen käytössä on purkulupahakemuksen lisäksi Insinööritoimisto Savela Oy:n purkulupaa puoltava lausunto. Ja asianmukaisesti myönnetystä luvasta on Jalasjärvi-Seura ry valittanut määräajassa, jolloin asia siirtyi tämän jälkeen Vaasan hallinto-oikeuteen, jonka kirjaamoon soitin 26.10.2006.

Juridisesti asia on nyt siirtynyt Vaasan hallinto-oikeuden esittelijän pöydälle, koska Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa ei ollut käyttänyt sitä oikeutta, mikä sillä oli, eli tehdä vielä yksi vastaus liittyen aiheeseen. Näin ollen esittelijä tekee päätösehdotuksen sillä asiakirja-aineistolla ja voimassaolevalla lainsäädännöllä. Tämän jälkeen päätösehdotus menee sitten hallinto-oikeuden istuntoon ja sieltä päätös tulee.

Kirjaamon edustaja arveli, että nykyisillä käsittelyajoilla ei tämän vuoden puolella kannata päätöstä odottaa, eli keväälle sitä kannattaa odotella.

Itselleni on jäänyt vielä hämärän peittoon, mikä on Museoviraston rooli tässä vaiheessa. Aiemmin yhdessä kirjoituksessa kirjoitin Museovirastosta, kun senkin papereita vilahteli asiakirjapinkassa, jonka selasin kunnantalolla läpi.

Voimme käydä täällä Jalasjärvellä hyvinkin räväkkää kansalaiskeskustelua – uskoisin kylillä olleen hyvinkin paljon vapaamuotoista keskustelua vanhasta R-kioskin talosta. Mutta juridisesti katsoen kunta on kiinni hallinto-oikeuden tulevassa päätöksessä – riippumatta mahdollisesta neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä, joka voitaisiin vaikka järjestääkin.

Vähän huolettaa Jalasjärven keskustaajaman kehittyminen pitkällä juoksulla. Jos vanha ala-aste päätetään purkaa, niin olisiko siitäkin tehtävä valitus. Sitten oli tuo Tokmannin tontin tilanne: se oli kait viittä vaille, ettei se mennyt toimenpidekieltoon, jos ymmärsin oikein tilanteen vakavuuden. Sitten meillä oli yksi 3-tien risteys toimenpidekiellossa, eikä se vieläkään ole lopullisesti korjattu.

Laitetaanko tässä kohta kaikki jutut juridisen tarkastelun alle, eli aina valitusta hallinto-oikeudelle jokaisesta kunnan päätöksestä? Sitten olisi uudella kunnanjohtajalla paljon tekemistä pelkkien oikeusjuttujen selvittelyssä.

Kyllä se olisi hyvä, että nämä asiat saataisiin neuvottelemalla ja sovulla ratkaistua. Jos aina otetaan juridiset keinot käyttöön ja ollaan aina Vaasassa valittamassa, voi vielä joskus tulla Vaasasta päätös, johon ei ole kukaan tyytyväinen. He katsovat juridiikkaa, eivät kokonaisvaltaista hyötyä kunnan asukkaille.

Jukka Rannila
kuntalainen

11. syyskuuta 2006 / JP-Kunnallissanomat

Katselin vähän vanhoja arkistojani, ja mieleen tuli Anne Ojajärven kirjoittama kirjoitus 21.8.2006, jossa oli esillä muutama huoli mietittäväksi - sopivasti uuden kunnanjohtajan aloittaessa työnsä. ”Kuntamme tulevaisuus on syytä ottaa puheeksi sektoreittain nyt heti pidemmällä tähtäimellä, muun muassa ajan tasalle saatettavien strategioiden ja visioiden muodossa”, Anne toteaa kirjoituksessaan.

Mitenkähän lie? Perusongelma on aika selvä: maatalouden työvoimatarve ei rajusti kasva, jolloin vapautuvaa työvoimaa pitäisi saada sidottua muille toimialoille, jotta kunnan asukasluku ei vähenisi. Tämä kehitys on ollut jo käynnissä jostain 1950-luvulta alkaen, jolloin Jalasjärvelläkin oli vielä suuri osa työikäisestä väestä kiinni maataloudessa - ainakin Jalasjärven Joulu -lehdestä on voinut vanhaa historiaa nähdä.

Katselin tuossa sitten yhden arkistossani mainitun ruotsalaisen kunnan www-sivuja (Gnosjö, www.gnosjo.se), missä asuu n. 9800 asukasta ja päivittäin käy n. 1000 ihmistä kunnan ulkopuolelta töissä. Se on näin Jalasjärvenkin mittakaavassa ajatellen paljon, jos päivittäin 1000 ihmistä kävisi kunnan ulkopuolelta töissä.

