Yleistä mielipidekirjoituksista

Pitikö sitä nyt noin mennä sanomaan?

Mielipidekirjoituksia olen kirjoittanut Etelä-Pohjanmaan maakuntalehteen Ilkkaan ja Jalasjärven-Peräseinäjoen alueella ilmestyvään JP Kunnallisanomat -lehteen.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että olen yrittänyt saada useita kirjoituksia ILKKA-lehteen, mutta ILKKA-lehteen saapuvien mielipidekirjoitusehdotusten määrän vuoksi kirjoituksen läpimeno ei ole yksiselitteisen helppoa.

Linjana kirjoituksissa olen koettanut pitää seuraavaa:

  • ei turhaa räksytystä turhista asioita
  • jollain tavalla rakentavia mielipiteitä
  • johonkin tietolähteeseen viittaaminen tarvittaessa
  • vaihtoehdon esittäminen.

HUOMIO: Mielipidekirjoituksiin (16.8.2005-11.6.2011) on tehty laaja jälkiarviointi, joka on Kirjoitelmia I -teos - kts. Julkaisut-sivu.

Kokosin omia kokemuksia mielipidekirjoituksista seuraavaan PDF-tiedostoon:
omia kokemuksia mielipidekirjoituksista

Numerointi - pakon sanelemaa?

.... oliko aivan pakko ???

Näinhän tämä maailma menee.....

Kun jotain asiaa alkaa tekemään, niin lopuksi pitää laittaa järjestystä vähitellen.

Näin on myös tässä mielipidekirjoitusten yhteydessä.

Tuossa lähetin pari ajatusta jollekin ihmiselle sähköpostissa, että luepa tämä ja tämä mielipidekirjoitus.

Siinä sitten huomasi, että ehkä olisi voinut lähettää pelkän otsikon lisäksi tarkan linkin. Sama numeroinnin tarve tuli vastaan myös päiväkirjamerkintöjen kanssa.

71 / Asiaa STOP-merkeistä ja asian esittämisen tavasta?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_71

JP-Kunnallissanomat 6.11.2017

71 / Asiaa STOP-merkeistä ja asian esittämisen tavasta?

Nimerkki "M.R." otti 2.11. lehdessä hyvin asiallisesti kantaa Jalasjärven kirkonkylän liikennejärjestelyihin.

Itse huomioisin kolme tärkeää risteystä: Rajalan siltakatu/Keskustie, Puskantie/Keskustie, Puskantie/Jalastie. Kyseiset risteykset ovat tunnetusti hyvin vilkkaita. Ainakin omasta kokemuksesta voi todeta, että näissä risteyksissä on aivan varmasti läheltä piti -tilanteita jokaista oikeaa onnettomuutta kohden.

Itse olen eri yhteyksissä vapaamuotoisesti ehdottanut STOP-merkkejä joihinkin risteyksiin. En ole kuitenkaan tehnyt tästä aiheesta kuntalaisaloitetta tai muutenkaan julkista.

Nimerkki "M.R." esitti STOP-merkkejä ja liikennevaloja pohdittavaksi julkisuuden kautta, mikä vaikuttaa tietysti asian käsittelyyn.

Aikanaan on ollut keskustelua Jalasjärven kattavasta liikennestrategiasta. Nyt "uuden" Kurikan tilanteessa kaikki menee tietysti Kurikan kaupungin hallinnossa omalla tahdillaan.

Itselläni on tähän liittyen useampi kysymys pohdittavaksi.

(1) Onko tekeillä koko Kurikan kattava liikennestrategia (tai jollain muulla nimellä oleva liikenteen kehittämistä koskeva hanke)?

(2) Mikä on mahdollisen (uuden?) liikennestrategian kehittämisen aikataulu?

(3) Miten kaupunkilainen voi osallistua mahdollisen liikennestrategian kehittämiseen?

(4) Tehdäänkö mahdollinen liikennestrategia kaupunginosittain?

Iso ongelma on, että asian esittämisen tapa ja asian esittäjä vaikuttaa erilaisten päättäjien tekemisiin.

Uusien ehdotusten kanssa pitää olla siis hyvin tarkkana, koska asian esittämisen tapa ja asian esittäjä vaikuttaa aina asian käsittelyyn. Jos asia esitetään väärin, niin osa päättäjistä ei asiaa tule hyväksymään. Kaikesta kauniista puheesta huolimatta tämä voi olla tilanne myös uuden Kurikan päätöksenteossa.

Mahdollisesti nimimerkin "M.R." esittämänä asia STOP-merkeistä ja liikennevaloista ei välttämättä ollut kaikkien päättäjien mieleen. Tämä jää tietysti jatkossa selvitettäväksi.

Itse kannatan nimimerkin "M.R." tavoin ainakin STOP-merkkien asentamista joihinkin risteyksiin. Mahdolliset liikennevalotkin voisi myös selvittää asianmukaisesti.

Jukka Rannila
kaupunkilainen

 

Jälkihuomio 6.11.2017: Oheisessa PDF-tiedostossa on mielipidekirjoitus, johon siis kirjoitin vastineen.
PDF-tiedosto tässä linkissä.

70 / Kunnon tiedotusta jalasjärveläisille?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_70

JP-Kunnallissanomat 28.9.2017

70 / Kunnon tiedotusta jalasjärveläisille?

Usko Välimäki lähestyi 21.9.2017 jalasjärveläisiä kirjoittamalla tärkeistä ajankohtaisista asioista. Uskon mainitsema kahvihetki äänestäjien kanssa on suhteellisen harvoin järjestetty tilaisuus, ja tällaista tilaisuutta kannattaa kokeilla myös Jalasjärvellä.

Uskon mainitsemalla tavalla Kurikan kaupunki on kouluttanut uusia ja vanhempia valtuutettuja. Toisaalta Uskon mainitsemalla tavalla Suomen sosialidemokraattinen puolue on kouluttanut omia jäseniään kunnallisvaalien jälkeen.

Itse olen pohtinut eri puolueiden perusjäsenten tietotason kohottamista eri tavoilla. Käytännössä kaikki puolueen perusjäsenet eivät lähde kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi, joten ongelmaksi tulee tietysti kaupungin asioiden tiedottaminen puolueiden perusjäsenille.

Nykytilanteessa on mielenkiintoinen ristiriita, koska vasta valtuutetuksi päästyään yksittäinen puolueen jäsen saa osallistua Kurikan kaupungin järjestämään valtuutettujen koulutukseen. Vastaavalla tavalla voi puolueidenkin järjestämissä koulutuksissa olla vain valtuutettuja.

Käytännössä yksittäisen puolueen jäsenen on myös Kurikassa puhuttava itsensä valtuutetuksi ennen osallistumisoikeutta Kurikan kaupungin ja oman puolueen järjestämään valtuutettujen koulutukseen.

Jokainen asiaan perehtynyt tietää, että kaupungin asioihin perehtyminen kestää oman aikansa, jolloin uusia valtuutettuja pitääkin kouluttaa asianmukaisesti.

Itse olen todennut monesti, että osa vaalien jälkeen järjestettävästä valtuutettujen koulutuksesta voisi olla avointa kaikille kiinnostuneilla. Oman arvion mukaan tällaiseen avoimeen koulutukseen ei osallistuisi liikaa puolueiden perusjäseniä ja muuten kiinnostuneita kaupunkilaisia.

Tampereella asuessani oma puolue järjesti (ainakin silloin) oman puolueen jäsenille avoimia ryhmäkokouksia ennen kaupunginvaltuuston kokousta. Oman arvion mukaan Kurikassakin vaikuttavat puolueet voisivat kokeilla vastaavaa menettelyä muutaman kerran.

Oman arvion mukaan Kurikassa vaikuttavien puolueiden perusjäsenien ja muuten kiinnostuneiden kaupunkilaisten tietotason nostamisessa ei olisi mitään haittaa.

Uskon mainitsemissa aiheissa (velka, päivystys, uimahalli, tieasiat ja päätöksien valmistelu) on tärkeitä asioita, jotka pitäisi tiedottaa hyvin sekä puolueiden perusjäsenille että muuten kiinnostuneille kaupunkilaisille.

Jukka Rannila
kaupunkilainen

 

Jälkihuomio 28.9.2017: Oheisessa PDF-tiedostossa on mielipidekirjoitus, johon siis kirjoitin vastineen.
PDF-tiedosto tässä linkissä.

69 / Valtion rahakirstun vartioinnista

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_69

JP-Kunnallissanomat 2.3.2017

69 / Valtion rahakirstun vartioinnista

Torstain 23.2. lehdessä Stig Björkholm puhdisti ajatuksiaan Jalasjärven liikenneasioista. Kävin katsomassa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tiedot Jalasjärven liikennehankkeista.

Viimeisin päivitys www-sivulle oli tehty 8.2.2017 tilanteessa, jolloin oli luettavissa seuraavat tiedot: "Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on laatinut tiesuunnitelmaa Jalasjärven Kivistönkylään valtateiden 3 ja 19 liittymäalueelle. Alueelle on aiemmin vuonna 2013 laadittu kiertoliittymään perustuva suunnitelma, mutta ratkaisu on muuttunut. Uudessa suunnitelmassa tulisi ramppi valtatien 3 ali ja muuten valtatieliittymä säilyisi ennallaan. Ramppi tulisi Seinäjoelta Tampereen suuntaan meneville. Lisäksi suunnitelma sisältää yksityisteitä, katujen ja kevyen liikenteen väylien järjestelyjä molemmilla valtateillä noin kilometrin säteellä risteysalueesta. Tiesuunnitelmaan liittyen on tehty vielä myös meluselvityksiä. Tämän jälkeen tiesuunnitelma vielä tarkentuu ja rakentamisen aikataulusta odotetaan vielä päätöksiä. Tiesuunnitelman muutokseen liittyy myös se, että Kurikan kaupunki on muuttanut asemakaavaansa alueella." (päivitetty 8.2.2017)

Olin vuoden 2016 puolella kyseisen tiesuunnitelman esittelytilaisuudessa. Hankkeen aikana on ollut erilaisia henkilövaihdoksia.

Toisaalta vuoden 2015 eduskuntavaalien aikana tuli selväksi liikenneverkkojen korjausvelka, jonka korjaamiseen nykyinen hallitus (Sipilä) on varannut omat määrärahansa. Näillä määrärahoilla ei kuitenkaan ratkaista koko korjausvelkaa.

Liikennehankkeet kestävät pitkään ja rahoitus tulee loppujen lopuksi Eduskunnan päätösten mukaisesti. Joku Jalasjärvi (ei kun Kurikka) joutuu vain sopeutumaan valtionhallinnon päätöksiin.

Stig totesi, että jonkun pitäisi ottaa vastuuta liittymän (liikenneympyrän) rakentamisesta. Kyllä vastuu palautuu takaisin valtiotason päättäjiin, jotka loppujen lopuksi päättävät liikenneverkkoon sijoitettavien varojen määrästä. Toisaalta tiedämme hyvin valtion velkaantumisen, joka ei voi olla pitkän päälle paras ratkaisu.

Toisaalta olen pohtinut kansalaisten veronmaksuhalukkuutta, koska suurin osa meistä haluaa hyvät lähipalvelut, joista yksi osa on sujuva liikenne omalla kotiseudulla.

Paras tapa varmaan olisi veroehdotuksen mukaan liitettävät tiedot omaa kotiseutua koskevaan rahankäyttöön sekä valtion että kunnan puolelta. Tämän lisäksi voisi olla tiedot oman kotiseudun hankkeista, joihin yritetään saada rahoitusta.

Itse uskoisin omaa kotiseutua koskevan rahankäytön tiedottamisen parantavan veronmaksuhalukkuutta. Tällöin voitaisiin saada jumittuneet tiehankkeet valmiiksi.

Jukka Rannila
kaupunkilainen

 

Jälkihuomio 2.3.2017: Oheisessa PDF-tiedostossa on mielipidekirjoitus, johon siis kirjoitin vastineen.
PDF-tiedosto tässä linkissä.

68 / Syvän ajattelun harvinaisuus ja keskeytysten tekniikat?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_68

JP-Kunnallissanomat 28.11.2016

68 / Syvän ajattelun harvinaisuus ja keskeytysten tekniikat?

Kurikan kaupungin työsuojeluvaltuutettuna Kirsti Lähdesmäki otti hyvin asiallisesti kantaa (24.11.) avokonttoreiden erilaisista ongelmista viitaten erilaisiin tutkimuksiin.

Myös minun kirjastoon on päätynyt asiaa avokonttoreiden ongelmista. Käytännössä avokonttorit aiheuttavat koko ajan erilaisia ongelmia jatkuvien keskeytysten vuoksi.

Toisaalta voimme todeta erilaisten tietotyön lisääntymisen, jolloin myös Kurikan kaupungin palveluksessa on iso joukko erilaisia tietotyön tekijöitä.

Tietotyön luonteeseen kuuluu kyky keskittyä eri asioihin syvällisesti, jolloin voisi puhua syvästä ajattelusta.

Käytännössä nykyään on koko joukko asioita, jotka nimenomaan häiritsevät syvää ajattelua.

Itse olen kirjoittanut keskeytysten tekniikoista, jolloin on koko joukko erilaisia sähköisiä järjestelmiä häiritsemässä syvän ajattelun vaatimaa keskittymistä.

Nykyisin keskeytysten sähköiset tekniikat ovat lisääntyneet, jolloin häiriöitä tulee koko ajan entistä useammin verrattuna aikaisempaan tilanteeseen.

Itse olen todennut, että erilaisia sähköisiä keskeytysten tekniikoita pitäisi standardisoida, jolloin olisi mahdollista yhdellä toiminnolla laittaa kiinni erilaiset sähköiset järjestelmät.

Eli yhdellä toiminnolla pitäisi saada kiinni mm. (äly)puhelimet, sähköposti, sosiaalisen median järjestelmät ja keskusteluohjelmat. Nyt joudumme laittamaan erikseen kiinni jokaisen sähköisen järjestelmän, mikä käytännössä vaatii paljon aikaa ja vaivaa.

Tosiasiassa tuollainen keskeytyksen tekniikoiden yhden toiminnan kehittäminen vaatisi kansainvälisen standardisointihankkeen, jota ei ole minun tietojen mukaan aloitettu.

Ennen tuollaista yhden toiminnon kehittämistä joudumme ratkaisemaan syvän ajattelun ongelmia nykyisellä tietämyksellä - myös Kurikassa.

Paras tapa olisi selvittää nykyisen tietämyksen keinot erilaisten keskeytysten vähentämiseen, jolloin Kurikassa voitaisiin suunnitella uudet toimistotilat ilman avokonttoreita.

Lyhyesti: ehdoton kielto avokonttoreille!

Jukka Rannila
kaupunkilainen

 

Jälkihuomio 29.11.2016: Oheisessa PDF-tiedostossa on mielipidekirjoitus, johon siis kirjoitin vastineen.

PDF-tiedosto tässä linkissä.

67 / Välityömarkkinoiden vaikeasta työllistämisestä

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_67

JP-Kunnallissanomat 3.10.2016

67 / Välityömarkkinoiden vaikeasta työllistämisestä

29.6. lehdessä kaksi työhaluista henkilöä kertoi erilaisista työllistymisen ja työllistämisen ongelmista, jotka sitten heijastuvat heidän tapauksessaan henkilökohtaisten avustajien työllistymiseen.

Noin yleisemmin tarkasteltuna kaikki asiat muuttuvat tällä hetkellä sähköisesti hoidettuna. Lähes kaikilla toimialoilla on jo jos jonkinlaista sähköistä palvelua ja sähköisiä laitteita.

Lyhyesti todeten kaikki mahdollinen toiminta sähköistyy tulevaisuudessakin, mikä tietysti antaa uusia mahdollisuuksia Suomessakin.

Kaiken mahdollisen sähköistymisessä myös erilaisia ongelmia, joista kaikkia emme vielä edes tiedä.

Ongelmaksi on muodostunut ns. matalan tuottavuuden työt, joissa tuottavuutta ei voi oikein enää nostaa. Esimerkiksi henkilökohtaisten avustajien työtä tietysti auttavat uudet sähköiset palvelut, mutta muuten työ on monesti perinteisempää.

Lisäksi yhdeksi ongelmaksi ns. matalan tuottavuuden töissä on tullut erilaiset epäsäännöllisyydet, jotka voivat sitten rasittaa työntekijää eri tavoilla.

"Työnteon on oltava aina kannattavaa". Tätä lausetta on viljelty eri tavoin myös Jalasjärvellä, mutta ainakaan nykyisellään kaikki työ ei ole kannattavaa.

Yksi mahdollisuus on jo pitkään ollut jonkinlaisen perustulon rakentaminen, jolloin työtehtäviä arvioitaessa ei tarvitsisi laskea tarkasti taskulaskimen kanssa, että kannattaako ottaa joku lyhyehkö työtehtävä hoitaakseen.

Osa henkilökohtaisten avustajien töistä voi olla ns. välityömarkkinoilla, jolloin ilman joitain perustuloa ei tällaisia töitä kannattaisi tehdä.

Suomeen on kyllä tekeillä (nykyinen Sipilän hallitus) perustulokokeilu, mutta se on jäämässä hyvin vaatimattomaksi vain kahdentuhannen henkilön kokeiluksi.

Oikeampi tapa olisi ollut kehittää perustulon kokeiluun esimerkiksi kymmenen erilaista ryhmää, joita olisi sitten voinut vertailla eri tavoin.

Kaksi työhaluista henkilöä eivät ole mikään poikkeus työllistymisen ja työttömyyden välisissä ristiriitatilanteissa.

Loppujen lopuksi tässäkin asiassa palataan ihmiskäsitykseen.

Ovatko ihmiset oikeasti työhaluttomia, joita pitää pakolla painostaa? Ovatko ihmiset kuitenkin hyvinkin työhaluisia, mutta kankea nykyjärjestelmä aiheuttaa ongelmia?

Jukka Rannila
kaupunkilainen

 

Jälkihuomio 3.10.2016: Oheisessa PDF-tiedostossa on mielipidekirjoitus, johon siis kirjoitin vastineen.
PDF-tiedosto tässä linkissä.

66 / Perustulokokeilu: aina vain lisää hämmennystä?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_66

ILKKA-lehden oma osoite
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/perustulokokeilu-aina-vain-lisää-hämmennystä-1.2129112

ILKKA 23.9.2016

66 / Perustulokokeilu: aina vain lisää hämmennystä?

Itse olen kulkenut eri puolueiden tilaisuuksissa, ja näistä tilaisuuksista voi ottaa esille jokaisen puolueen tilaisuuksissa mainittuja lausumia.

1) Työnteon (esimerkiksi Sari Essayah Ilkassa 13.9.) oltava aina kannattavaa. 2) Suomen sosiaaliturva on eri etuuksien monimutkainen tilkkutäkki. 3) Suomen sosiaaliturva on liian monimutkainen, jolloin syntyy vakavia kannustinloukkuja. 4) Suomen sosiaaliturva ei voi enää perustua entisen teollisuusyhteiskunnan vaatimuksiin. 5) Nykyaikana työnteon vaatimukset ovat muuttuneet täydellisesti. 6) Suomen sosiaaliturva ei enää vastaa työnteon uusiin vaatimuksiin.

Noita lausumia ja niiden erilaisia muutoksia lausuvat siis jokaisen puolueen mielipidevaikuttajat.

Tämän jälkeen ovat eri puolueiden edustajat esittäneet oman lausumansa koskien perustuloa (esimerkiksi Ilkassa Sirpa Pietikäinen 22.4. ja Antti Pesonen 16.9.).

Otto Mantere (Ilkka 1.6.) viittasi demarinuorten kehittämään yleisturvaan, joka omalta osaltaan vähentäisi sosiaaliturvaan liittyvien erilaisten selvitysten tekemistä.

Eri puheenvuoroissa todetaan usein, että sosiaaliturvaan liittyvä jatkuva selvitysten tekeminen eri viranomaisille koetaan nöyryyttäväksi.

Perustulon avulla voitaisiin (kuulemma) auttaa erilaisissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä, jolloin he eivät joutuisi erilaisiin kannustinloukkuihin.

Nykyhallitus (Sipilä) on järjestämässä perustulokokeilua, johon liittyvät lausunnot on julkaistu 9.9. jälkeen tietoverkkoon (valtioneuvosto.fi/hanke?selectedProjectId=21815).

Jos lausuntoja viitsii lukea, selväksi tulee enemmänkin hämmennys esitetystä perustulokokeilun mallista.

Suomessa on tehty laajasti erilaisia selvityksiä perustuloon liittyen, joten olisi luullut näiden tausta-aineistojen vaikuttaneen jotenkin tehtyyn perustulokokeiluun.