Mielenkiintoinen kysymys onkin, miten pieni ja suhteellisen syrjässä oleva kunta on voinut pärjätä noinkin hyvin. WWW-sivujen tietojen perusteella näyttäisi siltä, että kunnassa on jotenkin pystytty siirtymään maatalousvaltaisesta teollisuusvaltaiseen elinkeinorakenteeseen. Ilmiön todellisen luonteen ymmärtäminen vaatisi tietysti enemmän penkomista - näin kaukaa on vaikea sanoa asian todellista tilaa yksipuolisesti kuntaa kehuvien www-sivujen perusteella.

Mutta miten rakentaa vastaava ilmiö jonnekin muualle? Mitä se vaatisi? Onko se edes mahdollista nykymaailmassa? Onko se edes teoriassa mahdollista? Millaisessa ajassa vastaavan ilmiön voisi saada aikaan? Mielenkiintoisia kysymyksiä, johon olisi hyvä saada vastauksia. Gnosjön www-sivuilla mainittiin, että osittain taustalla on vuosisatoja vanhoja perinteitä. Jaa-a. Vuosisatojen kärsivällisyyttä on tietysti vaikea vaatia, kun pitäisi ratkaista nykyisiä ongelmia.

Anne toivoo, että pystyttäisiin katsomaan kauemmaksi kuin muutama kuukausi. Näin se varmaan on, mutta itse jäin pohtimaan, mikä rooli on kuntalaisilla. Jos kunnalle nyt luodaan uusi ja päivitetty strategia, niin keiden sitä pitäisi toteuttaa? Yksi vastaus on tietysti, että kunnan sitä pitää toteuttaa. Ruotsin esimerkin pohjalta vaikuttaisi siltä, että kuntalaisten pitäisi olla erityisen toimeliaita, että syntyisi tuloksia. Mutta samaa teollistamisen mallia ei enää voi täysin kopioida, kun teollisessa toiminnassa on käynnissä maailmanlaajuinen uudelleenjako, ns. Intia- ja Kiina-ilmiö.

Siinäpä se vaikeus sitten taitaakin tulla. Pitäisi saada aika laaja yksimielisyys jostain. ”Tätä me nyt teemme seuraavat vuodet tässä kunnassa.” Mutta yksimielisyyden saavuttaminen ja varsinkin sen ylläpitäminen taitaa olla haaste. Yksimielisyyden saavuttamisen ja ylläpitämisen tiellä on kyllä kaikenlaisia esteitä. Mitä tässä on nyt maailmaa vähän nähnyt, niin näitä esteitä on paljon ja ihmiset ovat hyviä niitä keksimään.

No, jos Jalasjärvelläkin keksittäisiin yhdessä porukalla jokin hyvä juttu, jonka ympärille voisi syntyä uutta ja kehittävää toimintaa. Mutta mikä se olisi? Onko kenelläkään hyviä ideoita ? Niitä tässä nyt tarvittaisiin. Kyllä se sitten myöhemmin voidaan muodollisesti laittaa jonkun nimiin.

Jukka Rannila
kuntalainen

30. heinäkuuta 2006 / ILKKA

Vanhasen 12.7.2006 puhetta on kommentoitu. Kyösti Virrankoski toteaa www-sivuillaan ja Ilkassa 15.7.: ”Suomen keskustalle puheesta on nyt paljon aihetta”. Alex Stubb kysyy 13.7.: ”Vanhasesta federalisti?”. Esko Seppäsen mielestä Vanhanen on ”eurouskovainen, eurofanaatikko, euronationalisti” (14.7.). Kommentit johtavat meidät Paavo Lipposen 10.11.2000 puheenvuoroon.

Voimme todeta, että poliitikot ovat nyt perustuslaillisen sopimuksen kannattajia ja vastustajia. Yhdysvalloissa syntyivät 1787 suuntaukset liittovaltion perustuslain suhteen: federalistit ja antifederalistit. Federalistit kannattivat perustuslain ratifiointia ja antifederalistit vastustivat. Vertailu 1787 Yhdysvaltoihin ei auta, koska Euroopan valtiot eivät yhdessä itsenäistyneet, vaan ovat sotineet keskenään. Lisäksi lakien sisältö on erilainen.

Vertailukohtaa aikaisemmasta ei ehkä löydy, koska perustuslaki on oman historiallisen hetkensä tuotos. Katsaus EU:ta vastaavien yhteenliittymien historiaan osoittaa samaa kuin EU:ssa. Aloitetaan helpolla yhteistoiminnalla ja taloudessa, jonka jälkeen harkitaan syvällistä yhteistoimintaa.

Väitän, että EU:n kohdalla jako federalisteihin ja antifederalisteihin ei ole kovin onnistunut. Maailmanlaajuinen mielenkiinto EU:n toimintaan ja muiden vastaavien yhteenliittymien synty osoittaa, että EU:n pohjalla olevaa ideaa kannatetaan maailmanlaajuisesti. Kuitenkin EU:n aatteen nimeäminen yksioikoisesti federalistiseksi ei ole kovin mielekästä.

Lipponen toteaa oman puheensa johdannossa, että Brüggessä oli aikaisemmin puhuttu ”eurooppalaisesta supervaltiosta”, ”eurooppalaisesta kansakuntien perheestä” ja toissijaisuusperiaatteesta. Mainitut aikaisemmat puhujat olivat puhuneet federalismista, vaikkakin käsitteen sisältö oli ollut erilainen.

Matti Vanhasen puhe on kuitenkin avaava, koska hän ilmoittautuu uudistetun yhteisömenetelmän kannattajaksi. Virrankoski ihmettelee: ”Onko tämä järjestely se tavoiteltu kolmas tie, sitä ei puheessa selvästi korosteta”.

Vanhasen ”yhteisömenetelmän uudistamiselle” on keksittävä iskevä nimi, ja sisältö on määriteltävä tarkemmin. Sen jälkeen jokainen voi miettiä, onko ”uudistetun yhteisömenetelmän” kannattaja vai vastustaja. Lisäksi kehitetyn termin on taivuttava eurooppalaisille kielille, jotta sitä voi esittää ulkomailla.

Jukka Rannila
filosofian maisteri
Jalasjärvi

6. heinäkuuta 2006 / JP-Kunnallissanomat

Sisäministeriön 28.6.2006 esitys kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on luettavissa. Mielenkiintoinen on alaviite 1: ”Laki-nimityksestä huolimatta kyseessä on poliittinen sopimus lainvalmistelun ja hyväksymisen myötä tulevan lain sisällöstä”. Tämä ei ole lopullinen ehdotus, vaan vielä on matkaa lopulliseen lakiin. Mitä tämä esitys tarkoittaa Jalasjärven kunnan kannalta?

4 § toteaa, että ”kuntarakennetta vahvistetaan yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin”. Jalasjärven kannalta tämä tarkoittanee, että jonkinlaisia yhteistoimintaesityksiä on jatkossa tehtävä.

5 § on vähän konkreettisempi: ”kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta”. Tarkoittaako tämä sitten kuntaliitosta vai ei? Ei välttämättä, koska kunnat voivat muodostaa yhteistoiminta-alueen. Eli Jalasjärvelle tämä tarkoittaisi yhteistoimintaelintä lähikuntien kanssa? Tässä on luettava rivien välit tarkasti, ja tässä jää mielestäni tulkinnanvaraisuutta eduskuntakäsittelyyn syksyllä.

5 § asettaa selvän rajan toiminnalle: ”kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta”. Jalasjärven kannalta tämä tarkoittaa, että jonkinlaiseen yhteistoiminta-alueeseen on vähintään mentävä. Tarkoitus perusterveydenhuollon arkiselle toiminnalle on toinen juttu.

13.6.2006 Jalasjärven kunnanvaltuusto hyväksyi alijäämäisen tilinpäätöksen, ja yhtenä osasyynä alijäämään oli erikoissairaanhoidon kustannukset vuodelta 2005. Esityksessä 6 § sisältää alaviitteen 4, jossa todetaan seuraavaa: ”Selvitetään miten kuntayhtymän rahoitusratkaisut voitaisiin toteuttaa siten, että vältetään kalliiden hoitojen kunnille aiheuttamat äkilliset satunnaisvaihtelut ja määritellään kokonaiskustannuskehitys nykyistä sitovammin etukäteen”. Tässä esityksessä ei ole mainintaa siitä, että perustettaisiin komitea, joka tekisi ongelman ratkaisuun liittyvät ehdotukset. 6 § on Jalasjärven kannalta tärkeä, koska erikoissairaanhoidon kustannuksien hallinta on keskeistä kuntalaisen kannalta. Jäämme kuitenkin odottamaan jännityksellä jatkoa, koska ”valtioneuvoston asetuksella säädetään, mitkä tutkimukset, toimenpiteet ja hoidot kuuluvat erityistason sairaanhoitoon”.

10 § antaa puitteet, kunnille yhdistyä ”väestömäärältään merkittävästi nykyistä suuremmiksi kunniksi”. Jalasjärven kannalta tarkoittanee harkintaa miten asiassa edetä, koska mahdollisuutena on kuntaliitos tai yhteistoiminta-alue. Toisaalta 11 § mukaan kannattaa pitää kuitenkin kunnan taloudesta huoli, koska 2009 jälkeen valtioneuvosto voi asettaa kuntajakoselvittäjän vaikeuksissa olevaan kuntaan.

Jos esitys menee syksyllä läpi eduskunnassa, niin Jalasjärven kunnan on tehtävä 1.6.2007 mennessä esityksiä (§ 12 ja 13). Ehkä tätä ennen tai sen jälkeen näemme vielä jonkinlaisen valtakunnallisen politiikan väännön, koska 14 § mukaan ”peruspalveluohjelmaa kehitetään ja se vakinaistetaan osaksi lakiin perustuvaa valtion ja kuntien neuvottelumenettelyä”. Tässä esityksessä ei ole ohjelman versiota, joten jotain voi olla odottamassa esittelyä.