Lyhyesti ottaen perustulokokeiluun otetaan mukaan vain 2000 ihmistä tietyillä vaatimuksilla. Itse odotin, että erilaisia perustulokokeiluun osallistuvia ryhmiä olisi kehitetty heti useampi, esimerkiksi 5-10 kokeiluryhmää. Näin sitä erehtyy.

Käytännössä nyt suunniteltava perustulokokeilu herättää enemmän hämmennystä, koska emme voisi vertailla erilaisia kokeiluryhmiä ja eri malleja keskenään.

Paljon puhutaan ketteristä yhteiskunnallisista kokeiluista, mutta käytäntö jää näköjään hyvin vaatimattomaksi riippumatta hallituksessa olevista puolueista.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

65 / Jätteet: tekniikan yksityistäminen vai kansallistaminen?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_65

JP-Kunnallissanomat 15.9.2016

65 / Jätteet: tekniikan yksityistäminen vai kansallistaminen?

JP-Kunnallissanomat -paikallislehdessä on ollut mielipidekirjoituksia jätteiden lajittelusta. Lisäksi olemme lukeneet uutisia koskien "uuden" Kurikan jätehuollon järjestämistä.

Käytännössä kummassakin asiassa (kierrätys ja jätehuollon järjestäminen) on ollut hyvin voimakkaita mielipiteitä eri suuntiin.

Oma mielipide näissä jäteasioissa on ollut aika selvä. Ihmiskunta on ajautunut nykyiseen jätekriisiin teknologian kehittymisen vuoksi. Ainut tapa selvitä jätekriisistä on kehittää teknologiaa edelleen, jolloin voimme kehittää tapoja käsitellä ja vähentää jätettä eri vaiheissa.

Sukulaisuussuhteiden vuoksi olen kuullut jätehuollosta yhdessä Saksan osavaltiossa. He ovat kehittäneet saksalaisella täsmällisyydellä järjestelmän jätteiden keräämiseen. Lasku sekajätteistä perustuu sekajätteen punnitukseen, jolloin kannustetaan kierrättämään muuta jätettä. Muovijäte lajitellaan säkkeihin, joita kerätään kerran kahdessa viikossa. Heillä on keräyspisteitä muulle jätteelle.

Jokainen järkevä henkilö käsittää, että Saksassa on kymmeniä miljoonia kansalaisia, joten vähäinenkin jätteiden kierrätys tuottaa ison kasan lajiteltua jätettä jatkokäyttöön.

Suomi on tietysti erilainen verrattuna Saksaan, koska Suomessa on pienempi väestö. Emme voi kopioida kaikkia Saksan malleja Suomeen.

Paras tapa olisi järjestää Suomeen avoin ja laajasti markkinoitu suunnittelukilpailu, jossa pyydetään ratkaisemaan Suomen jätehuolto uudelleen alusta alkaen ilman nykyisiä rajoitteita.

Ensimmäisenä osiona pitäisi tässä avoimessa kilpailussa esittää erilaiset tekniset ratkaisut suomalaiselle jätteen keräämiselle. Toisena osiona pitäisi kehittää sosiaaliset ratkaisut teknisten ratkaisujen päälle, jotta jätteiden lajittelu koettaisiin mielekkääksi tehtäväksi.

Suunnittelukilpailussa esitetyt tekniset ratkaisut olisivat ehkä kalliita järjestelmiä, koska ne pitäisi kehittää kestämään Suomen sääolosuhteet. Uusista teknisistä ratkaisuista ei ehkä tulisi sarjatuotantoa, joten uudet tekniset järjestelmät olisivat kalliita käyttää ja ylläpitää.

Tästä pääsemme jätehuollon kansallistamiseen ja yksityistämiseen. Jos jätehuolto perustuisi uusiin ja kalliisiin teknisiin ratkaisuihin, niin ongelmaksi tulee yksityisen liiketoiminnan mahdollisuudet.

Yksi sosiaalinen ratkaisu kovan tekniikan päälle olisi ehdotukset jätehuollon yksityistämisen ja kansallistamisen välillä.

Nykyhallitus (Sipilä) haluaa kuulemma tehdä kokeiluja. Avoin ja laajasti markkinoitu jätehuollon suunnittelukilpailu pitäisi järjestää kokeiluna mahdollisimman pian.

Jotain uudistusta Suomessa tarvitaan, koska laitamme sekajätteisiin liian paljon tavaraa.

Jukka Rannila
kaupunkilainen

1. Jälkihuomio 16.9.2016: Kirjoituksesta oli vahingossa jäänyt yksi asia merkitsemättä.
Jätettä lajitellaan jätelajien mukaan erivärisiin pusseihin, joita kerätään edelleenkin saksalaisella täsmällisyydellä.

2. Jälkihuomio 16.9.2016: Keräsin yhteen joukon toisiinsa liittyvia mielipidekirjoituksia 15.8.-15.9.2016 välillä.
PDF-tiedosto tässä linkissä.

64 / Punnittua asiaa jätteistä?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_64

JP-Kunnallissanomat 18.8.2016

64 / Punnittua asiaa jätteistä?

15.8. lehdessä nimimerkki "Kierrättäjä" totesi erilaisia ongelmia jätteiden kierrätyksessä.

Suomessa jätteiden kierrätyksessä on oikeita ongelmia, joiden ratkaisu vaatisi oikeasti melkoisen kasan oikeaa rahaa.

Kierrätyksessä pitäisi laajentaa rahallisia palkkioita hyvin tehdystä kierrätyksestä.

Esimerkiksi pullojen kierrätyksestä saatu rahallinen palkkio on tietysti kannustanut ihmisiä palauttamaan pullot ja tölkit palautuspisteisiin.

Tarvitsisimme muidenkin jätteiden kierrätykseen rahalliset palkkiot ja asianmukaiset kierrätyksen laitteistot.

Uudet kierrätyksen ratkaisut vaatisivat laitteita, joissa olisi mukana erilaista elektroniikkaa. Käytännössä uusien kierrätyksen laitteiden ja elektroniikan pitäisi kestää hyvin suomalaisia sääolosuhteita. Nykytekniikalla pakkauksiin voitaisiin liittää pieniä siruja ja uusia merkintöjä, jotka auttaisivat asianmukaisesti kierrätyksessä. Tällöin uudet kierrätyksen laitteet voisivat käyttää siruja ja uusia merkintöjä lajittelun apuna.

Nimimerkin "Kierrättäjä" tavoin täytyy todeta, että jätteiden lajittelu vaatii aina tietysti opettelua. Erilaiset sirut ja uudet merkinnät auttaisivat tietysti oikeiden jäteastioiden valinnassa.

Nykyjärjestelmillä kotitalousjätteen lajitteluun ei ole kannusteita, koska kotitalousjätteen haku ja kuljetus ei perustu painon mukaan tehtävään lajitteluun. Eli käytännössä ahkerasta ja asianmukaisesta lajittelusta ei saa rahallista hyötyä, koska haku ja kuljetus maksaa saman hinnan kaikille huolimatta kierrätyksestä.

Ongelma on tietysti maailmanlaajuinen, koska erilaisia siruja ja uusia merkintöjä on kehitetty eri puolilla maailmaa, ja niiden standardointi on edennyt vaihtelevasti.

Ennen sirujen ja uusien merkintöjen yleistymistä jätteiden kunnollinen kierrätys on käsityötä, joka vaatii jokaiselta kierrättäjältä jotain tietämystä eri jätelajeista. Joudumme (valittavasti?) jälleen kerran yhteisten asioiden ongelmiin: eli kansainvälinen politiikka tulee vastaan.

Esimerkiksi Euroopan talousalueelle (ETA) kehitettävät uudet sirut ja uudet merkinnät jätteiden lajitteluun vaatisivat laajaa yhteisymmärrystä monessa paikassa. Maailmanlaajuiset ratkaisut vaatisivat vielä enemmän yhteisymmärrystä.

Matkapuhelimien laturien uusi yhteinen standardi on esimerkki yhteisymmärryksestä. Tarvitsemme vastaavia ratkaisuja muun jätteen vähentämiseen.

Jukka Rannila
kaupunkilainen

 

1. Jälkihuomio 18.8.2016: Kappaleessa 10 on kirjoitettu "valittavasti". Siinä pitäisi tietysti lukea "valitettavasti".

2. Jälkihuomio 16.9.2016: Keräsin yhteen joukon toisiinsa liittyvia mielipidekirjoituksia 15.8.-15.9.2016 välillä.
PDF-tiedosto tässä linkissä.

63 / Oikea ihminen oikeasti oikeaan tehtävään?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_63

JP-Kunnallissanomat 13.6.2016

63 / Oikea ihminen oikeasti oikeaan tehtävään?

Aku Autio puhdisti 9.6. lehdessä ajatuksiaan useammasta aiheesta. Näiden pohjalta tuli mieleen muutama huomio.

Itse olen sanonut ulkopaikkakuntalaisille Jalasjärven (ei kun Kurikka) olevan erittäin hyvä lastenkasvatuskunta. Jalasjärven itsenäisyyden aikana olemme kehittäneet monenlaista toimintaa lapsille ja nuorille, ja riippuen toiminnasta olemme saaneet kansallisia ja kansainvälisiä huomioita hyvästä toiminnasta.

Ongelmaksi tulee tietysti työikäisten pysyminen paikkakunnalla tai muuttaminen paikkakunnalle, ja tähän ongelmaan Aku viittasi kirjoituksessaan eri tunnusluvuilla.

Entiset jalasjärveläiset ovat kohderyhmä, johon voisi kohdistaa pitkäaikaista tiedottamista esitellen paikkakunnan nykykehitystä. Entiset jalasjärveläiset ovat kohderyhmä, joka voi vakavasti harkita muuttoa takaisin paikkakunnalle. Pitkäaikaisen tiedottamisen kehittäminen vaatisi oikeasti useamman sidosryhmän yhteistyötä, eli oikeita ihmisiä oikeisiin tehtäviin.

Aku viittasi myös yhdistystoimintaan, joka voisi olla yksi paikkakunnan kilpailutekijä.

Nykyaikana ihmisten vapaa-ajasta käydään erittäin kovaa kilpailua, jolloin aivan kaikkiin toimintoihin (esimerkiksi yhdistykset) ei löydy väkeä entiseen tapaan.

Itse olen ehdottanut erilaisiin yhdistyksiin erilaisia selkeitä tehtäväkierron järjestelmiä, jolloin joku henkilö ei joutuisi olemaan samassa tehtävissä vuosikausia. Esimerkki tehtäväkierrosta on kolmen puheenjohtajan troikka, jolloin olisi hyvissä ajoin tiedossa nykyinen, entinen sekä tuleva puheenjohtaja, jolloin yksi henkilö olisi puheenjohtaja esimerkiksi 2-3 vuotta kerrallaan.

Tosiasiassa yhdistysten (uusien) johtohenkilöiden valinta ja kierrättäminen vaatisi aivan yhtä huolellista työtä kuin yrityksen toimitusjohtajan valinta. Nykyjärjestelmillä uuvutetaan henkilöitä eri tavoin vuosikausia, jolloin yhdistystoiminnasta koettu ilo ja innokkuus voi kadota.

Aku ehdotti harkitsemaan ehdokkuutta tulevissa kunnallisvaaleissa. Tässäkin asiassa nykyjärjestelmät eivät aina toimi kovin hyvin. Yksi aihepiiri on (uusille) kaupunginvaltuutetuille tarjottavat koulutukset. Mielestäni (uusille) kaupunginvaltuutetuille tarjottavat koulutukset pitäisi avata ainakin osittain. Jos joku yksittäinen henkilö kiinnostuu nykyisen Kurikan kaupungin toiminnasta, niin hänen pitäisi saada hyvä ennakkokäsitys kaupungin tilanteesta jo hyvissä ajoin ennen ehdokkuutta.

On mielenkiintoista, että pitää puhua itsensä kaupunginvaltuutetuksi, ja vasta sitten on oikeutettu saamaan tarkempaa tietoa (uuden) kaupungin toiminnasta.

Kunnallisvaalien jälkeen tulevat henkilövalinnat kannattaa nekin tehdä hyvin huolellisesti, jolloin oikeasti kiinnostuneita kaupunkilaisia voidaan pitää mukana (uuden) kaupungin kehittämisessä.

Jukka Rannila
kaupunkilainen

 

Viittasin Aku Aution 9.6.2016 kirjoitukseen, jonka saa luettua seuraavasta PDF-tiedostosta.
63_Aku_Aution_kirjoitus.pdf

Tämän jälkeen Hanna Ainasoja viittasi minun (13.6.2016) ja Aku Aution (9.6.2016) kirjoitukseen.
63_Hanna_Ainasojen_kirjoitus.pdf

62 / Hyvän vai huonon sään yksityistämistä?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_62

ILKKA-lehden oma osoite
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/hyvän-vai-huonon-sään-yksityistämistä-1.2022181

ILKKA: 30.3.2016

62 / Hyvän vai huonon sään yksityistämistä?

Julkisuudessa on puhuttu rautatien, sähkön siirron ja linja-autoliikenteen yksityistämisestä.

Osa sähkönsiirtoverkkojen omistajista korotti sähkönsiirron hintaa, mikä aiheutti kiukkuisia puheenvuoroja. Lisäksi kiukkua aiheutti sähkönsiirron maksujen siirtyminen ulkomaisille omistajille joissain tapauksissa.

Itse vertaisin tilannetta vesi- ja viemäriverkkojen tilanteeseen. Kukaan ei vakavissaan esitä rinnakkaisten vesi- ja viemäriputkien linjan rakentamista. Vastaava tilanne on sähkönsiirtoverkoissa, koska kukaan ei vakavissaan esitä useampaa rinnakkaista sähkönsiirtoverkkoa.

Yksi erityinen piirre teknisille, yhden linjan ratkaisuille on ohittamisen erityinen vaikeus. Käytännössä vikaantunut linja on pois käytöstä kokonaan, joten kaikki linjalla oleva liikenne pysähtyy heti.

Toisaalta linja-autoliikenteessä vikaantunut kohta voidaan monesti ohittaa, eli yleensä vikaantuneet linja-autot pystytään ohittamaan. Kilpailevien yhtiöiden linja-autot pystyvät yleensä ohittamaan jonkin yhtiön vikaantuneen linja-auton ilman ongelmia.

Rautateitä on rakennettu monessa kohtaa vain yhtenä linjana, jolloin yhdelle linjalle mahtuu vain yksi juna kerrallaan.

Nyt pitää huomioida Suomen vaikeat sääolosuhteet, jolloin erilaisten teknisten ratkaisujen todellinen toiminta selviää vaikeissa sääolosuhteissa.

Vaikeat sääolosuhteet voivat katkaista kaikkien junien liikkumisen kokonaan, koska junat eivät pysty oikeasti ohittamaan toisiaan. Vastaavalla tavalla sähkönsiirtoverkkojen vaikeissa vikatilanteissa sähkönsiirto katkeaa kokonaan.

Mielipidevaikuttajat ja päättäjät eivät osaa erotella yhden linjan ratkaisun ja muiden ratkaisujen teknisiä eroja. Käytännössä yritetään monesti yksityistää yhden linjan ratkaisua, joka osoittautuu oikeasti ongelmalliseksi erilaisissa vikatilanteissa.

Jos on järkevää rakentaa vain ja ainoastaan yksi linja tällöin kannattaa pohtia kyseisen linjan hoitamista vain yhden voittoa tuottamattoman yhteisön toimintana.

Käytännössä keskustelu rautateiden ja sähkönsiirtoverkkojen yksityistämisestä perustuu hyvän sään ajatukseen, jolloin vaikeita vikatilanteita ei haluta tai osata tunnistaa.

Oikeasti pitäisi pohtia huonon sään yksityistämistä perustuen teknisten ratkaisujen erityispiirteisiin. Ideologia ei koskaan muuta teknisten ratkaisujen erityispiirteitä ja vaikeita sääolosuhteita.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

61 / Visuaalisen ilmeen tarpeellisuudesta?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_61

JP-Kunnallissanomat 10.12.2015

61 / Visuaalisen ilmeen tarpeellisuudesta?

Nimimerkki "Ulkopaikkakuntalainen" kirjoitti 3.12. visuaalisen ilmeen tarpeellisuudesta uuden Kurikan alueella. Onko oikeasti tarvetta (uudelle) visuaaliselle ilmeelle?

Tarkasti ottaen visuaalinen ilme nykyisin kattaa mm. www-sivujen mallit, kirjekuoret, käyntikortit, diaesitysten pohjat, asiakirjamallit ja esitteiden pohjat. Eli sama ilme pitäisi näkyä ja kuulua kaupungin kaikissa materiaaleissa.

Esimerkiksi "uuden " Kurikan kaupungin kirjekuoret hankitaan luultavasti keskitetysti, jolloin kirjekuoriin on mahdollista laittaa muista yhteisöistä poikkeavaa ilmettä.

Nimimerkki "Ulkopaikkakuntalainen" pohti uuden visuaalisen ilmeen vaikutusta yhdistetyn kaupungin asukkaiden yhtenäisyyteen ja tasa-arvoon. Hyvä kysymys!

Jatkossa monet asiat hoidetaan keskitetysti tai hajautetusti, jolloin pitää olla jokin yhdessä sovittu tapa asioiden hallintaan. Esimerkiksi visuaalinen ilme voidaan hoitaa keskitetysti.

Täysin selvää on jatkossa tehtävä erilaisten ongelmien ratkaisu keskityksen ja hajautuksen vuoksi.

Aina ei ehkä osata valita parasta ratkaisua kerralla, jolloin keskityksen ja hajautuksen ratkaisuja voidaan muuttaa eri vaiheissa. Tämä vaihtelu keskityksen ja hajautuksen välillä voi tietysti vaikuttaa kuntalaisten kokemiin palveluihin eri tavoilla.

Meillä on "uudessa " Kurikassa oltava jatkossa paljon kärsivällisyyttä pohtia oikeasti erilaisten asioiden keskitystä tai hajautusta, koska erilaisia vaihtoehtoja asioiden hoitamiseksi on paljonkin.

Yksi asia on tietysti JIK ky - virallisesti JIK-peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä.

Olemme vähitellen saaneet JIK-yhteistyön toimimaan jollain tavalla ja yhteistyön virittely on tietysti vaatinut kärsivällisyyttä meiltä kaikilta. Kurikka-Jalasjärvi -liitoksen vuoksi JIK-yhteistyö voi jatkua edelleenkin.

Eli nimimerkin "Ulkopaikkakuntalainen" pohdinnat koko kunnan alueen palveluista tarkoittavat monesti JIK-yhteistyön parantamista eri tavoin. JIK-yhteistyötä voimme kehittää edelleenkin huolimatta kuntaliitoksista.

Tällä hetkellä emme vielä tiedä kaikkein uusimpia sosiaali- ja terveysasioiden uudistuksen (SOTE-uudistus) malleja ja määräyksiä.

Meillä on ehkä tiedossa jossain vaiheessa SOTE-uudistuksen viimeiset mallit ja määräykset, ja näiden määräysten perusteella voimme arvioida vaikutuksia yhdistetyn kaupungin asukkaiden yhtenäisyyteen ja tasa-arvoon.

Ei siis kannata mennä asioiden edelle.

Jukka Rannila
kuntalainen

60 / Kuntaliitos ja JIK:n pelastaminen?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_60

JP-Kunnallissanomat 24.9.2015

60 / Kuntaliitos ja JIK:n pelastaminen?

Minulta on monesti kysytty mielipidettä Jalasjärven ja Kurikan kuntaliitoksesta.

Perusvastauksena on vähäinen perehtyminen Kurikka-Jalasjärvi -kuntarakenneselvityksen asiakirjoihin sekä vähäinen perehtyminen kuntaliitospäätöksen oikeaan toteuttamiseen.

Kurikka-Jalasjärvi kuntarakenneselvityksestä löytyi Jalasjärven kunnan www-sivuilta 26 erilaista asiakirjaa. Tärkeimmät ovat yhdistymissopimus ja sopimuksen liite - yhteensä 37 sivua.

Tästä pääsemme tietysti eteenpäin yhdistymissopimuksen ajamista oikeiksi päätöksiksi. Työryhmiä on yhteensä seitsemän ja tehtyjä asiakirjoja löytyi kirjoitushetkellä 39 kappaletta.

Tämän jälkeen voi vielä tarkastella yhdistymishallituksen (Jalasjärvi-Kurikka) kokouksia, joista oli pöytäkirjoja kirjoitushetkellä kahdeksan kappaletta. Yhdistymishallituksen kokouksissa on paljon asiakohtia, ja laajojakin liitteitä asiakohtiin.