28.6.2006 tehty esitys kannattaa lukea läpi, ja viettää rauhallinen kesä. Syksyllä jätetty lopullinen lakiehdotus aiheuttaa vilkkaan keskustelun, mutta tavallisen kuntalaisen elämään tämä esitys ei vielä vaikuta. Ensi vuoden puolella kannattaa aktivoitua ja kysellä minkälaisen toimeenpanosuunnitelman ja esityksen Jalasjärven kunta aikoo tehdä.

Jukka Rannila

16. kesäkuuta 2006 / ILKKA

Onko lobbaaminen EU:ssa karannut käsistä? Tiedämmekö, millaisia lakiehdotuksia Euroopan komissio aikoo tehdä? Onko lobbareilla aivan liian suuri valta esitettävien lakialoitteiden sisällön suhteen? Onko kaikki valta kadonnut lobbareille? Onko meillä kohta samanlaisia lobbausskandaaleja käsissä kuin menneinä vuosina USA:ssa?

Tällaisia kysymyksiä voi olla välillä mielessä, kun seuraa kaikkein hurjimpia väittämiä EU:n toiminnasta. Onko tässä sitten kyseessä EU:n komission ryhtiliike, kun komissio on avoimella kuulemisella käynnistänyt lobbaamista koskeva kansalaiskeskustelun? EU-kielenkäytöllä niin sanotussa vihreässä kirjassa avoimuuden lisäämiseksi on esitetty kysymyksiä, ja aiheesta kiinnostuneet voivat esittää näkemyksensä aiheisiin elokuun loppuun mennessä.

Komissio katsoo, että lobbaaminen on toimivan demokratian olennainen piirre. Tätä onkin korostettu erilaisissa tilaisuuksissa, joissa on kerrottu EU:n lainsäädännön valmistelusta. Parempi on vaikuttaa lakiehdotusten alkuvaiheessa, kuin herätä liian myöhään lainsäädännön ollessa jo viimeisiä silauksia vaille valmiina; näin luennoijat toteavat. Suomessa tämä on myös tuttua, kun eduskunnan lainsäädäntöhankkeilla on erilaisia komitea-, kuulemis- ja lausuntokierroksia.

Olennainen kysymys mielestäni on, ketkä kaikki lobbaavat jossain lainsäädäntöhankkeissa, ja millaisia näkökantoja he esittävät. Tämän vuoksi komissio esittää, että perustetaan vapaaehtoinen rekisteröintijärjestelmä, johon liittymiseksi lobbaajille tarjotaan kannustimia. Nykymuotoisessa lobbaamisessa on monia ongelmia, jotka myös komissio on todennut: lobbaajat tarjoavat värittynyttä informaatiota, lobbaamiseen liittyy monenmuotoisia massakampanjoita, yksityiset yritykset voivat rahoittaa lobbaamista suurilla summilla, resursseiltaan pienemmät edunvalvojat jäävät huomiotta, lobbaajien budjetit ja rahoituslähteet jäävät tuntemattomiksi.

EU:n komissio ylläpitää CONECCS-tietokantaa, jossa on listattuna kymmenittäin erilaisia etujärjestöjä, mutta tähän tietokantaan ei ole pakko omaa etujärjestöään kirjata – eivätkä siinä ole kaikki lobbaamista harrastavat organisaatiot edustettuna Yhtenä pohdittavana vaihtoehtona on pakollinen kirjaaminen tietokantaan, jotta voisi etujärjestönsä virallinen edustaja, minkä lisäksi pitäisi ilmoittaa tarkempaa talous- ja eturyhmätietoa. Tämän lisäksi on pohdittavana vaihtoehtona esitettyjen näkemysten julkinen kirjaaminen tietokantaan, lobbaamisen minimisääntöjen luominen, Internet-pohjaisten julkisten kuulemisten yhdenmukaistaminen entisestään sekä rangaistuksia minimisääntöjen rikkomisesta.

Mielestäni komission ehdotuksissa on paljon hyvää. On tietysti myönteistä ajatella, että lobbauksen sääntöjen yhdenmukaistuessa myös etelä-pohjalaiset organisaatiot ja henkilöt voisivat osallistua tehokkaammin lobbaamiseen suoraan Etelä-Pohjanmaalta ilman Brysselin toimistoa kirjallisen menettelyn avulla, jos pystytään osoittamaan, että komission kuulemismenettelyssä esitetty mielipide on todellakin huomioitu ja komissiossa on esitetty mielipide jotenkin huomioitu kuulemismenettelyn jälkeen. Elokuun jälkeen saamme toivottavasti yhteenvedon, millaisia ajatuksia vihreä kirja avoimuuden lisäämisestä herättänyt koko Euroopan tasolla.