Tarkistin JIK:n tilanteen - virallisesti JIK-peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä. Kokouspöytäkirjoja (johtokunta, yhtymäkokous, tarkastuslautakunta) oli kirjoitushetkellä 44. Myös JIK:n asiakirjoissa on laajoja liitteitä.

Nykyinen hallitus (Sipilä) on julistanut tavoitteeksi SOTE-uudistuksen, josta voi todeta seuraavaa.

(1) Hallitus valmistelee sosiaali- ja terveyspalveluiden (SOTE) järjestämisratkaisun kuntaa suurempien itsehallintoalueiden pohjalta. (2) Alueita on yhteensä enintään 19. (3) Alueet vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä alueellaan. (4) Hallitus uudistaa sairaaloiden työnjakoa siten, että osa vaativasta erikoissairaanhoidosta keskitetään sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksessa erityisvastuualueille. (5) Kansanvaltaisuuden turvaamiseksi SOTE-alueita johtavat vaaleilla valitut valtuustot.

Jos olisimme liittyneet Seinäjokeen, niin varmaakin JIK olisi purettu. JIK:n virittäminen nykyiseen malliin on vaatinut paljon muutoksia eri sidosryhmille. JIK:n purkaminen voi vaikuttaa paperilla helpolta, mutta tosiasiassa JIK:n purkaminen vaatisi paljon työtä - esimerkiksi uudet 44 kokousta muutoksen läpivientiin.

Ehkä olisimme saaneet uusimmat SOTE-määräykset kesken JIK:n purkamishanketta ja kesken Seinäjoki-Jalasjärvi -kuntaliitoksen läpivientiä.

Olisiko "uusi" Seinäjoki suostunut odottamaan muutaman vuoden JIK:n purkamista ennen SOTE-uudistuksen määräyksiä? Ehkä? Ehkä ei? Tähän ei ole selvää vastausta!

JIK:n purkaminen ennen uusia SOTE-määräyksiä saattaisi olla virheliike, koska emme oikeasti tiedä uusimpia SOTE-määräyksiä.

Asiakirjojen määrä uusia SOTE-määräyksiä sovellettaessa ei laske, joten kaikille riittää luettavaa.

Jukka Rannila
kuntalainen

59 / Pois opintoputkien vankilasta?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_59

ILKKA-maakuntalehden oma linkki:
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/pois-opintoputkien-vankilasta-1.1872983

ILKKA 18.7.2015

59 / Pois opintoputkien vankilasta?

Anni Lindgren kirjoitti 14.7. opintoputken vankilasta. Pahimmillaan valmistuu 25-vuotiaita työttömiä, hämmentyneitä ja opintoihin pettyneitä opiskelijoita.

Muitakin ongelmia on. Opintoputkesta voi valmistua 30-vuotiaita opiskelijoita, jotka toteavat esimerkiksi yhdeksän opintovuoden jälkeen olevansa väärällä alalla.

Mielestäni erilaiset viiden vuoden tutkintorakenteet eivät todella tuota parasta tulosta. Viiden vuoden tutkintorakenteet on jaettava kolmeen: 2+2+1.

Ensimmäiset kaksi (2) lukuvuotta pitäisi olla perusasioiden tehokas koulutuspaketti. Ensimmäisessä vaiheessa opintotuen voisi sitoa esimerkiksi kolmeen lukuvuoteen. Tällöin jää vielä aikaa haalaribileisiin ja tapahtumarikkaaseen opiskelijaelämään, mutta sillekin olisi luonnollinen loppu.

Lisäksi on joukko opiskelijoita, jotka eivät koe opintoja mielenkiintoiseksi aloitettuaan opinnot. Nämä henkilöt tippuvat sitten pois opintoputkesta ilman tutkintoja.

On oltava perusopintojen opintopolkuja, jolloin ensimmäisen vaiheen opinnoista (2) saisi asianmukaisen todistuksen. Jos opinnot eivät tunnu mielekkäiltä, niin todistus perusopinnoista (2) riittää hyvin monelle opiskelijalle.

Perusopintojen jälkeen voisi olla kahden lukuvuoden (2+2) syventävien opintojen opintopolku. Ketä pitäisi syventäviin opintoihin valita aivan oikeasti? Moni opiskelija toteaa perusopintojen jälkeen olevansa väärässä paikassa, joten alanvaihdon mahdollisuudet on arvioitava tarkasti.

Lisäksi kannattaisi pohtia kesälukukausia. Jos perusopintojen opiskelijoita olisi tarpeeksi kolmen (luku)vuoden opintotuen piirissä, niin kesäopintoihin ehkä osallistuisi tarpeeksi opiskelijoita. Nyt kesälukukaudet eivät kiinnosta, joten kesäopintoja ei voi järjestää.

Lisäksi voi todeta, että perusopintojen ja syventävien yhdistelmä voisi olla erilaisten kaksiportaisten tutkintorakenteiden mukaisia (2+2), jolloin saisi perustutkinnon todistuksen.

Lopuksi voi jäädä vielä viimeinen vaihe (2+2+1), jonka aikana voivat kiinnostuneet henkilöt tehdä laajempaa osaamista vaativia tutkielmia.

Tällä tavalla (2+2+1) viiden vuoden tutkintorakenteet olisi osissa, jolloin opiskelijat eivät jäisi viiden vuoden opintoputken loukkuun. Pienempien (2+2+1) opintopolkujen välillä voi olla työelämässä, jolloin opintoputkeen voi tulla takaisin myöhemminkin.

Opintoputkien vankila on oikea ongelma, ja uusia ratkaisuja pitää etsiä ennakkoluulottomasti. Viiden vuoden opintoputket eivät toimi, joten niistä on päästävä eroon.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

58 / Koodaamallako Suomi uuteen nousuun?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_58

ILKKA-maakuntalehden oma linkki:
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/koodaamallako-suomi-uuteen-nousuun-1.1797920

58 / Koodaamallako Suomi uuteen nousuun?

ILKKA 19.3.2015

Antti Roine (5.3.) painotti tietokoneiden ohjelmoinnin merkitystä Suomen kilpailukyvylle: ohjelmointia pitäisi opettaa peruskoulussa. En kiellä ohjelmoinnin merkitystä, ja kaiken muuttuminen digitaalisiksi ohjelmiksi on haaste meille kaikille.

Mahdollisuudet Etelä-Pohjanmaalle ovat seuraavia: yleisen tietotekniikan kehittäminen, tietokoneiden upottaminen osaksi ns. kovia tuotteita tai erilaiset tietopalvelut ns. kovien tuotteiden lisäksi.

Yleinen tietotekniikka kehitetään kansainvälisesti, ja voimme Etelä-Pohjanmaalla valita parhaat tekniikat omaan käyttöön.

Ensimmäinen mahdollisuus on siis tietokoneiden upottaminen osaksi ns. kovia tuotteita. Esimerkiksi tuotteiden pakkauksiin voisi lisätä älyä.

Toinen mahdollisuus on siis tietopalvelut ns. kovien tuotteiden oheen. Esimerkiksi koneiden etähuoltoon voisi olla tietopalveluita.

Tietokoneiden toiminta vaatii paljon erittäin yksityiskohtaisia käskyjä eli koodia. Hyvinkin yksinkertaiselta vaikuttava tehtävä vaatii paljon ohjelmointia ja testaamista.

Työpaikkailmoituksissa halutaan yleisesti hyviä ryhmätyöntekijöitä ja hyvillä vuorovaikutustaidoilla. Tietokoneen kanssa ei voi olla sosiaalinen tuntikausia, jos tehtävä vaatii ainoastaan tietokoneen kanssa työskentelyä ilman häiriöitä.

Sosiaalinen ihminen ei ehkä pysty keskittymään tunneiksi tietokoneistettuun tehtävään ilman sosiaalista toimintaa - esimerkiksi testaus vaatii paljon kärsivällisyyttä.

Tanskassa on (Specialisterne) yritys, joka etsii autismin kirjon henkilöille tietoteknisiä töitä. Autismin kirjon henkilöiden vahvuus on hyvä keskittymiskyky. On tietysti muitakin persoonallisuuspiirteitä, joiden vahvuus on hyvä keskittymiskyky.

Nykyään keskittymistä pitää erikseen harjoitella, koska sähköisen median järjestelmät aiheuttavat jatkuvasti häiriöitä. Kuka nykyään suostuu olemaan tuntikausia ilman "Tykkäämisiä" johonkin sähköisen median järjestelmään?

Parasta olisi löytää ohjelmointiin soveltuvat henkilöt, jotka eivät aina pidä suurta ääntä itsestään. Kaikkien muiden pakottaminen ohjelmointiin ei ehkä tuota kaikkein parasta tulosta.

Suomessa voisimme kartoittaa oikeasti ohjelmointiin soveltuvat, ja huomioida heidän erilaiset erityispiirteet peruskoulussa. Tämä vaatisi tietysti aivan uutta toimintaa eri toimijoille.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

 

Tähän voi linkittää Antti Roineen mielipidekirjoitus, johon siis otin kantaa.

Suomi nousuun koodaamalla
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/suomi-nousuun-koodaamalla-1.1788226

57 / Kovia kannatushuutoja vai todettuja tosiasioita?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_57

57 / Kovia kannatushuutoja vai todettuja tosiasioita?

JP-Kunnallissanomat / 9.3.2015

Painettujen sanoma- ja aikakauslehtien lukeminen on laskussa Suomessa, käy ilmi kansallisesta mediatutkimuksesta (ILKKA 27.2.2015). Pitäisikö kehityksestä olla huolissaan?

Ovatko "uudet" sähköiset välineet ja sosiaalisen media järjestelmät tarkempia ja lukijaystävällisempiä?

Kohut (esim. kaljan promillet) ovat nykyään väistämätön osa vaalikampanjaa.

Sähköiset viestintävälineet ja sosiaalinen media nostaa kohun nopeasti keskustelun aiheeksi

Puolueiden tilaisuuksissa on esiintyjän monesti otettava kantaa mediakohuun. Tätä olen todistanut eri puolueiden tilaisuuksissa myös Jalasjärvellä.

Kohu alkaa aamulla ja päivän mittaan on eri henkilöiden otettava kantaa. Väistämättä viestit yksinkertaistuvat tämän nopeuden vuoksi.

Monesti kohu asetetaan oikeisiin mittasuhteisiin vasta painettujen sanoma- ja aikakauslehtien painoksissa. Mutta ketä enää kiinnostaa koko asia, koska uusi kohu on jo käynnissä?

Tämä lyhytjänteisyys on nyt leviämässä vauhdilla eri suuntiin - myös Jalasjärvelle.

Lyhytjänteisyyden vuoksi Suomessa (esim. www.faktabaari.fi) on perustettu ulkomaisten esikuvien tavoin poliittisten väitteiden tarkastuksen palveluita.

Käytännössä kohu yritetään ottaa haltuun, ja eri välineisiin levitetään kohuun liittyvien väitteiden totuusarvoa. Väite voi olla väärä, osittain väärä, puolitotuus tai tosiasia.

Vaikeimpia ovat osittain väärät väittämät ja puolitotuudet, ja niiden arvioinnissa on paljon yksityiskohtia.

Käytännössä sähköiset välineet tarkoittavat "omien" edustajien pärjäämisen seurantaa erilaisten mediakohujen keskellä. Jokainen puolue kohtaa "omien" pyöritystä mediassa ja "omien" pärjäämistä voi seurata hetki hetkeltä.

Vaaleissa aina valitetaan, että poliittiset puolueet eivät erotu toisistaan.

Puolueet eroavat oikeasti toisistaan, ja esimerkiksi Eduskunnan valiokunnissa esitetyt eriävät mielipiteet paljastavat eroja. Eduskunta tarjoaa sähköisiä palveluita, joten itse tehty politiikan seuranta on nykyisin helppoa.

Jatkossa voi olla enemmän kansalaisten tekemää tosiasioiden seurantaa, mikä asettaa poliitikot kovaan paikkaan: kansalainen tietääkin erityisaiheesta enemmän kuin poliitikko. Tämä voikin olla joidenkin poliitikoiden oikea pelko.

Jukka Rannila
kuntalainen

56 / Vaalibyrokratiaa vai vaaliuskomuksia?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_56

ILKKA-maakuntalehden oma linkki:
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/vaalibyrokratiaa-vai-vaaliuskomuksia-1.1788906

56 / Vaalibyrokratiaa vai vaaliuskomuksia?

ILKKA / 6.3.2015

Juha Rinta-Jouppi kirjoitti 3.3. sähköisestä äänestyksestä. Aihe vaatii kuitenkin ongelmien esittelyä. Nettiäänestyksen takia on työryhmä, joka järjesti kuulemisen. Huomioin lausunnossani eri ongelmia.

Valtion tietojärjestelmät ovat kärsineet ongelmista, ja Valtiontalouden tarkastusvirasto on todennut myös epäonnistumia. Myös nettiäänestys voi olla epäonnistuminen äänestyskoneen tavoin. Ulkomaiset esimerkit ovat myös epäonnistumisia, joita on Suomessa selvitettävä tarkasti.

Mainittu Viron järjestelmä perustuu sähköiseen henkilökorttiin, jonka kehittämisessä Suomessa on epäonnistuttu. Suomessa on päällekkäin sähköisen tunnistamisen hankkeita, joten oikeasti pitäisi lopettaa tunnistusmenetelmiä.

Kirjoituksessa mainitut verkkopankkitunnukset ovat yksityistä tekniikkaa. Voimmeko perustaa valtion järjestelmän perustuen yksityiseen tekniikkaan, johon valtiolla ei ole määräysvaltaa? Ero verkkopankkien ja sähköisen äänestyksen välillä on selvä. Verkkopankit ovat jatkuvassa käytössä ja huolto tehdään hallitusti. Sähköisen äänestyksen pitäisi kestää ilman huoltoa tai häiriötä muutaman viikon ajan.

Yhteishaun järjestelmä kaatui, koska ihmisluonteen mukaisesti hakijat käyttivät keskitettyä järjestelmää viimeisinä hetkinä. Myös sähköisen äänestyksen järjestelmä on keskitetty järjestelmä.

Jos esimerkiksi miljoona ihmistä äänestäisi netissä, palvelin tekisi miljoonia, esimerkiksi 10 miljoonaa toimintoa käytännössä viimeisinä päivinä. Tämä vastaa palvelunestohyökkäystä, jolloin palvelin kaatuu toimintojen liialliseen määrään.

Toimittajat eivät koskaan takaa sadan prosentin toimivuutta palvelimille, ja yleinen takuu on 99,99. Esimerkiksi 10 miljoonaa toimintoa tarkoittaisi myös epäonnistumisia. Onko nettiäänestyksessä hyväksyttävä epäonnistuneita äänestyksiä? Onko vaikkapa 0,1 prosenttia äänestystapahtumista vain todettava epäonnistuneiksi toiminnoiksi ilman toimenpiteitä?

Nettiäänestyksen on toivottu lisäävän äänestysintoa. Esimerkiksi ylioppilaskuntien sähköinen äänestäminen ei ole lisännyt intoa, vaikka järjestelmiä käyttävät sähköisiin palveluihin tottuneet.

Ongelma on keskitetyn järjestelmän haavoittuvuus miljoonien yhteyksien vuoksi. Ihmiset äänestäisivät oikeasti viimeisinä hetkinä, jolloin keskitetyt järjestelmät kaatuisivat miljooniin yhtäaikaisiin toimintoihin. 99,99 prosentin varmuus ei koskaan muutu sadan prosentin varmuudeksi, mikä on siis oikea ongelma.

Ensisijainen ongelma ei ole hakkerit tai epäonnistumisen pelko. Oikea ongelma on keskitetyn järjestelmän oikea toiminta.

 

JÄLKIARVIOINTIA ::: ALKAA

Tähän mielipidekirjoitukseen voi lisäksi linkittää seuraavat ILKKA-maakuntalehden mielipidekirjoituksen.

Vaalibyrokratian pauloissa?
Juha Rinta-Jouppi
Tiistai 3.3.2015
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/vaalibyrokratian-pauloissa-1.1786771

JÄLKIARVIOINTIA ::: PÄÄTTYY

55 / Onko vapaan internetin loppu nähty?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_55

ILKKA-maakuntalehden oma linkki:
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/onko-vapaan-internetin-loppu-nahty-1.1649975

55 / Onko vapaan internetin loppu nähty?

ILKKA / 17.7.2014

Neljäs heinäkuuta alkaen on tietoa Venäjällä ehdotetusta laista, joka määräisi ulkomaiset toimijat säilömään Venäjän kansalaisia koskevat tiedot Venäjällä sijaitseville palvelimille. Yhdeksäs heinäkuuta Ranskan senaatti esitti omat vaatimuksensa uudelle eurooppalaiselle internetin hallinnolle.

Internet löi läpi muistaakseni 1994 aikana, ja 2014 voi todeta internetin levinneen kaikkialle.

Vuonna 2014 ovat tiedossa NSA:n (National Security Agency) vakoilun paljastukset, ja eri maissa on esitetty erilaisia vaatimuksia Yhdysvalloille. Valtiot ovat virallisestikin vihaisia paljastusten vuoksi, jolloin voi olettaa vastatoimenpiteiden olevan erilaisia.

Internet ilmiönä on elänyt vuosien 1994-2014 välillä melkoisen vapaasti, jolloin mistä tahansa maailmasta on voinut ottaa yhteyttä mihin tahansa maailmassa.

Ennen vuoden 1994 internet-vallankumousta esitettiin vakavissaan jokaisen maan omaa sisäistä verkkoa, ja jokaisen sisäisen verkon reunalla olisi yhdistin muiden sisäisiin verkkoihin. Tällöin olisivat voineet olla omat ratkaisut ja standardit kunkin maan sisäisessä verkossa.

Vuonna 1994 internet-vallankumous toi yhdet standardit ja maailmanlaajuisen avoimuuden ennennäkemättömästi, ja vuosia 1994-2014 voi pitää vapaan netin aikakautena.

Venäjän ja Ranskan ehdotukset ovat oireellisia, ja muutkin maat voivat esittää omia vaatimuksia.

Eri tavoin tyytymättömät valtiot voivat jatkossa ajaa uusia teknisiä standardeja ja tarkempia lakeja, jotka mahdollistavat yhden valtiollisen verkon valvonnan.

Suomi joutuisi varmaan ottamaan kantaa eurooppalaiseen yhteistyöhön, koska sananvapautta ja ilmaisunvapautta halutaan jossain määrin puolustaa.

Jotain ongelmia kansalliset verkot ehkä ratkaisisivat. Verkkojen yhteyspisteisiin voisi lisätä turvallisuutta. Sähköpostin standardit ehkä mentäisiin läpi, jolloin sähköpostin kunnollinen salaus olisi perusasetus. Mutta kansallinen valvonta sisäisessä verkossa saattaisi olla hyvin laajaa valtiosta riippuen.

Yhdysvaltojen perustuslain 4. lisäys takaa suojan perusteettomalle viranomaisten tutkinnalle. Perustuslain 4. lisäyksen nykyaikainen tekninen toteutus on muiden tehtävä ensin, jotta myös Yhdysvaltojen kansalaiset saavat käyttöön kansalaisten tietosuojaa parantavat menetelmät.

Sivuseurauksena voi todeta internetin olleen vapaa ainoastaan vuosien 1994-2014 välillä.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

 

JÄLKIARVIOINTIA ::: ALKAA

Tähän mielipidekirjoitukseen voi lisäksi linkittää seuraavat ILKKA-maakuntalehden kolumnit.

Kökkimällä yhteistä kulttuuria
http://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/kokkimalla-yhteista-kulttuuria-1.1643545

Yhyres on paree
http://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/yhyres-on-paree-1.1640946

Nuoretko tappavat talkooperinteen?
http://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/nuoretko-tappavat-talkooperinteen-1.1640968

Kaikissa mainituissa kolumneissa viitataan jollain tavalla vapaaehtoiseen toimintaan.

JÄLKIARVIOINTIA ::: PÄÄTTYY

54: Yhdistystoiminta vaatii uusia tuulia

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_54

ILKKA-maakuntalehden oma linkki:
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/yhdistystoiminta-vaatii-uusia-tuulia-1.1643630

54 / Yhdistystoiminta vaatii uusia tuulia

ILKKA / 6.7.2014

Ilkassa (2.7.) oli asiaa talkooinnostuksesta (Iiro Kangas) ja yhteisöllisyydestä (Seppo Niemelä). Kirjoituksista voi todeta yhdistystoiminnan muutoksen, ja ongelma on henkilöiden saaminen mukaan toimintaan.

Olen ollut perustamassa kolmea yhdistystä, ja tutustunut nuorisoyhdistyksiin ja muihin yhdistyksiin.

Yritin luoda perinnettä nuorisoyhdistyksiin huonolla menestyksellä, koska nuorisojärjestöissä vaihtuvuus on nopeaa estäen monen perinteen vakiintumisen.

Monessa yhdistyksessä on vaihtuvuus vähäistä, ja johtajat hoitavat perinteet hyvin, mutta uusia avauksia ei tehdä.

Yhdistykset toimivat vapaa-ajan markkinoilla, ja ihmisten vapaa-ajalle on paljon tarjontaa.

Monen kalenterin sitovat työpaikan vastuut, ja kalentereiden pitää olla esimerkiksi puoli vuotta suunniteltuna. Perheellisten kalenteria sitovat lasten ja puolison aikataulut. Kaikki sähköiset välineet ovat tuoneet uusia vapaa-ajan mahdollisuuksia.

Yhdistysten kannattaa järjestää isoja tapahtumia, joiden järjestämiseen osallistuu useampi yhdistys. Jalasjärvellä on yhteistapahtumia: esimerkiksi Aukusti, Kesäpäivä Pohjolassa, Etelän markkinat ja Jokipiin Maalaismarkkinat. Uutta ajatusta en esitä, ja ennemmin totean tilaisuuksissa vieraillen sukulaisten olleen tyytyväisiä.

Missä sitten on ongelma? Ongelma on vastuuhenkilöiden jaksaminen vuodesta toiseen.

Toinen ongelma liittyy uusien vastuuhenkilöiden löytymisen.

Tapahtumien vastuiden jako on tehtävä hyvin. On helppo pyytää pieniin tehtäviin uusiakin henkilöitä, kunhan he eivät joudu hallintoon. Jos voi osallistua esimerkiksi päiväksi tapahtumaan, on helpompi pyytää vapaaehtoisia.

Ongelma on johtajien jaksaminen, jotta tehtävä ei kestäisi vuosikymmeniä. Maailmalta esimerkkinä on kahden tai kolmen puheenjohtajan malli: entinen puheenjohtaja, nykyinen puheenjohtaja ja tuleva puheenjohtaja saavat vastuut vaikkapa kahden vuoden jaksoissa. Jaksotusta voisi soveltaa muihinkin tehtäviin: entinen, nykyinen ja tuleva vastuuhenkilö tiedetään. Vastuutehtävien paloittelu ja tehtävien jaksotukset vaativat uutta ajattelua.

Yhdistystoiminnan kehittäminen vaatisi koulutuspaketin, jotta henkilöstösuunnittelu olisi uuden todellisuuden mukaista. 2000-luvun yhdistystoiminnan perusteet on laadittava eri tavalla ajatellen. Mikä toimija ottaisi tämän kehitystyön johdettavaksi?

Jukka Rannila
Jalasjärvi

 

JÄLKIARVIOINTIA ::: ALKAA

Tähän mielipidekirjoitukseen voi lisäksi linkittää seuraavat ILKKA-maakuntalehden kolumnit.

Kökkimällä yhteistä kulttuuria
http://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/kokkimalla-yhteista-kulttuuria-1.1643545

Yhyres on paree
http://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/yhyres-on-paree-1.1640946

Nuoretko tappavat talkooperinteen?
http://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/nuoretko-tappavat-talkooperinteen-1.1640968

Kaikissa mainituissa kolumneissa viitataan jollain tavalla vapaaehtoiseen toimintaan.

JÄLKIARVIOINTIA ::: PÄÄTTYY

53 / Kaikista kuluttajista tulossa ketjujen käskyläisiä?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_53

ILKKA-maakuntalehden oma linkki:
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/kaikista-kuluttajista-tulossa-ketjujen-kaskylaisia-1.1579734

53 / Kaikista kuluttajista tulossa ketjujen käskyläisiä?

ILKKA / 25.3.2014

Hallituksen esitys (HE 2010/2013) etenee nyt valiokuntien käsittelyssä. Kyseessä on "Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen aukioloajoista annetun lain 4 §:n muuttamisesta".

Ehdotuksena on vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen elinkeinonharjoittajan oikeudesta pitää liike suljettuna yhtenä valittuna viikonpäivänä.

Vuonna 2009 kauppojen laajennettua aukioloa koskevan sääntelyn osalta eduskunta on edellyttänyt selontekoa sääntelyn vaikutuksista. Selvityksen mukaan kauppakeskusten ja pienyrittäjien välistä suhdetta leimaa epätasapainoisuus, jossa pienyrittäjä on heikommassa neuvotteluasemassa.

Monesti yritämme lainsäädäntöä tehdessä olla heikomman osapuolen asemassa. Muistan keskustelun yrittäjäjärjestön edustajan kanssa, jolloin hän totesi ainakin osan pieniä erikoisliikkeitä pitävistä yrittäjistä vastustavan aukioloaikojen laajaa vapauttamista.

Jokainen vähänkään yrittäjien elämästä tietävä käsittää, että monesti (ns.) vapaapäivä on oikeasti yrityksen paperitöiden hoitamiseen menevää aikaa. Kauppakeskuksessa toimivalle pienille yrityksille ei olisi tätä vapaapäivää, koska on pidettävä (erikois)liikettä auki arkena ja pyhänä kokoaikaisesti.

Kauppakeskuksissa notkumisesta on muuten tullut osa kansalaisten kasvattamisesta kunnollisiksi kuluttajiksi.

Mitä tästä kaikesta sitten seuraa? Markkinoille voi tulla (osin ulkomaisia) uusia erikoisliikkeiden ketjuja, jotka toimivat ainoastaan isommissa kauppakeskuksissa. Tämän jälkeen päälle laitetaan asianmukainen mainonta, jolla ketju tehdään tunnetuksi. Tällöin pienempien erikoisliikkeiden mainonta jää ketjujen mainonnan alle.

Tästä seuraten erilaiset kauppakeskukset ovat vähitellen täynnä näitä (uusia) ketjuja.

Varmaankaan lainsäätäjät eivät tietoisesti tarkoittaneet erilaisten ketjujen markkinointivoiman laajaa vaikutusta kuluttajien käyttäytymiseen.

Hyvin toimiva erikoisliikkeiden ketju on ulkomaiselle pääomasijoittajalle erittäin kiinnostava ostos. Näin saamme vähitellen kauppakeskuksien liikkeisiin ulkomaiset omistajat, mikä ei ollut lainsäätäjien tietoinen tarkoitus.

Näilläkin lakeuksilla voidaan (ehkä) kuluttaa onnellisesti aikaa (ulkomaisten) pääomasijoittajien omistamissa kauppakeskuksissa ja erikoisliikkeissä. Tämä ei ehkä ollut lainsäätäjien tavoite.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

52 / Etiikka liiketoiminnassa ja ristiriidat

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_52

ILKKA-maakuntalehden oma linkki:
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/etiikka-liiketoiminnassa-ja-ristiriidat-1.1551857

52 / Etiikka liiketoiminnassa ja ristiriidat

ILKKA / 9.2.2014

Keskuskauppakamarin alaisuuteen on perustettu elintarvikeketjun kauppatapalautakunta, joka tulkitsee hyvän kauppatavan periaatteita Suomessa.

Suomessa on hyvin keskittyneet isot toimijat päivittäistavarakaupassa, ja kysymys on tietysti näiden toimijoiden mahdollisuudet kilpailun rajoituksiin. Onkin mielenkiintoista seurata kuinka päivittäistavarakauppa pystyy yhdistämään virallisen valvonnan ja vapaaehtoisesti noudatettavan hyvän kauppatavan periaatteita.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätöksen mukaan nettisivuston julkaisijan ankaraa vastuusta on korostettu. Päätöksen mukaan julkaisija on vastuussa lukijoiden kommenteista, vaikka se poistaisi asiattomat kirjoitukset heti saatuaan niistä tiedon. Toisaalta Julkisen sanan neuvosto on antanut ohjeita yleisön tuottamasta aineistosta tiedotusvälineiden verkkosivuilla.

Eduskunnassa tulevaisuusvaliokunta julkaisi sadan merkittävän teknologian mahdollisuuksia. Kyllä vain, sata erilaista teknologiaa on kehitteillä koko ajan, ja vaikutukset ovat osin arvailua. Eri teknologioilla on riskinsä, ja riskien hallinta on tärkeää sadalla merkittävälle teknologialle.

Mikä yhdistää näitä edellä olevia ilmiöitä? Yhdistävä tekijä on teknologioiden kehittymisen nopeus. Eri toimialoja pitää ehkä valvoa, mutta valvontamenetelmät etenevät hitaasti lainsäädännöksi.

Esimerkkinä on valmistelussa oleva tietoyhteiskuntakaari, johon kootaan sähköistä viestintää ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevat säännökset. Tietoyhteiskuntakaari tulee kuitenkin omalla tavallaan jälkijunassa.

Joudumme ehkä aloittamaan uusia lainsäädäntöhankkeita sadan merkittävän teknologian valvonnan vuoksi. Tarvitsemme aivan uuden ja erilaisen toimielimen, joka arvioisi erilaisia uusiin teknologioihin liittyviä mahdollisuuksia ja ongelmia.

Millainen tällainen uusi toimielin voisi olla? Toimielin voisi tehdä yhteistyötä hyvinkin erilaisten yhteisöjen kesken. Tietysti on tärkeää tutkimuslaitoksien tuottaman tiedon oikea huomioiminen uusiin teknologioihin liittyen. On hyvin erilaisia sidosryhmiä, joiden virallisilla näkemyksillä on oma paikkansa uusien teknologioiden arvioinnissa.

Teknologian kehittymisen nopeuden vuoksi voisi uusien teknologioiden arvioinnin toimielin antaa suosituksia lainsäädäntöä nopeammin.

Voisimme eri toimialoilla toimia nopeasti ennen lainsäädäntöä, jolla on merkitystä eri toimialojen kaupallisuuden ja eettisyyden valvonnassa.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

51 / Jätteenkeräyksen tekniikka on alkeellista

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_51

ILKKA-maakuntalehden oma linkki:
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/jatteenkerayksen-tekniikka-on-alkeellista-1.1463990

51 / Jätteenkeräyksen tekniikka on alkeellista

ILKKA / 17.9.2013

Ilkassa oli kipakkaa keskustelua esimerkiksi 12.9. jätelain tulkinnasta ja jäteastioiden tyhjennysväleistä.

Suomi on harvaan asuttu, ja kierrätyksen tehokkuutta voi verrata väkirikkaisiin maihin. Väkirikkaissa maissa hyvinkin yksinkertainen lajittelu vie paljon jätettä oikeaan hyötykäyttöön.

Nykyisin jätteen lajittelusta ei saa selvää rahaa. Esimerkiksi pullojen ja tölkkien kierrätys tuottaa selvää rahaa ja panttimaksu kannustaa kierrättämään.

Toisaalta pattereiden kierrätys on sujunut ilman selvän rahan kannustetta ja kaupoissa on laatikoita täynnä pattereita.

Jokaisen jätelajin kohdalla on mietittävä oikeasti selvän rahan kannuste tai joku muu toimiva kannuste kierrätykseen. Kunkin jätelajin erityispiirteet määräisivät rahalliset kannusteet jätelajin kierrätykselle.

Jätteenkeräyksen nykyinen tekniikka on hyvin alkeellista ja uusi tietotekniikka on hyvin vähäistä jätteenkeräyksessä.

Kun Suomessa lajittelee jätteensä huolellisesti ja kuljettaa jätteet erilaisiin keräyspisteisiin, niin tästä ei saa selvää rahaa. Tiedottamisen ja kannustamisen keinot satasivuisine lajitteluoppaineen ovat ajanhukkaa, koska lajittelusta ei saa oikeasti selvää rahaa.

Suomessa pitää aloittaa voimakas kehittäminen, jossa pohdittaisiin eri jätelajeille selvän rahan kannusteet huomioiden uusimman tekniikan mahdollisuudet.

Esimerkiksi on mahdollista laittaa eri tuotteisiin yksinkertaisia etätunnistimia (tai radiosiru), jolloin etätunnistimien lukijalaitteet auttaisivat parempaan lajitteluun.

Tarvitaan oikeasti kehittämishanke, jossa kehitetään joihinkin tuotteisiin (uusien) viivakoodien ja uusien etätunnistimien yhdistelmät. Kun kierrätyslaitteet tunnistaisivat oikeasti kierrätettävän jätteen tarkemmin, niin jätelajeittain voisi olla erilaisia kierrätyspisteitä.

Kun kunnon lajittelusta saisi oikeasti selvää rahaa, niin sekajätteiden jäteastiat olisivat oikeasti hyvin tyhjiä, ja jäteautot keräisivät oikeasti lajiteltuja jätteitä täysin uudella aikataululla.

Oikea ongelma on oikeiden päättäjien väärä usko jätteiden lajitteluun ilman selvää rahaa.

Paikallinen keskustelu Etelä-Pohjanmaalla jätelain tulkinnasta ja jäteastioiden tyhjennysväleistä on seuraus väärästä uskosta jätteiden lajitteluun ilman selvää rahaa.

Tarvitsemme oikeasti uusia ehdotuksia selvän rahan oikeisiin kannusteisiin jätteiden oikealle kierrätykselle.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

50 / Voiko valtuustovideoista vähempää välittää?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_50

50 / Voiko valtuustovideoista vähempää välittää?

JP-Kunnallissanomat / 9. syyskuuta 2013

Tuula Koskimies-Hautaniemi pohti 2.9. Seinäjoen kaupunginvaltuuston pitkien kokousten ongelmaa katsottuaan tietoverkosta kokouksen tallennetta.

Tein (15.2.2007) Jalasjärven kunnanvaltuustossa hylätyn kuntalaisaloitteen Jalasjärven kunnanvaltuuston kokousten videoinnista ja tallennuksesta. Esimerkiksi Kauhajoella on kokoukset videoitu 14.2.2005 alkaen ilman meteliä.

Pohdin kuntalaisaloitetta tehdessäni, että valtuuston kokouksista videot voisivat olla suhteellisen lyhyitä. Oma ajatus oli, että tärkeiden aiheiden kohdalla voivat ryhmäpuheenvuorot olla hyvin mielenkiintoisia vuosienkin jälkeen.

10.9.2013 pitäisi Suomeen tulla käyttöön kuntalaisaloitteiden tekemiseen erityinen kuntalaisaloitteiden järjestelmä (www.kuntalaisaloite.fi).

3.9.2013 tilanteessa Jalasjärvi ei ollut järjestelmään liittynyt; Tosin Seinäjoki oli jo liittynyt.

Pitääkö Jalasjärvellä tehdä kuntalaisaloite, että kunta liitettäisiin kyseiseen kuntalaisaloitteiden järjestelmään? Tämä jää nähtäväksi.

Kuntalaisaloitteet voivat mahdollisesti nostaa kuntalaisten mielenkiintoa yhteisiin asioihin. Jos kuntalaisaloitteen käsittely vielä tallennetaan tietoverkkoon, niin voivat erilaiset (ryhmä)puheenvuorot olla mielenkiintoisia.

Uudella järjestelmällä voidaan tehdä useitakin kuntalaisaloitteita; tämä jää nähtäväksi. Asiallisesti jätetty kuntalaisaloite pitää valtuustossa käsitellä asianmukaisesti, tosin näin voivat kokousten pidentyvät asialistat pidentyä entisestään.

Puolueet voivat nyt järjestäytyä eri tavoin, ja kehittää palvelua esityslistojen, pöytäkirjojen ja videoiden ympärille. Puolueet voivat liittää omat järjestelmät kuntien ja kuntalaisaloitteen järjestelmien viereen, ja paikallisjärjestöjen kannanotot löytyvät nopeasti.

Nopeimmin asiansa järjestävä puolue saa kilpailuedun. Nopein saa informaation ylivoiman, ja puolueen kannanotot voivat olla kuntalaisilla tiedossa nopeastikin.

Yhdistelminä (siis kunnan informaatio, kuntalaisaloite, videointi ja puolueiden järjestelmät) ajaudumme täysin uuteen tilanteeseen. Nopein puolue on valmentanut kuntalaiset hyvin jo ennen kokousta.

Kokouksia venyttävät jatkossa puolueet, joilla ei ole informaation ylivoimaa. Eli jotkut valtuustojen jäsenet venyttävät kokousta, vaikka heidän viesti ei etene äänestäjäkunnassa.

Uhka vai mahdollisuus? Erilaisten lisäpalveluiden avulla joku puolue tulee saamaan täydet pisteet palveluistaan.

Jukka Rannila
kuntalainen

49 / Lainoppineiden laskut lisänä laskuläjään?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_49

49 / Lainoppineiden laskut lisänä laskuläjään?

JP-Kunnallissanomat / 29. elokuuta 2013

22.8. Jalasjärven kunnanvaltuusto purki kiinteistökaupan sairaalakoulusta.

Tilasin Vaasan hallinto-oikeudesta kaupasta tehdyn valituksen asiakirjat.

Valituksessa viitataan Euroopan Unionin Komission tiedonantoon (97/C 209/03) julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyvistä tuista.

Hallinto-oikeuksista ja Korkeimmasta hallinto-oikeudesta löytyy tiedonantoon liittyviä tapauksia. Kunnissa on painittu kyseisen tiedonannon kanssa kuntien myydessä kiinteistöjä.

Tiedonantoon liittyvä lainopillinen tekstimäärä uuvuttaa pienen kuntalaisen.

Jalasjärven keskustassa on kuitenkin purettu yksityisiä kiinteistöjä ilman valituskierteitä.

Lammin talon purkupäätös meni maallisten lakien mukaisesti. Vanhan seurakuntatalon purkamisen estäminen oli maallisten ja kirkollisten lakien yhteensovitusta.

Ketään ei yllätä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon lausunto, jossa ehdotetaan sairaalakoulun säilyttämistä ja kunnostamista.

Toisaalta kunnassa ei ole rahaa ylimääräiseen, koska n. 35 miljoonan maksut Opetusministeriölle pitää maksaa ajallaan; eli JAKK:n tapauksen maksuvelvoitteet.

On mahdollista ajatella, että sairaalakoulu puretaan. Mahdollisesta purkupäätöksestä ehkä tehdään valitus, jota hallinto-oikeus selvittäisi.

Vaihtoehtoja: uusi myyntiyritys, purkaminen tai paikallaan pitäminen?

Sekä myynnin että purkamisen päätöksien yhteydessä pitää ehkä käyttää lainopin asiantuntijaa arvioimaan uusien valitusten erilaisia perusteita.

Yksi vaihtoehto on sairaalakoulun pitäminen paikallaan nykyisellä ylläpidolla. Lainopillisesti tämä voi olla helppo ratkaisu.

Onko jatkossa kunnan ja seurakunnan päätöksien kohdalla käytettävä aina lainopin asiantuntijaa arvioimaan mahdollisia valituksia? Tähän valitettavaan vaihtoehtoon joudumme ehkä useammin turvautumaan, mikä on pois muun toiminnan rahoituksesta.

Alammeko siis elättämään lainoppineita, joiden tehtävä on tarkastella jokaisen julkisen päätöksen valitusmahdollisuuksia? Lainoppineiden laskut lisänä laskuläjään?

Jukka Rannila
kuntalainen

48 / Tylsääkin tylsempien tosiasioiden tarkastelu?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_48

48 / Tylsääkin tylsempien tosiasioiden tarkastelu?

JP-Kunnallissanomat / 25. maaliskuuta 2013

18.3. pääkirjoituksessa oli ajatuksia kunnan viestintäsuunnitelmasta ja erityisesti kunnanvaltuutetuille järjestettävästä sähköisestä viestinnästä.

Sidosryhmien välistä ja sidosryhmien sisäistä keskustelua voisi tosiaan kokeilla sähköisillä järjestelmillä.

Nykyisin pitää puhua itsensä puolueessa korkeaan asemaan saadakseen selville tylsät tosiasiat paperilla.

Olen kulkenut puolueiden tilaisuuksissa, ja osanottajat ovat yleensä järjestävästä puolueesta.

Puolueaktiivi ei ymmärrä, että tavalliset ihmiset eivät halua leimaantua minkään puolueen jäseneksi koskaan, joten näin tosiasiat eivät leviä eteenpäin.

Olin mukana järjestämässä kolmea puolueiden yhteistilaisuutta, jolloin osallistuja ei leimaannu minkään puolueen jäseneksi.