Aika näyttää, seuraako vihreästä kirjasta jotain konkreettisia lainsäädäntöehdotuksia, vai jääkö se vain sanahelinäksi avoimuuden lisäämisestä.

Jukka Rannila
filosofian maisteri
Jalasjärvi

5. kesäkuuta 2006 / JP-Kunnallissanomat

JP-Kunnallissanomien palstalla on ollut jälleen kerran mielipidekirjoitusten sarja, joiden kirjoittamiseen ovat osallistuneet muutamat kunnanvaltuutetut 20.4., 11.5. ja 18.5.2006. Kuten aina ennenkin, on aihe ollut mielenkiintoinen, ja totesin kommentin olevan paikallaan.

Katselin kirjoituksia läpi, ja tietoon, tietämättömyyteen, tiedonkulkuun ja tiedon jakamiseen liittyvät aiheet korostuvat kaikissa kirjoituksissa. Joku tietää jotain jostain, ja siitä pitäisi tiedottaa eteenpäin, eli tietoa pitäisi jakaa jollain tavalla. Kuulostaa helpolta, mutta isommatkin ja pienemmätkin organisaatiot kuin Jalasjärven kunta ovat ongelmissa tietoon liittyvien aiheiden kanssa.

Itse kiinnittäisin tässä huomiota siihen, että tässä on muutama käsite eroteltava toisistaan. Jos ajattelee tiedon olevan ihmisen pään sisällä aivoissa olevaa vielä monella tapaa tuntematonta sähkökemiallista toimintaa, niin silloin tietoa ei voi jakaa helposti. Ilmeisesti tähän päivään mennessä tietoa ei ole voinut siirtää johdon avulla ihmisestä toiseen. Jos joku tietää (huom. tietää) onnistuneesta kokeesta, niin ilmoittakoon lehden palstalla.

Oikeastaan kirjoituksissa on pohdittu paljon informaation jakamiseen liittyvää toimintaa. Kun ihmiset hankkivat informaatiota silmillään, korvillaan ja muilla aistimillaan, voi tästä muodostua tietoa. Viitatuissa kirjoituksissa on kirjoitettu tiedotustilaisuuksista, vaikka oikeastaan voisi puhun informaationjakotilaisuuksista. Se, mitä jää itse kunkin tiedotus/informaatiotilaisuuden osanottajan tiedoksi, onkin jo pitkä tarina. Ihmisen muisti ei toimi niin yksiselitteisesti kuin sen oletetaan toimivan - eli muistamme epätarkasti, huonosti, väärin jne.

Lopuksi voimme puhua datasta, jota voidaan tallettaa nykyään usealle erilaiselle tallennusvälineelle. Noin esimerkin vuoksi voi todeta, että Jalasjärven kunnankirjaston kaiken kirjallisuuden läpikäynti yhdelle ihmiselle taitaa olla melkoinen tehtävä. Kun nykyään on vielä lisäksi melkoinen kasa sähköisiä järjestelmiä, niin dataa voi todellakin hankkia ja säilyttää useammalla välineellä.

Mutta miten tämä kaikki liittyy viitattuun kirjoitusten sarjaan? Kirjoituksissa oli paljon puhetta tiedosta, tietämättömyydestä ja tiedonjakamisesta. Yksi haaste nykyihmisellä on, että turhaa ja hyödyllistä dataa ja/tai informaatiota on ihan riittämiin; näin myös meillä Jalasjärvellä. Jos todella haluaisi hankkia kaiken kunnan toimintaan liittyvään tiedon itselleen, niin siinä on todellinen haaste läpikäydä kaikki aineisto läpi, koska yksittäisellä kuntalaisella on yleensä muutakin tehtävää kuin pelkästään seurata kunnan luettavaa aineistoa. Kuten kirjoituksissakin on todettu, kirjallisen aineiston lisäksi pitäisi jaksaa istua läpi useita erilaisia tilaisuuksia, koska kaikkea tarvittavaa tietoa ei voi hankkia pelkästään aineistoa lukemalla.

Eli vastaan tulee rajoittavana tekijänä aika. Ihmisen tiedon hankkimisen kyvyt ovat edelleen yhtä kehittyneet tai kehittymättömät kuin esi-isillämme. Ja aika se on vastassa päätöksien tekijöilläkin, koska monien päätöksien on synnyttävä kohtuullisessa aikataulussa. Tästähän se hankaluus syntyy, kun täydellisen tiedon saaminen vaatisi kohtuuttomasti aikaa, jolloin päätökset täytyy tehdä parhaan saatavissa olevan tiedon mukaan.