Yhteistilaisuuksissa paikalla olivat puolueiden innokkaimmat vastuuhenkilöt. Yhteistilaisuuksiin ei ehkä saa väkeä vastuuhenkilöiden lisäksi, joten tosiasiat eivät leviä näinkään.

Suomessa on sähköisien keskusteluiden kokeiluja: otakantaa.fi, suomijoukkoistaa.fi, ja kansalaisaloite.fi. Vastasin muutamaan otakantaa.fi -kyselyyn. Vastaamissani kyselyissä kansalaisten lausuntojen määrä ei tukkinut hallintoa.

Lausuntomahdollisuuden torppaaminen perustuu puolueiden ammattipoliitikoiden asettamiin rajoihin.

Lausuntomahdollisuudet sähköisinä Suomessa perustuvat hallinnon virkahenkilöiden omaan innokkuuteen, jota rajoittavat siis ammattipoliitikot.

Esitin hallituksen esityksiin ja valiokuntien asiakirjoihin lukua, jossa on ohjeet lausuntomahdollisuudesta. Ehdotus kohtasi puoluepoliitikoiden vastustusta eri yhteyksissä.

Puolueet ja niiden ohjaamat yhteisöt eivät huomioi kansalaista, joka perehtyisi tarkasti tylsiin tosiasioihin.

Nykyisin pitää puhua itsensä puolueessa korkeaan asemaan, että saa tylsät tosiasiat paperilla tietoonsa. Puolueiden jäsenmäärien laskiessa tämä malli kohtaa suuria ongelmia.

Jalasjärvellä valtuustoaloite sähköisestä viestinnästä on hyvä alku. Lisätavoite olisi kuntalaisten tietotason parantaminen ilman puoluejäsenyyttä.

Tosiasiat sähköisesti ensin ja puoluejäsenyys vasta toiseksi? Siinä on miettimistä meille kaikille.

Jukka Rannila
kuntalainen

47 / JAKK: Jotain Asiaa Käsketty Kirjoittaa?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_47

47 / JAKK: Jotain Asiaa Käsketty Kirjoittaa?

JP-Kunnallissanomat / 10. tammikuuta 2013

Minulta on kysytty monta kertaa mielipidettä JAKK:n tilanteen suhteen. Olen ollut varovainen ottamaan kantaa asiaan, johon perehtyminen vaatisi satojen sivujen tekstien huolellista läpikäyntiä.

JAKK:n tilanne pitää jakaa useisiin erilaisiin kokonaisuuksiin, joita ovat ainakin seuraavat: entisen rehtorin oikaisuvaatimus, Jalasjärven kunnan tilaama koulutus, JAKK:n yhtiöittäminen ja perusteettoman edun takaisinperintä.

Tämä perusteettoman edun takaisinperintä on kaikkein monimutkaisin asiakokonaisuus, ja minulle päätyneissä julkisissa asiakirjoissa on 297 sivua. Erilaisia liitteitä on ainakin 43, ja monet näistä liitteistä ovat salassa pidettäviä, ja liitteet ovat siis pääasiassa tuomioistuimien lukemia ja tulkitsemia. Perusteettoman edun takaisinperintä voidaan jakaa useampaan lainopilliseen kysymykseen, ja jokainen kysymys pitää ratkaista yksittäin. Jäämme odottamaan korkeimman hallinto-oikeuden järjestelmällisiä vastauksia kaikkiin kysymyksiin.

Yhtiöittämisestä voi ottaa jotain kantaa.

Yhtiöittämisessä tilannetta voi jäljittää 9. lokakuuta 2002 kanteluun Euroopan Unionin Komissiolle, ja kantelu koski nykyistä Destiaa (ent. Tieliikelaitos). 11. joulukuuta 2007 on päätös, jossa todettiin Destian saaneen väärin perustein valtiontukea, vaikka se toimikin yksityisillä markkinoilla.

Destia-päätös aiheutti Suomen tasavallan hallintoon työryhmä- ja lausuntokierteen, ja hankerekisterissä (HARE) on ainakin kahden työryhmän tiedot ja kymmenittäin lausuntoja. Aiheena on erilaisten liikelaitoksien asema vapailla markkinoilla.

Itse olin 18.11.2010 hankintalakia käsittelevässä tilaisuudessa, jossa todettiin pian tulevan pakoksi yhtiöittää liikelaitokset, jotka toimivat vapailla markkinoilla.

Pääsäännöksi todettiin, että vain n. 10% kunnan liikelaitoksen toiminnasta voi mennä vapaille markkinoille, jos haluaa pysyä kunnan liikelaitoksena. Eli JAKK:n tapauksessa pitää arvioida, että kuinka paljon toiminnasta meni vapaille markkinoille.

Eri vaiheiden jälkeen Jalasjärvellä kunnanvaltuuston kokouskutsussa 20.12.2012 ehdotetaan, että JAKK:n toimintaa yhtiöitetään lainsäädännön muutosten vuoksi.

Harva arvasi Destia-valituksen vaikutussuhteet (2002-2012) kunnan liikelaitoksien elämään ja joidenkin liikelaitosten pakkoyhtiöittämisen.

Tosiasiassa liikelaitosten yhtiöittämisen pakon uudistus eteni monelle meistä hyvin piilossa.

Syyllisenä voi pitää maan tapaa, jolloin liikelaitokset toimivat ilman rajoituksia. Vaalirahakohun tavoin maan tavassa olikin vikaa, ja me kaikki olimme omalla tavalla syyllisiä tilanteeseen.

Maan tapaa harva osasi kyseenalaistaa, koska maan tapa oli niin syvällä meidän ajattelussa.

Jukka Rannila
kuntalainen

46 / Jättimäiset järjestelmät säätiöille?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_46

ILKKA-lehden linkki:
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/jattimaiset-jarjestelmat-saatioille-1.1286998

46 / Jättimäiset järjestelmät säätiöille?

ILKKA / 11. marraskuuta 2012

30.10. haastateltiin Jarmo Ropposta, joka tyrmäsi yhden kansallisen potilastietojärjestelmän, koska se tulisi liian kalliiksi ja monopolissa oleva määräisi markkinoita.

Yksityistämisessä ja kaupallistamisessa kannattaa olla tarkkana, koska monopoli voi muodostua joko politiikalla tai kaupallisen keskittymisen kautta.

Kannattaisi erotella luonnollinen monopoli erikseen, koska tällöin jokin asia kannattaa tehdä luonnollisesti vain kerran. Eli esimerkiksi tie-, rautatie-, sähkö-, puhelin-, vesi- ja viemäriverkot kannattaa yleensä vetää kerralla kunnolla, koska kukaan ei vakavissaan ehdota useita kilpailevia tie-, rautatie-, sähkö-, puhelin-, vesi- ja viemäriverkkoja.

Ongelma on, että tietotekniikka-alalla asiat tapahtuvat monesti todella nopeasti, jolloin erilaisia tietoteknisiä monopoleja syntyy nopeasti.

Paljon puhuttu Facebook on esimerkki nopeasti kehittyneestä yksityisestä monopolista - kukaan ei vakavissaan osannut ennustaa ilmiön laajuutta. Nyt kyseistä monopolia hätistelevät koko ajan eri maiden tietoturvaviranomaiset.

Suomessa on yksityinen monopoli tunnistautumismenetelmissä, eli yksityisten pankkien pankkitunnuksilla hoidetaan suuri(n) osa eri palveluiden tunnistautumisista.

Osa tietoteknisien monopolien palveluista on verrattavissa ilmaan, jota hengitämme, koska miljoonat ihmiset ovat riippuvaisia joistain järjestelmistä. Esimerkiksi ilman Matkahuollon ja VR:n aikataulujärjestelmiä Suomi seisahtuisi.

Erilaiset jättimäiset tietojärjestelmät ajautuvat vähitellen tilanteeseen, jossa niiden omistamisen ongelmat heijastuvat moneen suuntaan.

Mikä olisi ratkaisu esimerkiksi yhden kansallisen potilastietojärjestelmän monopoliin?

Kannatan yhden asian säätiöitä, joille erilaiset jättimäiset (tieto)järjestelmät voisi siirtää.

Säätiöihin yleensä liitetään suuri raha, jolloin erilaiset yhteisöt voivat maksaa suhteellisen suuria vuosijäsenmaksuja.

Toisaalta säätiöön voidaan luoda kätevästi erilaisia jäsenyyden lajeja yksityisjäsenyydestä yhteisöjäsenyyteen.

Esimerkiksi luonnollisen monopolin yksi kansallinen potilastietojärjestelmä kehittyisi kaikessa rauhassa säätiön suojissa, vaikka pahimmat kaupalliset kilpailijat olisivat säätiön jäseniä.

Tarvitsisimme Suomeen järjestelmällisen ohjelman, jossa joitain luonnollisia monopoleja siirrettäisiin säätiöiden suojiin, jolloin kaupallisuus ja yleishyödyllisyys olisivat tasapainossa.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

45 / Vähäisen vaalituloksen voimakas voivottelu?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_45

45 / Vähäisen vaalituloksen voimakas voivottelu?

JP-Kunnallissanomat / 8. marraskuuta 2012

Lippuja lapatessa. Lappoja lipatessa. Lukuja laskiessa. Laskuja lukiessa.

Näin kului pari päivää vaalituloksen selvittämisessä päästyäni keskusvaalilautakunnan varajäsenenä kolmeen viimeiseen kokoukseen. Olimme jonkin aikaa tärkein lautakunta laskiessamme ennakkoäänet ja vaalipäivän äänet huolellisesti tarkistaen.

Mitä jäi vaalituloksesta voivoteltavaksi?

Olin kuunteluoppilaana OAJ:n järjestämässä Jalasjärven vaalipaneelissa, ja paikalla oli vähän yleisöä.

Vaalipaneeli ei ole vetävin tilaisuus. Tarvitsemme edelleen oikeasti uusia ajatuksia uudenlaisista tilaisuuksista.

Jotain pitäisi kai oikeasti tehdä?

Tarvitsisimme uusia erilaisia kevyitä tapoja pitää kiinnostuneet kuntalaiset tietoisena erilaisista päätettävistä asioista, vaikka kaikki kiinnostuneet kuntalaiset eivät tule koskaan vaaleissa ehdolle asettumaan.

Tietysti meillä on mahdollisuudet lukea pöytäkirjoja www-sivuilta, mutta tarvitsisimme jotain muutakin.

Itse olen vastaillut erilaisiin kyselyihin (EU:n Komissio ja otakantaa.fi erityisesti), ja nämä kyselyt voi jakaa kahteen ryhmään: tietoisuutta lisääviin ja vaihtoehtoja kartoittaviin.

Tietoisuutta lisäävissä kyselyissä kyselyihin vastaavat oikeastaan perehtyvät edes pintapuolisesti johonkin aiheeseen. Vaihtoehtoja kartoittavissa kyselyissä erilaiset toimintatavat ovat oikeasti avoinna, jolloin voi esittää aivan oikeasti jotain uutta.

Mielestäni pitäisi luoda uusi ja erilainen luottamustehtävän tyyppi, johon pääsisi pelkällä ilmoittautumisella ilman joutumista puolueen julkijäseneksi - eli yleisesti yhteisistä asioista kiinnostuneille kuntalaisille.

Yleisesti asioista kiinnostuneita kuntalaisia voisi myönteisellä tavalla pitää tietoisena kunnassa kulkevista asioista. Tarvittaessa kysytään mielipidettä - lisätään tietoisuutta ja/tai kartoitetaan oikeasti vaihtoehtoja.

Nämä yleisesti asioista tietoisena pidetyt kuntalaiset oikaisisivat monessa paikassa kylällä kulkevat väärät huhut.

Toiminnan järjestys on nyt väärin päin, koska vaaditaan puolueen julkijäsenyys väärässä paikassa, ja näin karkotetaan moni oikeasti kyvykäs henkilö kauas pois yhteisistä asioista.

Jukka Rannila
kuntalainen

44 / Yhden liittymän uskon ylittäminen?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_44

ILKKA-lehden linkki
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/yhden-liittyman-uskon-ylittaminen-1.1254100

44 / Yhden liittymän uskon ylittäminen?

ILKKA - 12. syyskuuta 2012

Kari Hokkanen ihmetteli kolumnissa (Ilkka 8.9.), että Suomen kaltaisessa tietoteknologian kärkimaassa julkisen hallinnon tietojärjestelmät ovat jälkeenjääneitä.

Vasta 10.6.2011 on annettu laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta (tietohallintolaki). Tietohallintolaki vaatii laatimaan kokonaisarkkitehtuurin muutaman vuoden sisällä. Vähitellen saadaan julkisen hallinnon järjestelmien kehittämiselle vastuut.

Julkiseen tietohallintoon voidaan pakottaa yhdet standardit, joilla saadaan yhteensopivuus eri järjestelmiin. Järjestelmiä on kehitetty eri tavoin erilaisilla standardeilla.

Yksi harmistus on terveydenhuollon tietojärjestelmien viidakko, jota esimerkiksi Lääkäriliitto on tutkimuksissa arvostellut. Järjestelmiä on paljon, ja yhtenäistä näkemystä potilaasta ei saa välittömästi, ja joudutaan usean järjestelmän käyttöliittymän suohon.

Ihmeenä on pidetty Viron järjestelmää, ja Suomestakin on käyty tutustumassa järjestelmään. Lääkärilehti uutisoi, että Viron järjestelmässä "klikkausten ja nappuloiden määrä on ohjelmassa minimoitu" ja "sairaalassa voidaan itse laatia ns. dynaamisia dokumentteja, jolloin työstä johtuviin muutoksiin ei aina tarvita ohjelmistotalon apua".

Omassa tutkimuksessa tulin samaan tulokseen: tehokäyttö vaatii riisuttuja käyttöliittymiä ja toisaalta erilaisia riisuttuja käyttöliittymiä pitää ajaa eri käyttäjäryhmille.

Järjestelmäkehityksessä ideologia on päinvastainen. Ideologiana on kehittää yksi iso liittymä kaikille ryhmille samalla käyttöasteella. Tosiasiassa väki uupuu kymmenien klikkausten suohon.

Ideologiana ovat tietotekniikka-asiantuntijoiden kehittämät liittymät.

Tietotekniikka-asiantuntijat eivät koskaan pysty selvittämään kaikkien käyttäjäryhmien ajatusta käyttöliittymille, jolloin Viron esimerkin mukaisesti pitää olla mahdollisuus käyttäjien kehittämiin riisuttuihin käyttöliittymiin.

Ideologiana yksi iso liittymä on tarttunut oppilaitosten seiniin. Yhden liittymän uskon ylittäminen on vallankumouksellista ja koko tietotekniikka-alan ja asiakkaiden työjako muuttuisi täydellisesti.

Tietotekniikka-asiantuntijoiden pitäisi luopua yhden ison käyttöliittymän uskosta. Historia osoittaa uskonpuhdistuksen vievän paljon aikaa.

Ennen tietotekniikka-alan uskonpuhdistusta saamme vielä pitkään yhden ison käyttöliittymän raskaasti käytettäviä järjestelmiä - valitettavasti.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

43 / Uustietämättömän uskontunnustukset?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_43

43 / Uustietämättömän uskontunnustukset?

JP-Kunnallissanomat / 27. elokuuta 2012

Lehdissä on ollut kipakkaa keskustelua "Entisen jalasjärveläisen" puhdistettua ajatuksiaan Jalasjärven museon perinnepäivän tapahtumien vuoksi.

Jalasjärven museon toiminnan kannalta totean, että olin keväällä 1997 apulaisena nostamassa museota talviteloiltaan kesäkäyttöä varten, jolloin näin ruumiillisen taustatyön määrän suhteessa museon yleisilmeeseen.

Suomeksi sanoen ruumiillista työtä museon mäellä on runsaasti, jotta talven merkit saa siivottua pois kesäkäyttöä varten. Esimerkiksi talven jäljeltä pitää joka kevät haravoida pudonneet lehdet ja oksat koko alueelta.

Me hyvinvointiyhteiskunnassa koko ikänsä asuneet olemme alkaneet menettää käsityksen kunnan, valtion, kirkon, yksityisen ja vapaaehtoisen toiminnan eroavuuksista - meistä on tullut uustietämättömiä.

Jalasjärven museon taustalla on kunta tehnyt paljon eri asioita, ja helposti voi luulla museon toiminnan olevan kunnan toimintaa, vaikka kyseessä on monesti vapaaehtoisuudesta.

Kaikki eivät ehkä ole pysyneet mukana Kiuaskallion rinnetoiminnan eri osapuolien omistus- ja toimintasuhteissa - uustietämättömät luulevat koko toimintaa kunnan toiminnaksi.

Joskus kunta on tarjonnut omistamiaan välineitä ja ostamiaan tarvikkeita, vaikka itse toiminta on kuitenkin täysin vapaaehtoisten pyörittämää.

Yksityinen liiketoiminta on opettanut meidät hyvälle palvelulle, jolloin olemme oppineet vaatimaan samaa palvelutasoa muissakin yhteyksissä, vaikka tosiasiassa kyse voi olla vapaaehtoisuudesta.

Valitettavasti on vain niin, että tapahtumien järjestäjät ovat oma rotunsa, ja he näkevät kokonaisvaltaisesti ilman eri koulutusta taustatyön määrän suhteessa näkyvään toimintaan.

Uustietämättömyys ja tottuminen hyvään palveluun aiheuttaa jatkossakin uusia ristiriitatilanteita, koska yksittäinen henkilö voi olettaa asioivansa kunnan tai jopa valtion edustajan kanssa.

Uustietämättömyyden purkaminen on tietysti vaikeaa, koska uustietämättömyyttä on todistetusti useammassa sukupolvessa.

Jatkossa Jalasjärvellä on mietittävä tapahtumat myös uustietämättömän henkilön kannalta. Tapahtumasuunnittelu uustietämättömän henkilön kannalta voi olla turhauttavaa, mutta meidän on hyväksyttävä uustietämättömyyden ja hyvän palvelun vaatimuksen yhdistelmä oikeasti todistetuksi tosiasiaksi.

Kaikista uustietämättömistä ei koskaan tule (tapahtumien) järjestäjiä, jolloin uustietämättömät tosiasiallisesti määrittelevät tapahtuman julkisuuden hyvässä ja pahassa.

Jukka Rannila
kuntalainen

42 / Urheilua uskallettava uudistaa

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_42

ILKKA-lehden www-sivun osoite
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/urheilua-uskallettava-uudistaa-1.1219927

42 / Urheilua uskallettava uudistaa

ILKKA / 4. heinäkuuta 2012

Tässäkin lehdessä on monesti vuodatettu kyyneliä ja harmiteltu, että nousevan nuorison ruumiillisessa kunnossa ja kunnon ylläpitämisessä on isoja ongelmia. On viitteitä siitä, että elinajanodote alkaa laskea, koska kansantaudit lisääntyvät liikkumattomuuden seurauksena.

Laajasti uutisoitiin peruskoulun tuntijaosta, ja liikunta on saanut tuntimääränsä tuntijakoon. Mielenkiintoisella tavalla nuorisojärjestö otti kantaa, että numeroarviointi pitäisi poistaa liikunnasta.

Etelä-Pohjanmaallakin alkavat ne ajat olla ohi, jolloin (koulu)liikunnassa voitiin ottaa koko porukalla viiden kilometrin lämmittelylenkki ennen harjoituksia. Vaihtelut eri oppilaiden kunnossa alkavat olla tosi laajoja - on monenmoista tapausta jo yksittäisessä luokassa.

Onko liikunnanopetuksessa jatkettava samalla mallilla, vai tarvitaanko uudistusta? Ehkäpä pitäisi jatkuvista testeistä siirtyä valmentavampaan otteeseen. Tietysti voidaan edelleen pitää lukuvuoden alussa ja lopussa ne paljon puhutut testit.

Mutta mikä kannustaisi yksittäistä oppilasta testien välillä harrastamaan liikuntaa liikuntatuntien ulkopuolella?

Paljon puhuttujen ja paljon parjattujen testien perusteella voisi ajaa kullekin oppilaalle oman harrastussuosituksen, koska oletusarvoisesti porukka on ruumiillisessa kunnossa hyvin laajalle jakaantunut.

Jos tämän harrastussuosituksen jälkeen saadaan yksittäinen oppilas noudattamaan omaa harrastussuositusta, niin tietystikin tämä on hyvä.

Tämän jälkeen voisi liikuntaakin yrittää kohti valmentavampaa suuntaa, jolloin liikuntatunneilla kukin tietää oman tasonsa ja harrastussuosituksensa. Ehkä liikunta pitäisi oppiaineena uudistaa oikeiden ja oikeasti mitattujen huonokuntoisuuden mittareiden mukaan, eikä enää teoreettisiksi jäävien hyväkuntoisuuden mittareiden mukaan.

Nuorisojärjestön kannanotto on huomionarvoinen, ja urheilun uudempi uskaltaminen pitäisi tehdä uudelta pohjalta.

Koko liikunnanopetuksen malli pitäisi katsoa oikeasti aivan uudelleen, eikä tuijottaa ainoastaan tuntimääriin, koska oikeasti tuntimäärät vuosikymmenten mittaan eivät todistetusti ole tilannetta parantaneet - väen kunto on huonontunut järjestelmällisesti.

Onko tässä asiassa enää aikaa odottaa?

Jukka Rannila
Jalasjärvi

41 / Kuntauudistuksen kovat kannanotot kummastuttavat?

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_41

41 / Kuntauudistuksen kovat kannanotot kummastuttavat?

30. huhtikuuta 2012 / JP Kunnallisanomat

Kunnilla oli mahdollisuus antaa lausunto kuntauudistusehdotuksesta ja tutustuin lausuntoihin.

Yksi karttaharjoitus oli Ilmajoki-Jalasjärvi-Lapua-Seinäjoki -yhdistelmä. Seinäjoki on valmis selvittämään kaikkea: osakuntaliitos, erityinen kuntajakoselvitys tai yhteistyö kuntien kanssa.

Ilmajoella ja Lapualla ei ole halua ehdotettuihin selvityksiin. Jalasjärvi on valmis selvityksiin kunhan itsenäisyys on selvä vaihtoehto.

Selvitys Jalasjärvellä olisi ymmärrettävää, koska siten vertailtaisiin perusteellisesti eri vaihtoehtoja. Tuloksena olisi asiakirjoja, joita voisi riepotella asiapohjalta; huomattava parannus voimakkaiden tunteiden mielipidemyrskyyn. Tunteet vaikuttaisivat, mutta selvityksien väittämät voisi mennä huolellisesti läpi.

Ajoin kotisivuilleni tilastoista taulukoita, ja väestöennusteen ja huoltosuhteen yhdistelmä merkitsee paljon. Huoltosuhde on lasten ja vanhusten määrä 100 työikäistä kohden, eli työikäistä veronmaksajaa kohden on joku määrä alle 15-vuotiaita ja yli 65-vuotiaita.

2010 luvut: Ilmajoki 11803/58; Jalasjärvi 8201/60,4; Lapua 14319/51; Seinäjoki 57707/51. 2040 luvut: Ilmajoki 13503/78,9; Jalasjärvi 7286/91,4; Lapua 15295/80,7; Seinäjoki 72279/71,1.

Ilmajoki, Lapua ja Seinäjoki kasvaisivat ja huoltosuhde kohoaisi heilläkin. 2040 ehdotettu yhdistelmä olisi 108363 asukkaan kaupunki.

Perusehdotukset ovat: 1) vahva peruskunta, 2) valtionosuusjärjestelmän uudistus, 3) valtion ja kunnan uusi työnjako sekä 4) itsenäisten kuntien perusteltu yhteistyö. Nykyinen hallitus on valinnut vahvan peruskunnan ja edellinen hallitus valitsi itsenäisten kuntien perustellun yhteistyön. Lääkäriliitto haluaa terveydenhuollon pois kunnilta ja Kuntaliitto ehdottaa kuntien ja valtion tehtäväjaon selvitystä avoimin mielin.

Ketä pitäisi uskoa ja kuunnella?

Yksi ongelma on linjan heittelehtiminen. Joka neljäs vuosi vallan kahvoihin pääsee eri porukka. Kun on kiinni vallan kahvoissa, niin on halu/kiusaus vääntää vallan kahvoja ääriasentoon - joka neljäs vuosi alkaa uusi kuntauudistus eri perusehdotuksella.

Oikeasti pitäisi uudistaa eri ammattien työnjakoa. Hallintorakennelma ei poista perusongelmaa, eli työnjaon vastaamattomuutta nykyisen ja tulevan tekniikan murrokseen. Mahdollisesti pitäisi luoda uusia ammatteja, kun/jos aloitettaisiin työnjaon pohtiminen aivan alusta.

Oikeasti pakollinen työnjaon uudistus tapahtuu vaikeissa ja riitaisissa vaiheissa, mitä vaikeuttaa joka neljäs vuosi alkava erisuuntainen kuntauudistus. Vasta oikea ja uudistettu ammattien työnjako takaisi oikean kuntarakenteen sekä työnjaon kuntien ja valtion välillä.

Jukka Rannila
kuntalainen

40 / Teiden turvallisuudesta totiseen tarinointiin?

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_40

 

40 / Teiden turvallisuudesta totiseen tarinointiin?

23. helmikuuta 2012 / JP Kunnallisanomat

Antti Kiviniemi otti räväkästi kantaa Torikujan ja Koulutien risteyksen turvallisuuteen.

Kannatan ehdotuksia lisäyksellä: kansalaiskeräyksenä kerätään rahat ikiomaan kameratolppaan, jossa on aina toimiva valvontakamera, jolloin kirkolle mennessä Rajalan sillan ylityksen jälkeen on oikeasti hidastettava mainitussa risteyksessä.

9.2.2012 kunnanvaltuustossa käsiteltiin Perussuomalaiset rp:n valtuustoryhmän valtuustoaloitetta liikenneturvallisuudesta koskien paria tienpätkää.

On kokeiltu kahta konstia: räväkkää mielipidekirjoitusta ja juurevaa valtuustoaloitetta.

Asioiden valmistelun pitäisi olla mutkatonta Jalasjärvellä: ongelmasta soitetaan omalle kunnanvaltuutetulle esim. teknisessä lautakunnassa, ja lautakunnan kokouksen muissa asioissa asia esitellään seuraavaa kokousta varten. Sitten seuraavan kokouksen varsinaisessa pykälässä asia päätetään varsinaisena asiana: hylätään tai hyväksytään (muutettuna).

Asioiden hoito ei (ilmeisesti) ole näin yksinkertaista, koska esim. liikenneturvallisuudessa vaikuttavat omistusolosuhteet yksityisen, kunnan ja valtion välillä.

Kuntalain 27 § mukaisesti valtuusto voi edistää osallistumista ja vaikuttamista selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa.

Elokuussa 2005 ensimmäisessä JP-Kunnallisanomien mielipidekirjoituksessani pohdin ääneen kuntalaisten palaute-, keskustelu- ja vuorovaikutusmahdollisuuksista viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välillä. 2005 oli kokeilukäytössä järjestelmiä, joista osa oli sähköisiä.

Räväköillä mielipidekirjoituksilla on ehdottomasti sijansa asioiden esittelyssä.

Vaatimus pakko(?)neuvotteluissa olisi, että laajennettuun kuntaan on valittava sähköinen palaute- ja keskustelujärjestelmä, jolloin räväköissä mielipidekirjoituksissa esitettyjä asioita voidaan keskusteluttaa laajemminkin. Ongelmana on vain järjestelmän valinta, koska vuoden 2005 jälkeen järjestelmiä on kehitetty eteenpäin.

Suuremmassa kunnassa asioiden käsittely ei muutu yksinkertaisemmaksi, joten Jalasjärven suunnalta pakotettuna sähköinen ja epämuodollisempi palaute- ja keskustelujärjestelmä olisi yksi kansalaisten kaiutin räväköiden mielipidekirjoituksien lisäksi.

On mulla vaalivirsi - päästäkää mielipiteet irti!

Jukka Rannila
kuntalainen

39 / Isot edellä ja pienet narisevat

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_39

 

39 / Isot edellä ja pienet narisevat

15. syyskuuta 2011 / JP Kunnallisanomat

Jalasjärvellä on keskusteltu koulukuljetuksista.

Kiinnitin kilpailuun huomiota jo helmikuussa. Viittasin teknisiin ongelmiin, joihin ajaudutaan riippumatta kilpailutuksen lajista ja ideologiasta yksittäisen kilpailutuksen taustalla.

Aiemmin uutisoitiin Puolustusvoimien ja Sisu-kuorma-autojen valmistajan sovinnosta. Tilanteen selvittämiseksi valittiin selvitysmies ja selvitys on mielenkiintoinen.

Selvityksessä todetaan, että tarjouskilpailujen määrämuotoisuuden tarkka noudattaminen on tärkeätä, jotta vältetään syyt kilpailussa hävinneille käynnistää oikeusprosesseja ja viivästyttää hankintaprosesseja. Tämä on vältetty Jalasjärvellä, koska koulukuljetuksien kilpailutuksen määrämuotoisuuden osalta ei jätetty valitusta.

Selvityksessä todetaan, että Suomen muuttuviin olosuhteisiin ja siihen, että joskus nousee esiin perusteltuja syitä muuttaa tehtyä sopimusta projektin aikana. Yllätyksiä, eikö totta.

Mitä meille opiksi Jalasjärvellä? Tarvitaan laajaa teknistä osaamista, että voi ennakoida teknisten olosuhteiden muutokset esim. sääolosuhteissa.

Olisi tarvittu pykälä, jossa esim. sääolosuhteiden voisi huomioida paljon nopeammin kuin nykysopimus. Terveen järjen mukaiset oheis- ja poikkeuskuljetukset olisi pitänyt sopia omaksi pykäläksi.

Olisi tarvittu pari viikkoa (kuljetus)yhtiöiden teknisiä asiantuntijoita suunnittelemaan järjestelmä. Kukaan johtaja ei myönnä, että tekniset asiantuntijat tietävät asiat.

Kilpailutusmalleja eivät suunnittele tekniset asiantuntijat. Näin mekin Jalasjärvellä väännämme aivan yksinkertaisia asioita: eivätkö kuljettajat voi käyttää tervettä järkeä?

Jukka Rannila
kuntalainen

P.S.
Lukion tolpat ovat teknisen ratkaisun päätös.

38 / Sama sakotettuna vai merkittävästi muistettuna?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_38

ILKKA-lehden www-sivun osoite
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/sama-sakotettuna-vai-merkittavasti-muistettuna-1.1020972

 

38 / Sama sakotettuna vai merkittävästi muistettuna?

ILKKA / 11. kesäkuuta 2011

Suomessa on tunnetusti terveydenhuollossa järjestelmä, jossa on verovaroin kustannettuna terveydenhuollon palveluita.

Itse jouduin tänä vuonna kahdesti käymään terveyskeskuksessa oikein asiakkaana, ja aika harvoin olen joutunut terveyskeskuksen asiakkaana loppujen lopuksi olemaan.

No ei siinä mitään. Menin paikalle hyvissä ajoin niin kuin on kansalaistaidoissa opetettu: ole lääkärin vastaanotolla ajoissa paikalla. Oli kuitenkin niin, että minua ennen piti olla toinen potilas, mutta hän ei ollut tullut paikalle, joten pääsin etuajassa vastaanotolle.

Sen verran olen ymmärtänyt, että potilaiden tulematta jääminen varatulle vastaanottoajalle on ongelma myös Etelä-Pohjanmaalla. Voi syntyä tyhjäkäyntiä, koska useamman potilaan tulematta jääminen varatulle vastaanottoajalle voi tarkoittaa aivan oikeaa tyhjäkäyntiä, mikä edelleen harmittaa terveydenhuollon sidosryhmiä.

Itse muistan kuinka Tampereen yliopistolla YTHS:n hammaslääkärin vastaanotolla otettiin kova linja muutaman vuoden aikana (2001-2004). Ensimmäisellä käynnilläni oli silläkin kertaa (useampi) potilas jättänyt tulematta, ja turhautunut hammaslääkäri valitteli tilannetta. Opintojen loppuvaiheessa kävin uusintatarkastuksella, ja silloin oli otettu YTHS:n osalta kova linja: peruuttamattomasta vastaanottoajasta menee sakkomaksu.

Mutta sakkomaksun perustelu ja vaatiminen toiselle henkilölle ei ole mikään mukava tilanne. Sain tämänkin tilanteen kiukkuisuuden sivusta nähdä - lisäksi tilanteeseen liittyi toisen henkilön hyvin selvä myöhästyminen vastaanottoajalta.

Sakkomaksujen vaatiminen ja perustelu pienen kunnan pienessä terveyskeskuksessa ei olisi yhtään mukavampaa kuin suuren kaupungin suuressa (terveys)keskuksessa.

Mutta peruuttamattomien vastaanottoaikojen ilmiö on kuitenkin vakava ja vaatii pohtimista.

Pidämmekö julkisen terveydenhuollon palveluita niin arvottomina, että emme edes viitsi ilmoittaa ilmiselvistä esteistä vastaanottoajalle? Olemmeko vain tottuneet vaatimaan, mutta emme viitsi enää miettiä potilaan velvollisuuksia? Olemmeko menettäneet aivan selviä kansalaistaitoja? Mitä pitäisi tehdä?

Itse pohdin, että voiko Etelä-Pohjanmaalla siirtyä muistutuksiin peruuttamattomien vastaanottoaikojen suhteen. Peruuttamaton vastaanottoaika tarkoittaisi, että kotiin tulisi postissa selostus, että kuinka paljon peruuttamattomat vastaanottoajat tuottavat menetettyä työtä. Tämä olisi sellainen hiljaisen hivuttamisen tie, eli kärsivällisen kansanvalistuksen tie.

Menetämme paljon suomalaista luottamuksen yhteiskuntaa, jos julkinen palvelu alkaa tarkoittaa mitättömyyttä. Mitätön on helppo lakkauttaa, ja voimme siirtyä uuteen malliin: mitätön maksettava mittaamatta mitenkään maksajan maksukykyä.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

37 / Kilpailun kannattava kannattamattomuus kummastuttaa?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_37

ILKKA-lehden www-sivun osoite
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/kilpailun-kannattava-kannattamattomuus-kummastuttaa-1.972802

 

37 / Kilpailun kannattava kannattamattomuus kummastuttaa?

ILKKA / 5. toukokuuta 2011

Eduskuntavaalien aikana kuulin useamman puolueen edustajan puhuvan kilpailusta ja kilpailutuksesta. Kilpailua ei ole ollenkaan tarpeeksi tai kilpailu on täysin vääristynyt.

Yksi osa keskustelua on kauppaketjujen voima kyykyttää tuotantoa. Toisaalta pohdittiin, että kuntien ja kuntayhtymien kilpailutus ei suosi paikallisia yrityksiä.

Mielestäni kilpailutuskeskustelussa on kyse puolueiden aatteen palon nuotioringeistä, koska harva puhe käsitteli markkinoiden kehittymistä ja yritystoiminnan sopeutumista markkinoihin.

Istuin (maksusta) syksyllä 2010 kuunnellen päivän kilpailutukseen perehtynyttä asianajajaa, ja pohdimme kilpailutusta kuntien ja kuntayhtymien kannalta. Itse tulin siihen tulokseen, että kilpailutuksen kovan käytännön ja kilpailutuksen lainopillisten vaatimuksien vuoksi harvalla luottamushenkilöllä on käsitystä markkinoiden kehittymisestä kilpailutuksen seurauksena.

Monella meistä on usko, että paikalliset yritykset pystyvät vastaamaan erilaisiin kilpailutuksiin. Totuus on, että kilpailutus kasvattaa yrityskokoa, koska iso yritys palkkaa erityisen kilpailutuksen ja lainopin asiantuntijan vastaamaan tarjouspyyntöihin.

Moni meistä uskoo osaavansa tehdä hyvän tarjouspyynnön. Totuus on, että Markkinaoikeus on tukehtumassa huonojen tarjouspyyntöjen vuoksi tehdyistä valituksista.

Moni uskoo, että paikallinen pienyritys vastaa jätettyyn tarjouspyyntöön. Totuus on, että pienyrittäjät ovat monesti täystyöllistettyjä, ja paperityöt ovat rasitus, ja jatkuva tarjousten tekeminen uuvuttaa yrittäjiä.

Kun moni uskoo osaavansa tehdä tarjouspyynnön, niin tosiasiallisesti tarjouspyyntöihin ei tule tekniikan/palvelun asiantuntijoiden tarkastusta, koska johtajina joutuisivat myöntämään suorittavan työn tekijöille olevansa tietämätön suorittavasta työstä. Totuus on, että johtajat eivät tähän alistu, joten tarjouspyyntöjen tekniikan ja palvelun yksityiskohtaisuus ei selviä tarjouspyynnöistä, ja näitä epäselvyyksiä selvitetään Markkinaoikeudessa.

Kilpailutus vaatii työvoimaa, ja pienyritykseen erityistä kilpailuasioiden henkilöä on yleensä mahdotonta hankkia. Vähitellen kilpailutetulla alalla on muutama suuryritys, ja nämä hoitavat epäselvät kilpailutukset harvemmilla oikeudenkäynneillä. Loppuvaiheessa suuryrityksen (voi) ostaa pääomasijoittaja, joka hakee julkista sektoria palvelevilta yrityksillä maltillista tuottoa vuodesta toiseen.

Näin Suomeenkin syntyy muutamia pääomasijoittajien omistamia yritysketjuja, jotka hoitavat kilpailutetut palvelut julkiselle sektorille.

Ensin myönnetään totuus, eli kilpailutuksesta syntyvät suuryritykset ja pääomasijoittajien omistusvaikutukset. Totuuden myöntämisen jälkeen voimme pitää tilaisuuksia, joissa oikeasti pohditaan kilpailutusta uudelta pohjalta.

Riippuu itsestämme, uskommeko kilpailutuksessa todellisuuteen vai aatteen palon nuotioringin rinnakkaistodellisuuteen. Itsestä riippuu myös, että teemmekö kilpailutuksen ratkaisuja todellisuuteen vai aatteen palon nuotioringin rinnakkaistodellisuuteen.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

36 / Imagon imelyys vai totuuden tuska?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_36

 

36 / Imagon imelyys vai totuuden tuska?

27. huhtikuuta 2011 / ILKKA

Eduskuntavaalien kiinnostuksen vuoksi olin 15 tilaisuudessa edustaen kuutta puoluetta. Kirjoitin noin 43 sivua tekstiä 23 edustajan puheesta.

Osin samoista ehdokkaista kuuntelin 18 ehdokkaan pikaesittäytymisen. Kuuntelin kahta ministeriä ja kahta puoluesihteeriä. Väistyvä kansanedustaja piti kannustuspuheen. Postista ja tilaisuuksista kertyi 66 julkaisua, osin sama kahdesti. En seurannut televisiokanavien vaalikeskusteluita, jätin vastaamatta vaalikoneisiin enkä katsellut ehdokkaiden televisiomainoksia.

Äkkiseltään luulisi, että nyt olen hyvin asiat tietävä äänestäjä, ja tein ehdokkaan valinnan perusteellisesti harkiten.

Eri yhteyksissä yksi iso keskustelunaihe oli EU:n tasolla tehtävät vakausjärjestelyt, ja viitattiin erilaisissa yhteyksissä useampaan kertaan televisiokanavien vaalikeskusteluihin.

Tämän perusteella kävin Eurooppa-tiedotuksen järjestämässä tilaisuudessa, jossa Euroopan Unionin vakausjärjestelyistä Suomen kannalta kertoi valtiovarainministeriön edustaja vastuussa EU-asioiden tiedonhankinnasta Suomen valtiovarainministerille EU:n kokouksia varten.

Lisäksi valtiovarainministeriön www-sivuille oli kerätty asiakirjoja esitelmän jälkeen luettavaksi. Lyhyesti voi sanoa, että vakausjärjestelyiden esittelyn tuloksena on luettavana asiakirjoja, jotka edelleen viittaavat aikaisempiin asiakirjoihin.

Perusopetus oli, että 90-luvun laman velkoja ei ole maksettu ja olemme eläneet velkaannuttaen valtiota useamman hallituksen aikana.

Tilaisuuden jälkeen Jalasjärvellä marketin pihassa juureva kansanedustajaehdokas tiesi (kaikki) ratkaisut valtiontalouteen.

Vertailu on pohdinnan arvoinen: valtiontalouden vallitsema virkamies Helsingistä verrattuna valtiontalouden taitavaan kansanedustajaehdokkaaseen.

Puolueen peruskannattajan tietotason kehittäminen on kyllä pohtimisen arvoinen. Itse olen seurannut yhteisiä asioita 1994 jälkeen lukemalla lehtiä ja käymällä eri puolueiden tilaisuuksissa, mutta vasta vuonna 2011 oli vasta ensimmäisen kunnon esitelmä valtiontaloudesta. Miksi puolue/puolueet eivät ole itsenäisesti moisia tilaisuuksia järjestänyt jo vuosikausia?