Jotain konkreettista tästä tekstipyörityksestä pitäisi tietämättömälle (?) lukijalle jättää pohdittavaksi. Kunnan päätöksistä ja toiminnasta voi olla siis montaa mieltä, mutta aina voi tietää enemmän ja oma tieto voi tarkentua ajan kuluessa. Eli oman tiedon rajoitukset on hyvä tunnustaa, koska aina on joku, joka voi tietää enemmän kuin itse. Tällöin voi aina kysyä enemmän kuin pelkästään väittää.

Hyvää alkavaa kesää kaikille,

Jukka Rannila
kuntalainen

11. huhtikuuta 2006 / ILKKA

Voiko Euroopan parlamentti ehdottaa mitään järkevää, kun se on hyväksynyt yhden monista päätöslauselmista tiistaina 4. huhtikuuta 2006? Päätöslauselman otsikko kertoo enemmän: ”Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta, joka koskee Euroopan unionin neuvostolle tehtyä suositusluonnosta kantelusta 2395/2003/GG (kantelu koskee kysymystä, pitäisikö neuvoston kokousten olla avoimia yleisölle silloin, kun neuvosto toimii lainsäätäjänä)”.

Tässä kohtaa on palautettava mieliin, että Euroopan Unionissa ministerineuvosto on lainsäädäntöä tekevä elin, ja sen kokoukset eivät ole olleet julkisia. Tämä tarkoittaisi suurin piirtein Suomen olosuhteissa samaa kuin, että eduskuntamme säätäessä lakeja lakien toisen käsittelyn istunnot olisivat suljettuja kansalaisilta ja tiedotusvälineiltä. Tällöin jälkikäteen voisimme todeta lain tulleen säädetyksi. Nykyisessä tilanteessa tämä tuntuisi täysin käsittämättömältä, kun voimme lakien käsittelyn osalta seurata eduskunnan työskentelyä käytetyn puheenvuoron tarkkuudella.

Onko Euroopan parlamentti sitten itse ollut esimerkillisempi tässä suhteessa, kun se kerran alkaa antaa seuraavanlaisia suosituksia: ”kehottaa neuvostoa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta kokoukset, joissa se toimii lainsäätäjänä, olisivat avoimia ja yleisö pääsisi seuraamaan niitä; pyytää neuvostoa välittämään julkiset kokouksensa lähetyksinä myös Internetin välityksellä ja ilmoittamaan kyseisten kokousten päivämäärät ja esityslistat ajoissa sekä julkaisemaan niistä viralliset selostukset Euroopan unionin kaikilla virallisilla kielillä”. Itse asiassa Euroopan parlamentti on ollut esimerkillisempi, koska sen kokoukset ovat avoimia, julkisia ja niitä voi seurata suorana lähetyksenä Internetistä, minkä lisäksi pöytäkirjat julkaistaan erittäin ripeästi. Itse asiassa voi kysyä, onko Euroopan parlamentti edistyksellisempi kuin Suomen eduskunta. Suomen eduskunnan osalta voi todeta, että suorien tai nauhoitettujen lähetysten seuraaminen Internetistä puuttuu, mutta muuten palvelu on vastaavalla tasolla.

Mutta mitä tehty päätöslauselmaesitys tarkoittaa suomalaisille päättäjille? Päätöslauselmassa on seuraava mielenkiintoinen kohta. ”[Euroopan parlamentti] kehottaa kaikkia asianosaisia osapuolia painostamaan neuvostoa, jotta se noudattaisi oikeusasiamiehen suosituksia ja mukauttaisi työjärjestystään”. Ketkä kaikki ovat asianosaisia? Euroopan unionin lainsäädäntöhankkeet vaikuttavat pitkässä juoksussa meihin kaikkiin, joten olemme asianosaisia. Miksei Suomi voisi olla tässäkin suhteessa mallioppilas ja vaatia tiukasti neuvostossa, että neuvoston työjärjestystä muutettaisiin, jotta neuvoston kokoukset lainsäädännön osalta olisivat julkisia?

Euroopan parlamentin vaatimukset eivät ole myöskään höyrähtänyttä yletöntä uskoa tekniikkaan, koska tekniikka toimii jo todistetusti. On siis aika muuttaa toimintatapaa ja on myös aika vaatia toimintatavan muutosta. Jotain järkevää Brysselistä / Strasbourgista on siis esitetty, mutta sen muuttaminen todellisuudeksi vaatii vielä painostusta.

Jukka Rannila

16.helmikuuta 2006 / JP-Kunnallissanomat

13.2.2006 uutisoitiin JP-Kunnallissanomissa, kuinka Museovirasto on antanut muistutuksen ns. R-kioskin talon purkulupahakemuksesta. Mistä on tässä vaiheessa kysymys lakien ja asetusten mukaan? Itse yritin tätä selvittää itselleni ja tässä on oma käsitykseni tilanteesta. Jos olen väärässä, niin vapaasti saa oikaista, koska en ole mikään oikea juristi.

Tarkistin ensin tiedot ympäristöministeriön www-sivuilta, joiden mukaan rakennussuojelulailla suojeltuja kohteita ei Jalasjärvellä pitäisi olla. Emme siis käsittääkseni käsittele lainopillisesti katsoen rakennussuojelulain tilannetta (16 §), jossa kyseessä on annettujen suojelumääräysten noudattamatta jättäminen, kun kerran kyseessä on purkulupahakemus.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 127 § toteaa seuraavaa: ”Rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella tai alueella, jolla on voimassa 53 §:ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi”. Näin käytetty termi ”purkulupahakemus” on lainopillisesti ymmärrettävissä. Mutta sitten tulee mielenkiintoinen kohta pykälässä 127: ” Lupaa ei myöskään tarvita talousrakennuksen ja muun siihen verrattavan vähäisen rakennuksen purkamiseen, ellei rakennusta ole pidettävä historiallisesti merkittävänä tai rakennustaiteellisesti arvokkaana tai tällaisen kokonaisuuden osana”. Näin on lainopillisesti perusteltua, kuinka aikaisemmin on voitu purkaa kyseisellä tontilla aikaisemmin ollut rakennus, kun kyseessä taisi olla talousrakennus.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 139 § toteaa seuraavaa: ”Purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.”

Museovirastolla on lailla määrätty tehtävä ”toimia kulttuuriperinnön ja -ympäristön suojelusta vastaavana asiantuntijaviranomaisena”. Nyt Museovirasto on siis käyttänyt viranomaisen oikeuttaan, ja on edellyttänyt inventoinnin tekemistä ennen purkamisluvan ratkaisua. Ja rakennuslautakunta on maankäyttö- ja rakennuslain määräämällä tavalla Jalasjärven kunnan rakennusvalvontaviranomainen, ja on nyt pyytänyt lisätietoja.

Lainopillisesti kaikki näyttäisi menneen oikein. Tästä palautuu mieleen persoonallinen luennoitsija, joka totesi, että hänen tehtävänsä kyseisellä jaksolla on karaista hyvin ankarasti opiskelijoita ja opettaa unohtamaan omat tunteensa oikeudellisen aiheen käsittelyssä. Tässäkin tapauksessa uskon, että lainopin ulkopuolella on mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Mutta tiettyä järjestystä on noudatettava, koska nämäkin päätökset täytyy tehdä lain edessä kestävällä tavalla.

Mutten miten on sitten ihmisten kokemien tunteiden kanssa? Perinne-, kauneus- tai muiden arvojen määrittäminen on tässä tapauksessa haasteellisin kohta. Joskus lailla ja asetuksella voidaan asettaa jokin helposti mitattava kohde, jolloin lain toteutus ja valvonta on kohtuullisen helppoa. Lainopillisesti tämän asian käsittely näyttää menevän oikeaan suuntaan, mutta kaikkien kuntalaisten oikeaksi ja oikeasti kokemien tunteiden mukaista ratkaisua emme koskaan saavuta. Sen kanssa meidän on jatkossakin elettävä, vaikka varsinaisen purkamislupahakemuksen käsittelyn päätös olisi mikä tahansa.

Hyvää talven jatkoa kaikille,

Jukka Rannila

16. elokuuta 2005 / JP-Kunnallissanomat

Verkon kautta kuntalaisille voidaan tarjota lukuisia mahdollisuuksia osallistua palvelujen suunnitteluun sekä palaute-, keskustelu- ja vuorovaikutusmahdollisuuksia viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Näin kirjoittaa Kuntaliitto omilla verkkosivuillaan (http://www.kunnat.net/) verkkovaikuttamisesta. Toisaalta Etelä-Pohjanmaan laajakaistastrategiassa painotetaan tietoverkkojen leviämistä koko maakuntaan. Mutta olisiko jo aika pohtia, mitä teemme laajakaistalla?

Kuntalaissa määriteltyjen yhteisten asioiden valmistelu, esittely, päättäminen, toimeenpano ja valvonta ovat edelleen kunnan toiminnan perusteina, ja verkkodemokratian mahdollisuuksista näiden suhteen on puhuttu vuosia. Mikä on nykytilanne? Tarkistus Kuntaliiton listaamiin verkkodemokratian kokeiluihin - ihminen@turku, Avoin Espoo, Valma (Tampere), Kotikatu (Helsinki), Mansefoorumi (Tampere) - osoittaa, ettei verkkodemokratia ole juurikaan levinnyt kokeiluja ja akateemista tutkimusta pidemmälle.

Miten näkyy verkkodemokratia Jalasjärven kunnassa? Mielestäni Jalasjärven kunta on jo ylittänyt ensimmäisen tason verkkovaikuttamisessa, koska Jalasjärven kunnan verkkosivuilla (http://www.jalasjarvi.fi/) on luettavissa kunnanhallituksen, kunnanvaltuuston ja useamman lautakunnan pöytäkirjoja. Otetaanpa esimerkki, niin tuo verkkodemokratian nykytilanne selviää.