Ristiriita tulee esille lukemalla 66 erilaista paperijulkaisua, joissa värillä, iskulauseella ja tunnuksella on "asiaa". Kun 66 erilaista paperijulkaisua katsoo läpi, niin vain muutamassa on selvästi näkyvissä kyllä/ei-mielipiteet hyvin perustellen, ja muuten julkaisut ovat imagonhallintaa.

Tietysti puolueet järjestävät opastusta kansanedustajaehdokkaille. Verraten kunnalliselämään eri paikkakunnilta tiedän, että kunnat yrittävät järjestää kovatasoista opastusta kunnanvaltuutetuille.

Vaalitilaisuuksien tärkein anti on opettaa ehdokkaat hyviksi esiintyjiksi, ja julkaisut ovat suurelta osin imagon, eli ehdokkaasta syntyvän mielikuvan, hallintaa. Käytäväpuheissa voittaa ehdokas, joka tiivistää puolueen perusopit innostavasti ja tietää perusasiat hyvin. "Asiallinen (nuori) henkilö ja sana hallussa" - tämä oli monesti arvio.

Tavallisen äänestäjän kannalta puolueiden, kuntien ja valtion pitäisi aukaista luottamushenkilöille järjestettävää kovatasoista opastusta edes osittain. Nykytilanteessa oikeasti asioista kiinnostunut tavallinen äänestäjä - jopa oikeasti puoluekantaansa pohtien - jää liiaksi yleistajuisten lyhennettyjen esitteiden armolle. Tietenkään avoimiin kovatasoisen opastuksen tilaisuuksiin ei tule koskaan suurta yleisöryntäystä.

Mutta puolueiden, kuntien ja valtion pitäisi päättää linjasta. Miksi pitää oikeasti tylsistäkin asiakirjoista kiinnostuneiden äänestäjien jäädä ilman tylsiä asiakirjoja? Miksi vasta luottamushenkilöksi päästyään tavallinen äänestäjä on oikeutettu tietyntasoiseen opastukseen? Miksi totuus pitää piilottaa puolueiden ja luottamushenkilöiden välisiin ja sisäisiin tilaisuuksiin?

Jukka Rannila
Jalasjärvi

35 / Kokous kuluu kökköä klikkaillessa?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_35

ILKKA-lehden www-sivu:
http://www.ilkka.fi/mielipide/keskustelut/kokous-kuluu-kokkoa-klikkaillessa-1.713908

 

35 / Kokous kuluu kökköä klikkaillessa?

6. maaliskuuta 2011 / ILKKA

Ilkassa on ollut laajaa keskustelua luottamushenkilöiden kokouksissa kuluttamasta ajasta.

Asiaan liittyen sain puhelun järjestön edustajalta, jolle oli valikoitu haastateltavat. Ilmoitin järjestön omien ongelmien lisäksi ongelmia, jotka koskevat kaikkea kokoustoimintaa.

Olemme alkaneet kärsiä päätösten veivaamisesta ja turha kokoustaminen kasvaa joka vuosi.

Opiskeluaikana sain kutsun krikettiotteluun, ja joukkueet koostuivat Kansainyhteisön alamaisista. Kutsun saanut ranskalainen Ericssonin työntekijä sanoi kunnon keskustelun takaavan, että väki sitoutuu päätöksiin. Intialainen isäntä totesi, että ”meillä” Suomessa päätetään ja tehdään ripeästi.

Olemme kadottamassa intialaisen havaitsemat vahvuudet.

Suomalainen kokouskäytäntö tarvitsee kunnianpalautuksen. Eli asian esittely, jokainen sanoo mielipiteensä, puheenjohtaja kokoaa mielipiteet, päätösehdotuksien vertailu ja enemmistöpäätös isketään pöytään. Väki toteuttaa päätöksiä, ja väärä päätös korjataan ripeästi.

Nyt on riemastuttu, että vastuuhenkilöille annetaan kokoustietokoneita verkkoyhteydellä.

Olin 2010 omalla rahalla/ajalla kokouksessa, jossa oli toistakymmentä henkilöä maailmalta. Joku esitti osansa ja muut lukivat sähköposteja. Suunta Suomessa: mekin alamme kansainvälisesti lukea kokouksissa sähköpostia?

On vaadittu, että suomalaisen koulun pitää olla tietotekniikan kärjessä. Olen huomannut, että koulutus tietokoneluokassa on turhaa: väki veivaa verkossa välittämättä valistuksesta.

Olemme ajaneet itsemme tekniseen harhaan, jossa edistyksen mittari on tekniikan nopeus.

Maailmalla viesti on selvä: suomalaiseen voi luottaa, päätetään nopeasti ja asiat tehdään sovitusti. Nyt tekniikan ansalla tuhoamme itsemme.

Tarvitsemme teknisiä ratkaisuja, jotka palauttavat kunniaan perinteisen suomalaisen kokouskäytännön.

Olemme ajaneet tietoteknisiin järjestelmiin vanhan ajattelutavan, vaikka tosiasiallisesti vanha tapa tietotekniikalla tuottaa surkeita tuloksia.

Kokoustaminen (Helsingissä) vähentyy etäratkaisuilla, joissa on hyvä suomalainen käytäntö: puheenjohtaja jakaa teknisesti puheenvuorot ja muut eivät puhu päälle. Nyt neuvottelujärjestelmät lisäävät jorinaa ja huonot kokouskäytännöt lisääntyvät.

Tekniikan pitää taata, että kokouksen johtaja voi valistaa osanottajat etukäteen, jolloin he kokouksessa laukovat mielipiteensä esiin ilman mielistelyä. Tekniikan pitää muuttaa kokouskäytännöt, jotta päästään eroon surkeista pöytäkirjoista. Tekniikan pitää muuttaa kokouspäätösten seuranta täysin uuteen asentoon.

Tarvitsemme Suomeen ihmisen teknologian ja tietokoneiden teknologian tutkimusohjelman, jolla suomalainen kokouskäytäntö nostetaan tekniikalla täysin uusiin tehokkuuslukemiin.

Suomalaisen työ on kallista, joten tekniikalla pitää nostaa suomalaiset vahvuudet aivan uuteen mittaluokkaan: kokoukset lyhyitä, päätökset selkeitä, päätösten kirjaaminen virheetöntä, päätösseuranta virheetöntä ja virheiden korjaus ripeästi.

Tämän jälkeen viemme uuden uudistetun tekniikan kansan syviin riveihin, ja saamme kaikki suomalaiset vähentämään turhia kokouksia, jolloin kaikkien elämänlaatu paranee.

Suomessa ei ole varaa laittaa viittä miljoonaa ihmistä klikkailemaan kökköä kokouksiin - tämän saavat tehdä muut kansakunnat, joille myymme tuotteemme ja palvelumme.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

34 / Nokian vihollisen vihollinen

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_34

 

34 / Nokian vihollisen vihollinen

16. helmikuuta 2011 / ILKKA

12.2.2011 on tullut selväksi, että Nokia liittoutuu Microsoft-nimisen ohjelmistoyrityksen kanssa. Kuten tunnettua, pörssikurssit menivät heti alaspäin tämän ilmoituksen johdosta ja monet talouden asiantuntijat ihmettelivät tätä ratkaisua.

Tavalliselle tietokoneen tai kännykän käyttäjälle laitteet voivat olla hyvin vaikeita käytettäviä ja taas toisaalta tietokoneen käyttö voi olla yliluonnolliseen taikuuteen verrattavaa.

On yksi ihmisryhmä, joka elää ja hengittää tietokoneiden ja kännyköiden teknisen sielunelämän kanssa: ohjelmistosuunnittelijat. Hyvin harva ihminen on edes kuullut tästä ihmisryhmästä, mutta käsittävät kyllä, että tietokoneet tai kännykät eivät ole tavanomaisia teknisiä välineitä verrattavissa kirveeseen tai sahaan: niissä on jotain ”älykästä”.

Raa´asti sanoen ohjelmissuunnittelijat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: suljettu (closed), avoin (open) ja vapaa (free).

Suljetun näkökulman mukaan tietokoneohjelmien omistusoikeus kuuluu ohjelmistojen kehittäneelle yhtiölle, ja tämä yhtiö määrää aina ja kaikkialla näiden ohjelmistojen kehittämisestä.

Avoimen lähestysmistavan mukaan ohjelmat kannattaa julkaista niin, että jokainen halukas henkilö tai yritys voi osallistua tietokoneohjelman kehittämiseen ja voi varmentua täten ohjelmiston teknisestä ylivoimaisuudesta. Tämä väki, johon itse kuulun, edustaa realismia: joskus häviämme, mutta joskus voitamme suljetuille ohjelmistoille.

Vapaan lähestymistavan mukaan ohjelmistojen vapaa kehitys on yhtä kuin kova asia kuin YK:n ihmisoikeusjulistus. Tämä väki on tunnetusti erittäin fanaattista, ja heille suljettujen ohjelmistojen hävittäminen maailmasta on lopullinen tavoite, koska tällöin kaikilla ihmisillä on täysi vapaus käyttä tietokoneohjelmiaan haluamallaan tavalla.

Ongelma on, että tavallisen yrityksen tavallinen kaupallinen johtaja ilman tietoteknistä koulutusta ei ymmärrä näiden kolmen ryhmän sielunelämää.

Jokainen näistä kolmesta ryhmästä on erittäin vaikea johdettava, koska he tuntevat oman teknisen työnsä arvon ja ainut tapa saada heidän jakamaton kunnioituksensa on tehdä parempi tietokoneohjelma kuin he itse. Tämän perusteella kukaan tavallinen kaupallinen johtaja ei ole koskaan yksi heistä, vaan aina ulkopuolinen ilman tietämystä heidän oikeasta elämästään ja oikeasta elämänfilosofiasta.

On huomattava, että Microsoft on suljetun ohjelmistokehityksen lippulaiva. Microsoft omalla suljetun ohjelmistokehityksen näkökulmallaan on ollut satojen yritysten uskollinen vetojuhta jo kolme vuosikymmentä; monelle meistä tietokotekniikka on yhtä kuin Microsoft.

Nyt on kuitenkin niin, että jo vuosia sitten välit vapaan ja suljetun leirin välillä ovat täysin tulehtuneet, ja kielenkäyttö on hyvin yksinkertaista: Microsoft = Paha. Nyt vapaan ohjelmistokehityksen paavit julistavat Microsoft-Nokian pannaan Pahan pahimpana palvelijana. Realistit tässä välissä ovat aina pahassa välikädessä, kuten jokaisessa pyhässä sodassa.

Tämän jälkeen asia on selvä, myös Nokiasta on tullut näille ihmisille Paha. Tämän jälkeen ympäri maailmaa toistuu outo näytelmä, joka on täysin käsittämätön tavallisille (kaupallisille) johtajille.

Yhteisön johtajan ehdottaessa Microsoft-Nokian tekniikan käyttöä voi yhteisön koko ohjelmistokehitysosasto aloittaa ankaran kapinan, koska heidän Pyhä Oppi on kyseenalaistettu - ehdotuksensa jälkeen johtaja ei ole enää johtaja, vaan hän on Paha itse ehdotettuaan Microsoft-Nokian tekniikkaa.

Tässä tilanteessa mikään järkipuhe ei enää auta, koska vahinko on tapahtunut: Paha itse on saastuttanut yhteisön, ja Hyvät aloittavat Pyhän Sodan.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

33 / Ylioppilaan pitää oppia oikeasti ajattelemaan

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_33

 

33 / Ylioppilaan pitää oppia oikeasti ajattelemaan

10. helmikuuta 2011 / ILKKA

Ilkassa 8.2.oli Visa Kananojan kirjoitus, jonka mukaan ylioppilastutkinnosta pitäisi luopua. Tällainen kirjoitus on täysin ymmärrettävää yliopisto-opintonsa alussa olevalle opiskelijalle, joka on huomannut ylioppilastutkinnon olevan täysin merkityksetön oikeissa yliopisto-opinnoissa.

Itselläni on ollut kunnia antaa muutaman kerran arvosana oman yliopiston ainelaitoksen kandidaattitutkinnon viimeisellä opintojaksolla, jonka jälkeen ainut este kandidaatin arvonimelle on professorin määräämä kypsyysnäyte.

Murheellista kyllä, ohjauksessani on aloittanut kohtuullinen joukko opiskelijoita, joista ainoastaan osa on päässyt loppuun saakka. Opintojaksolla on nelivaiheisesti aiheittain vaikenevia kirjoitustehtäviä, ja jokaisessa vaiheessa karsiutuu koko joukko opiskelijoita. Ajasta ei voi olla kyse, koska kurssi kestää kuukausia.

Mielestäni ylioppilastutkinnon ajatusmalli heijastuu pitkälle yliopisto-opintoihin, jolloin ohjaamallani kurssilla opiskelijat ovat oikeastaan ensimmäisen kerran joutuneet tilanteeseen, jossa vaaditaan luettavaksi ja ymmärrettäväksi yleensä n. 20-30 tieteellistä artikkelia.

Tässä tilanteessa ylioppilastutkinnon ajatusmalli ei sovellu, koska täysin päinvastaisesti kyseessä ei olekaan yksinkertainen ylioppilastutkinnon tapainen tenttitilanne.

Tässä vaiheessa (filosofian) ylioppilaan pitäisi osata lukea vaadittava tekstimassa, tehdä johtopäätökset aikaisemmasta tutkimuksesta, esittää vaadittava uusi tutkimus ratkaisemaan aikaisemman tutkimuksen puutteet, esittää uusi innostava tutkimuskysymys, valita oikea tutkimusmenetelmä, tahkota itse tutkimus läpi ja esittää oikein rakennettu tutkimusraportti.

Kun voi todeta, että valitettavasti osa yliopisto-opinnoista kuitenkin edelleen heijastaa ylioppilastutkinnon rakennetta, niin on päädyttävä Visan esittämällä tavalla samaan johtopäätökseen, että ylioppilastutkinnossa ja oikeastaan koko ylioppilastutkinnon ajattelumaailmassa on valtavia puutteita, jotka johtavat erittäin murheellisiin tuloksiin korkeakouluopinnoissa.

Tämän vuoksi olen päätynyt siihen, että lukio-opintojen lisäksi pitäisi olla mahdollisuus harjoitella oppineen mielen perusasioita: kyky keskittyä lukemaansa, kyky esittää järkevät johtopäätökset lukemastaan, kyky päätellä puutteet lukemastaan, kyky esittää uudet tiedonhankintatarpeet lukemansa perusteella.

Toisaalta meillä pyörii aivan naurettava pääsykokeisiin valmistautumisen sirkus, jolla on hyvin vähän tekemistä oikeiden korkeakouluopintojen kanssa. Toisaalta meillä on kuitenkin lukionkin jälkeen henkilöitä, jotka edelleen ihmettelevät jatko-opintojensa aihetta.

Olen kuitenkin päätynyt siihen, että pitäisi luoda pääsykoeajatuksen ja yliopistotutkinnon väliin jokin uusi järjestelmä. Pääsykoejärjestelmän hyvä puoli on, että ylioppilas perehtyy pintapuolisesti harkitsemaansa oppiaineeseen. Toisaalta ylioppilastutkinto takaa sen, että ylioppilas saa lyhyen esityksen erilaisista elämänalueista.

Tämän vuoksi olen päätynyt siihen, että pitäisi olla ylioppilastutkinnon ja pääsykokeiden ulkopuolella järjestelmä, jossa tuleva ylioppilas saisi käyttöönsä kohtuullisen määrän luettavaa aineistoa ja tämän jälkeen hänen pitäisi tehdä jotain muuta kuin pelkästään tenttiä vaadittava kirjallisuus. Eli ylioppilaan pitäisi pystyä sanomaan lukemansa jälkeen, että mitä puutteita hänen lukemassaan aineistossa on ollut, ja tämän jälkeen hänen pitäisi suunnistaa tekemään jatkoselvitystä itse.

Tällöin tulevalle ylioppilaalle tulisi tietoon muukin tapa kuin pelkkä tenttiminen. Tällä en nyt tarkoita mitään pientä viritelmää, jossa luetaan yksi kirja, vaan oikeasti pitäisi vaatia oppilaalta useamman viikon ajalta kovaa ajatustyötä.

En tiedä, olisiko esittämäni malli mahdollista esimerkiksi kesäopinnoiksi, jolloin tulevat ylioppilaat voisivat tehdä näitä laajempia selvityksiä kesälomien/kesätöiden yms. ohella. Se hyöty tästä tietysti olisi, että tulevat ylioppilaat oppisivat tekemään opintoja muutenkin kuin luokassa.

Loppupäätelmänä minun on todettava, että ylioppilastutkinto tarvitsee joko lakkautuksen tai todellisen uudistuksen. Ajamme ylioppilaamme epäonnistumaan korkeakouluopintoihin väärällä oppineisuuden idealla: elämä ei ole tenttimistä, vaan oikeaa ajattelua.

Jukka Rannila
jatko-opiskelija
Jalasjärvi

:::::::: ALKAA : JÄLKIARVIOINTI ::::::::

Visa Kananojan kirjoitus aiheutti useamman jatkokirjoituksen.

Minun jatkokirjoitus on vain yksi jatkokirjoitus muiden joukossa.

Kaikki kirjoitukset yhdessä PDF-tiedostossa, PDF-tiedosto tässä linkissä.

:::::::: PÄÄTTYY : JÄLKIARVIOINTI ::::::::

32 / Suoraa selkäänpuukotusta vai kunnon keskustelua??

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_32

 

32 / Suoraa selkäänpuukotusta vai kunnon keskustelua??

10.2.2011 / JP Kunnallisanomat

3.2.2011 lehdessä "Ihmettelevä Iita" ihmetteli, että jalasjärvinen henkilö on ollut kunnallisvaaleissa Keskustan riveissä ja seurakuntavaaleissa Perussuomalaisten riveissä.

No voi hoh! Loikkaamisia puolueesta toiseen on ollut ja tulee olemaan aina ja iankaikkisesti. Itse muistan ”oman” puolueen nuorisojärjestön kunniapuheenjohtajan, joka heiluu nykyään Perussuomalaisten riveissä.

Sitä paitsi "Ihmettelevän Iitan" toimintatapa on väärä. Oikea toimintatapa olisi ollut kutsua kyseinen henkilö Keskustan tilaisuuteen selvittämään, että miksi hän on päätynyt Perussuomalaisten riveihin. Ja päinvastoin Keskustan edustajan olisi pitänyt käydä kuuntelemassa Perussuomalaisten tilaisuudessa, että mitkä olivat syyt hänen päätymisestään Perussuomalaisten riveihin. Pitäisi ymmärtää enemmän ja moittia vähemmän.

Nyt kyseinen henkilö on julkisesti haukuttu, ja epäilen hänen antavan kohtuullisen heikot arvosanat ”Ihmettelevän Iitan” selkäänpuukotuksesta.

Itse olen pyrkinyt pitämään hyvät yhteydet Jalasjärven puolueiden edustajiin, ja jokainen Keskustan ulkopuolinen puolue on Jalasjärvellä aina valmis uusiin jäseniin. ”Meille mahtuu aina reipas nuori mies”. Meikäläisen ei tarvitsisi kuin kättä heilauttaa, ja liittymisneuvottelut alkaisivat heti kuuden muun puolueen kanssa.

Meidän pitäisi yleisesti ottaen päästä Suomessa eroon siitä ajattelutavasta, että toisen puolueen edustaja on Pahan Valtakunnan Edustaja. Pikemminkin pitäisi pyrkiä siihen, että ymmärtäisi toisen puolueen kannanottojen perusteet, vaikka olisi niistä täysin eri mieltä.

Ja paikallisella tasolla Jalasjärven kunnanvaltuustossa ja kirkkovaltuustossa nähtynä kannattaisi yrittää nähdä toisen puolueen näkökohdat erittäin huolellisesti, koska olemme kaikki kiinni tarkan taloudenpidon pakkopaidassa.

Ja oma kokemus on, että kohtelemalla toisen puolueen edustajaa tasaveroisesti ja ihmismäisesti voi saada oman näkökantansa selitettyä paremmin, vaikka toinen osapuoli ei tätä näkökantaa tule koskaan hyväksymään. Ymmärrys ja toisen aito kuunteleminen ei ole koskaan haitaksi, eikä tällainen käytös ole ketään mihinkään poliittiseen suohon upottanut.

Ei ollenkaan selkäänpuukotusta ja enemmän aitoa kuuntelua - tämä on meikäläisen ehdottama toimintalinja.

Jukka Rannila
kuntalainen

31 / Todellista tyhmyyttä vai kovaa kilpailua??

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_31

 

31 / Todellista tyhmyyttä vai kovaa kilpailua??