Jalasjärven kunnan luottamushenkilöiden palkkiosäännön tarkistaminen sekä kokouskeskustelu Jalasjärven kunnan taloudellisesta tilanteesta on uutisoitu JP-kunnallissanomien artikkeleissa 2.6., 20.6., ja 30.6.2005. Tämän lisäksi Jalasjärven kunnanvaltuuston jäsenistä jotkut ovat keskustelleet kummastakin aiheesta - ja vähän muistakin aiheista - JP-kunnallissanomien mielipideosastolla 9.6., 11.6., 30.6., 7.7. ja 14.7.2005. Oletettavaa on, että kylillä ovat mainitut uutiset ja mielipidekirjoitukset antaneet aihetta vapaamuotoiseen keskusteluun.

Jalasjärven kunnan verkkosivuilta (http://www.jalasjarvi.fi/) voi tehdä pienen tarkistuksen (KH 10.3.2005/63§, KH 30.5.2005/119 § ja KV 16.6.2005/55 §), jolloin on mielipidekirjoitusten ja artikkelien lisäksi mahdollisuus hankkia lisätietoja luottamushenkilöiden palkkiosäännön tarkistamisesta sekä joitain lisätietoja Jalasjärven kunnan taloudellisesta tilanteesta.

Tällä tasolla Jalasjärven kunnan verkkodemokratia on hyvä: päätöksentekoa voi helposti seurata pöytäkirjoja lukemalla omalta kotikoneeltaan. Toisaalta on niin, että kaikki pöytäkirjojen ja esityslistojen liitteet eivät ole verkkoversiossa, jolloin kannattaa ainakin toistaiseksi käydä Jalasjärven kunnan (hyvän palvelun) kirjastossa lukemassa pöytäkirjat kokonaan. Mutta yksittäisen asian ja koko päätöksentekoketjun seuraaminen taaksepäin oli helppoa.

Miten tästä eteenpäin? Teknisesti ja taloudellisesti ottaen verkkodemokratiaan alkaa olla muitakin mahdollisuuksia.

Päätöksentekoon osallistuminen on ensimmäinen keskustelua herättänyt aihe, koska jätetyn sähköisen ”äänestyslipun” salaisuuden pitävyyttä on epäilty. Itselläni on kokemusta yhdestä sähköisestä neuvoa-antavasta järjestöäänestyksestä, jolloin piti ottaa kantaa sähköisen äänestysjärjestelmän tallettamaan paperikopioon. Tuolloin äänestystuloksena oli, että pelkkä sähköinen ”äänestyslippu” ei ole riittävä teknisen vian varalta. Kunnan osalta lisäksi vastaan tulevat eduskunnan kunnille määräämät lait ja asetukset, jolloin sähköisten äänestysjärjestelmien osalta ei voi kiirehtiä tai hidastella.

Yksi taso verkkodemokratiassa on erilaisten keskustelumahdollisuuksien luominen kuntalaisille. Mikään kunnallinen päätös ei synny ilman keskustelua vaihtoehdoista, ja verkkodemokratiassa tämä keskustelu muuttuisi julkisemmaksi. Tässä suhteessa suomalaiset verkkodemokratian kokeilut eivät ole tuoneet teknisesti tai toiminnallisesti mitään mullistavaa. Joitain suomalaisia käytäntöjä ehkä voisi kehittää, ja joitain ulkomaisia esimerkkejä käyttää pohjana, mutta mitään valtavaa mullistusta tämä ei toisi kunnalliseen päätöksentekoon. Tältä osin Jalasjärvellä voisi ottaa esimerkkiä muualta.

Yhdistyneet Kansakunnat (http://www.un.org/webcast/) tarjoaa esimerkin yhdestä verkkodemokratian tasosta, eli kokousten kuvan ja äänen julkisesta välittämisestä ja tallentamisesta tietoverkkoon. Teknisesti ja taloudellisesti ottaen mahdollisuuksia suomalaisissa kunnissa vastaaviin palveluihin alkaa olla. Kun kunnanvaltuustojen kokouksia nykykäytännössä jo nauhoitetaan, niin suuri muutos ei enää olisi äänen ja kuvan tallentaminen sähköisessä muodossa. Eli voimme siirtyä tieteiselokuvien mahdottomista kuvitelmista vähitellen arkiseen käyttöön, kuten kännykät aikanaan.

Kuntalaisen kannalta kunnanvaltuustojen kokouksien tallentaminen tietoverkkoon voisi olla seuraava askel verkkodemokratian kehittämisessä, minkä lisäksi Jalasjärven kunnanvaltuuston jäsenten lehtikirjoitteluun tallenteet tietoverkossa toisivat aivan uutta lisäväriä.

Hyvää alkavaa syksyä kaikille.

Jukka Rannila