3. helmikuuta 2011 / JP Kunnallisanomat

24.1.2011 lehdessä (s. 4) oli laaja katsaus kilpailuttamisen ongelmiin yleisellä tasolla.

Olin koulutustilaisuudessa, jossa asianajaja selvitti kilpailutusta. Koulutuksen lopuksi asianajaja totesi, että hyväkään asianajaja ei voita tyhmyyttä.

Aihe on vakava, koska Euroopan Unioni aloitti 27.1. lausuntokierroksen koskien kilpailutuksien parantamista. Yhdysvalloissa tarkastusvirasto on moittinut puolustusministeriötä huonosta kilpailutuksesta. Kummassakin tapauksessa kilpailutetaan valtavia rahasummia - mutta homma ei toimi.

Itse pohdin syitä epäonnistumiselle ja arvio koskee muutamaa aihetta.

Tarjouspyynnöt valmistelevat henkilöt, jotka eivät ole ns. suorittavan työn tekijöitä. Kukaan johtaja ei alistu siihen, että kilpailutuksiin koulutettaisiin suorittavan työn tekijä. Epäonnistumisessa tullaan aina suorittavalle tasolla, koska erilaiset häiriöt, poikkeukset, yms. huomioidaan huonosti tarjouspyynnöissä. Tarjouspyyntöjä tekevät väärät ihmiset, jotka luulevat eivätkä tiedä.

Kilpailutustapoja on useita - koulutuksessa esiteltiin kahdeksan tapaa. Suuriin yrityksiin on palkattu kilpailutuksen asiantuntijoita, jotka osaavat lukea epäselvät tarjouspyynnöt ja sovittaa tarjoukset väärinymmärrettyihin kilpailutustapoihin. Pienyrityksillä ei tällaiseen henkilöstöön ole varaa, joten kilpailutukset johtavat yrityskokojen suurenemiseen, jotta yrityksillä on varaa palkata kilpailutuksen erityisosaajia.

Kolmas ongelma on ideamaailmaan siirtyneet poliitikot, jotka ovat ihastuneet kilpailutuksen ajatukseen, koska ajatuksena kilpailutus on kaunis: kilpailutus on yhtä kuin säästöjä. Ongelmana tietysti on valtakunnan tason poliitikot, joilla ei ole oikeaa kokemusta kilpailutuksista. Näin kilpailutusta painetaan (maa)kuntiin, joissa ei ole oikeasti varaa kalliisiin asianajajiin.

Kilpailutukset johtavat tilanteisiin, jossa hävinneillä on mahdollisuus haastaa kilpailutuksen voittanut yritys Markkinaoikeuteen. Alunperin tarjouksien tekemisissä ei ole ollut osaavaa henkilöstöä suorittavalta tasolta, joten kilpailutuksen epäselvyydet selvittävät asianajajat ja tuomarit, joiden ongelma on ainoastaan lakitiede.

Luin muutaman jutun yritysmaailmasta, jossa esitellään kilpailutuksen purkamista ja toimintojen siirtämistä takaisin itselle. Näin voi käydä julkisellakin puolella, koska tyhmyys ei ole yrityksien etuoikeus.

Ongelma ei ole kilpailutuksen ajatus, vaan henkilöt, jotka tietävät kaikesta kaiken paremmin kuin muut.

Jukka Rannila
kuntalainen

30 / Helppo haukkua työstä, toisen tietämättä?

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_30

 

30 / Helppo haukkua työstä, toisen tietämättä?

30. syyskuuta 2010 / JP Kunnallisanomat

16.9. oli juttu Kiuaskallion kehittämissuunnitelmasta. 20.9. oli nimimerkin ”Suunnittelukukkanen” kirjoitus, jossa suunnitelmaa arvosteltiin. 21.9. kävin suunnitelman esittelytilaisuudessa.

On murheellista, jos nimimerkillä haukumme hanketta, jolla on saatu osin/kokonaan kunnan talouden ulkopuolista rahaa.

Nimimerkki ”Suunnittelukukkanen” ei tiedä, mitä asioiden selvittäminen oikeasti on.

Otan esimerkiksi itse tekemäni selvityksen ”Nuorisoasumisen mahdollisuuksista Seinänaapurien alueella”, jonka tein 7.8.1999-28.4.2000. Olin yhteydessä 53 henkilöön (tapaaminen, haastattelu, puhelinsoitto), osasta useammankin kerran. Tein erillisen puhelinhaastattelun 38 henkilölle. Kävin useammassa tilaisuudessa (Seinäjoki, Vaasa, Kurikka, Ilmajoki) esittelemässä nuorisoasumista. Hämeenlinnassa ja Oulussa tutustuin nuorisoasumiseen.

Selvitykseni tein opintojen ohella lähes ilmaiseksi palvellakseni poliittisien nuorisojärjestöjen Pohjanmaan/Etelä-Pohjanmaan piirijärjestöjä. Demokratia vaati uhrinsa.

Loppuraportista ei koskaan selviä todellisen työn määrä, koska yksi tapaaminen tai tilaisuus voi olla päivän tai kahden työ järjestelyiden, lisäselvityksien, kirjallisten töiden yms. seurauksena. Lisäksi hallinnolliset järjestelmät vaativat monesti lisätyötä.

Yksi (kunnan) työntekijä ei voi selvittää yhtä asiaa puolta vuotta, joten yhden henkilön selvityksiä välillä tehdään, jotta saadaan tilannekatsaus/suosituslista kovalle työlle: eli lapiota, kaivinkonetta, työväkeä, jne. jonnekin.

Ongelma selvityksissä on, että harvoin ns. päättäjät tai mielipidevaikuttajat muuttavat mielipidettä, koska ns. koulutettukin henkilö hyväksyy monesti vain tietoa vahvistamaan ennakkokäsityksiä. Selvityshenkilö tekee suuren määrän ajattelutyötä, ja katsoo asiaa monelta kannalta, mutta loppuraporttiin kaiken tiivistäminen on vaikeaa. Sitten ns. päättäjät noukkivat selvityksen loppuraportista vain omaa kantaa vahvistavia kohtia.

Selvityksien suosituksia harvoin noudatetaan, tai selvitys mitätöidään päätöksenteossa. Itse tein 9.10.2009 nuorisoasuntoselvityksen jälkiarvioinnin, ja harvaa suositusta noudatettiin. Näin löytyy aina henkilö, joka valittaa selvityksen pölyttyvän hyllyllä.

Ongelma ei ole selvityksien laatu, vaan henkilöt, jotka tietävät kaiken kaikesta muita paremmin.

Jukka Rannila
kuntalainen

:::::::: ALKAA : JÄLKIARVIOINTI ::::::::

Tähän kohtaan on hyvä tietysti laittaa 16.9.2010 juttu Kiuaskallion kehittämissuunnitelmasta, ja 20.9.2010 mainittu nimimerkin ”Suunnittelukukkanen” mielipidekirjoitus.

Kaikki kolme kirjoitusta yhdessä PDF-tiedostossa, PDF-tiedosto tässä linkissä.

:::::::: PÄÄTTYY : JÄLKIARVIOINTI ::::::::

29 / Koulu kokoko, kiva kouluko, kurja kouluko?

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_29

 

29 / Koulu kokoko, kiva kouluko, kurja kouluko?

8. helmikuuta 2010 / JP Kunnallisanomat

Lääkäriseura Duodecim piti konsensuskokouksen nuorten hyvin- ja pahoinvoinnista. Konsensuslausuma on tutkimustuloksiin perustuva suositus. Mitä merkitystä sillä on?

Kokouksesta voi lähteä liikkeelle joka paikassa toistettava lause. Vieläkö muistamme yhdistelmän ”20000 asukasta, 12 lääkäriä”? Hei, sehän on JIK ja PARAS-hanke. Yhdistelmää (20000/12) toistivat lähes kaikki poliitikot.

Luin tuota konsensuslausumaa läpi, ja jotain seuraavaa voi lähteä liikkeelle.

1: Luokan pysyvyys ja pieni koko (alle 21 oppilasta) on yhteydessä oppilaiden koulumenestykseen sekä myöhempään opinnoissa menestykseen.

2: Erityisesti sosioekonomisiin riskiryhmiin kuuluvat lapset hyötyvät pienestä koulusta.

3: Alakoulussa koulun ihannekooksi on arvioitu alle 300 oppilasta ja yläkouluksi alle 500 oppilasta.

Kun lapsia syntyy Jalasjärvellä n. 70 vuodessa, niin kuudessa vuodessa tuo olisi 420, eli yksi iso ala-aste olisi tämän 300 rajan yläpuolella. 70/21 tarkoittaisi 3,3 luokkaa, eli siis neljä luokkaa (17,5).

Taas yläaste olisi siis 210, joka taas on reilusti alle 500 oppilaan rajan. Ja luokaton lukio takaisin luokalliseksi suosituksen mukaan.

Lähdetään siitä, että Jalasjärvellä(kin) on riskiryhmiin kuuluvia, niin pieni koulu puoltaa paikkansa. Eli 6x17,5 = 105. Ja toisaalta 420/105 = 4. Tällä laskukaavalla Jalasjärvellä voisi olla neljä ala-astetta.

Tuo 300 oppilaan ala-aste on aivan liikaa, joku 150 olisi oikeampi ratkaisu. Perusteena aivotutkimus, joka väittää ihmisellä olevan 150 oikeasti muistettavaa ihmissuhdetta, ja pienen lapsen aivot eivät ole kehittyneet tähän 150 ihmissuhteen määrään. Ja 6x21 = 126.

Jalasjärven kouluverkkoselvitykseen yhdistelmä ”luokka alle21 + ala-aste alle 150” voi vaikuttaa, jos haluamme. Tämä voi tarkoittaa maksuhalukkuutta, eli veroäyrin nostoa.

Jos tuo konsensuslausuma tarkoittaisi jotain, niin silloin valtionosuusjärjestelmää pitäisi muuttaa reilusti. Silloin yhdistelmälle ”luokka alle 21 + ala-aste alle 150” olisi takuu kaikissa olosuhteissa, riippumatta kustannuksista.

Palaamme siihen, että mikä on arvokasta tai vähemmän arvokasta. Tästä seuraa kysymys, että ketä lähetämme eduskuntaan, koska valtio määrää valtionosuusjärjestelmän.

Jukka Rannila
kuntalainen

28 / Pakolla pytinki pysyväksi, purkaako pois pysyvästi?

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_28

 

28 / Pakolla pytinki pysyväksi, purkaako pois pysyvästi?

1. lokakuuta 2009 / JP Kunnallisanomat

Vanhan seurakuntatalon purkupäätöksen käsittely etenee, ja saamme päätöksen aikanaan asianmukaisesti.

Tilasin tuomiokapitulista heidän arvion suojeluesityksestä, ja tuomiokapitulin puolesta rakennuksen voisi purkaa.

Kuuluuko kirkollisen rakennuksen suojelu ja ylläpito valtiovallan tehtäviin? Tämä on ydinkysymys, jonka ympärille voimme rakentaa päättelyketjun.

Asiaa näin päätöksenteon ulkopuolelta seuraavana ihmettelee, että mitkä ovat raamatulliset perusteet rakennuksen purkamiselle. Oletettavasti seurakunnan pitäisi Raamattua seurata, ja kai ne voisi päätösperusteisiin kirjata.

Katsoin itse kuitenkin muutaman paikan, kun tämä ajatus tuli mieleen.

Saarnaaja 3:3: ”...aika on purkaa ja aika rakentaa..”. Eli näillä perusteilla seurakunta voi rakennuksia tarvittaessa purkaa.

Luukas 14:20: ”Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi.” Tästä on asiassa kysymys, eli seurakunnalle rakennuksen uudelleen rakentaminen olisi melkoinen hanke, mahdollisesti lähemmäksi miljoonaa euroa.

Apostolien teot 7:47: ”...Korkein ei kuitenkaan asu ihmiskäsin tehdyissä rakennuksissa.”. Eli ei tässäkään ole mitään vikaa, jos rakennus puretaan.

Matteus 22:21: ”...Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu...”. Tässä tapauksessa voimme todeta keisarin olevan valtiovalta. Kyse oli verojen maksamisesta, ei valtion pakottamista suojelemaan rakennuksia. Näillä perusteilla kunnan ja ympäristökeskuksen sekoittaminen kirkolliseen päätöksentekoon on jokseenkin outoa.

Raamattua paremmin tuntevat voivat aivan vapaasti tehdä parempia tulkintoja aiheesta.

Ratkaisevin tekijä on rakennustekniikan ja talouden yhdistäminen. Seurakunnan perustehtävä ei ole hallinnoida kiinteistöjä, joten purkamiselle ei ole ideologisia tai käytännöllisiä esteitä.

Ainut tapa rakennuksen pelastukselle on, että talolle löytyy ostaja, joka velvoitetaan tekemään läpikattava remontti ja ylläpitämään uudistettua rakennusta.

Jukka Rannila
kuntalainen

27 / Niin sanottu ja "Niin sanottu"

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_27

 

27 / Niin sanottu ja "Niin sanottu"

28. toukokuuta 2009 / JP Kunnallisanomat

Kunnanjohtaja Juntusen toteamus "Niin sanottu enemmän älyä vaativa työpaikka" Seinäjoen Sanomat -julkaisussa aiheutti kiukkuisen kommentin 25.5. lehdessä.

Itse ammattikoulun ja yliopiston käyneenä ei voi muuta kuin ihmetellä.

Tähänkö me Jalasjärvellä lähdemme? Syyttelemme toisiamme Eduskunnan virheiden vuoksi? Syyttely pitäisi osoittaa oikeaan suuntaan.

Ongelma koulutusjärjestelmässä on, että peruskoulun jälkeen syntyy tilanne, jossa väki jakaantuu kahteen ja välillä näiden kahden porukan välillä ei ole mitään yhteyksiä pitkässä aikavälissä.

Jonain päivänä ns. maisteri-ihminen huomaa, että haluaisi oman tuvan, mutta ei osaakaan työmaalla keskustella ns. ammatti-ihmisten kanssa. Toisaalta ns. ammatti-ihminen ei välttämättä osaa asiaansa selittää kirjallisesti koulutetulle ns. asiantuntijalle, kun siihen ei ole tottunut.

Vuosikymmenten mittaan Eduskunnasta on tullut maistereiden pesäpaikka, ja päätökset alkavat muistuttamaan liikaa maistereiden ajatusmaailmaa. Koulutamme väkeä liian teoreettisesti, kun jokaisesta halutaan pieni maisteri.

Homma alkaa hajota, ja esimerkiksi tietotekniikka-alalla on yleistä, että isojen tietotekniikkatoimittajien koulutusohjelmat ovat arvossa, ei mikään virallinen tutkinto. Pitkässä juoksussa pidämme yllä kahta raskasta koulutusjärjestelmää, yksityistä ja julkista.

Vanhan kansan teknikkojen koulutuksen lakkauttaminen oli vuosisadan virhe, ja ammattikorkeakoulujärjestelmän palauttaminen takaisin teknikkokoulutukseen on vaikeaa. Eli joudumme(ko) luomaan järjestelmän ammattikouluihin antamaan entistä teknikkokoulutusta.

Joskus järjestelmä rojahtaa omaan mahdottomuuteensa, ja uudistukset on pakko tehdä. Itse olen ehdottanut, että pitäisi luoda kunnollisia puolen vuoden ja vuoden tehokkaita tutkintoja, joita voisi suorittaa oman tilanteensa mukaan. Nyt vaadittavat vuosikausien tutkintohärvelit ovat monelle liian kova kertaponnistus, kun mukaan tulee perhettä ja työelämää.

Ns. ”korkeasti koulutetut” ovat viimeisimpiä ihmisiä perustamaan mitään yritystoimintaa. Parhaimpia uusien yrityksien perustajia olivat - yllättäen - vanhan kansan teknikot.

Meillä Jalasjärvellä on asiat kunnossa. Kun koulutusjärjestelmä joskus rojahtaa omaan mahdottomuuteensa, niin meillä on huippuunsa viritetty JAKK.

Jos/Kun edellä mainitsemani puolen ja vuoden tutkinnot palautetaan oikeaan arvoonsa, niin meillä on kaikki valmiudet. Tällöin voi ns. ammatti-ihminen käydä lyhyellä ns. enemmän älyä vaativalla kurssilla, ja huomata, että korkeampi tutkinto voi olla niin sanottua tai ”niin sanottua” älyä vaativaa.

Jukka Rannila
kuntalainen

26 / Yhdessä ylemmäs yritettiin

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_26

 

26 / Yhdessä ylemmäs yritettiin

30.huhtikuuta 2009 / JP Kunnallisanomat

Jalasjärvellä oli EU-vaaleihin liittyvä vaalipaneeli, ja osanottajia oli seitsemästä puolueesta.

Puolueissa on eroja, mikä tuli esille keskusteluissa. Voi todeta, että puolueiden ajatukset tulevat esille, kunhan jaksaa käydä eri puolueiden tilaisuuksissa.

Aivan tavallinen ihminen, joka ei halua leimautua minkään puolueen kannattajaksi, ei tietysti uskalla mennä yksittäisen puolueen tilaisuuteen. On oltava puolueiden yhteistilaisuuksia, jossa mielestään tavallinen ihminen voi käydä leimaantumatta kenenkään kannattajaksi tai vastustajaksi.

Ero yhteistilaisuuden ja oman puolueen tilaisuuden välillä on selvä. Oman puolueen tilaisuudessa haukutaan muut puolueet, ja hellitään puolueen ikiaikaisia tarinoita. Yhteistilaisuuksissa voi avautua yllättävilläkin tavoilla eri puolueiden ajatuksia. Vaikka eri puolueen ajatuksia ei hyväksyisi, niin saa kuitenkin tietoa ajatusten perusteista.

Jalasjärvellä EU-vaaleihin liittyvä yhteinen vaalitilaisuus järjestettiin puolueiden yhteistyössä. Ehdokkaiden(kin) mielestä oli mukava käydä yhteistilaisuudessa kuin pienessä oman puolueen tilaisuudessa, joita he ovat nähneet tarpeeksi.

Olikin yllättävää, että muutama ihminen kysyi, että voiko tällaiseen puolueen yhteistilaisuuteen hänkin tulla. Vaikka kutsussa luki, että ”tervetuloa”, niin joidenkin mielestä tämä tarkoitti kuitenkin, että ns. tavallinen ihminen ei voisi tilaisuuteen tulla. Yllättävää, mutta totta.

Ilmeisesti on niin, että (henkilökohtainen) tiedottaminen puolueiden yhteistilaisuuksista on seuraava selvitettävä tehtävä itse yhteistilaisuuksien lisäksi.

Tässä on jälleen ideakilpailun paikka.

Pitäisikö tässä tehdä mielipideselvitys, ja kysyä, että millaiset poliittiset yhteistilaisuudet kiinnostaisivat? Ja millaista yleistä ja henkilökohtaista tiedotusta pitäisi olla? Ja miten toteuttaa koko homma niin, etteivät puolueiden vastuuhenkilöt uuvu tiedotustyön määrään? Hyviä kysymyksiä kaikki.

Jukka Rannila
kuntalainen

25 / Lähti lapsi laitumille leveämmille, tulikin tuuminkeihin toisiin?

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_25

 

25 / Lähti lapsi laitumille leveämmille, tulikin tuuminkeihin toisiin?<

12.maaliskuuta 2009

Näyttävästi on uutisoitu Jalasjärvellä jatkossa uusille kuntalaisille jaettavasta Tervetuloa-paketista. Hieno asia, että asia on hoidossa.

Toivottavasti arvostelijat ilmoittautuvat nimellä, eikä nimimerkillä lässyttäen kuten syksyllä.

Henkilövaihdoksia Jalasjärvellä on ollut useassa yrityksessä ja kunnassa, niin voi esittää uudelleen aikaisempaa ajatusta Jalasjärveltä pois muuttaneille tehtävästä markkinoinnista.

Meillä on ollut JP-Kunnallissanomissa Paluumuuttajat-palsta, ja paluumuuttaminen kiinnostaa ihmisiä, kun kiertää maailmaa.

Itse muistan Tampereella opiskelijoille järjestetyn yleisen ison Etelä-Pohjanmaa -tilaisuuden. Mukava tilaisuus ja hyviä esitelmiä, mutta jälkihoitoa ei koskaan ollut.

Kaikki tietävät tarinan hyvin. Ensin naristaan koko lapsuus ja nuoruus, kuinka Jalasjärvi on pieni, takapajuinen yms. Yleensä ilolla lähdetään pois maailmalle. Monesti ensimmäinen lapsi muuttaa mielen, ja yhtäkkiä Jalasjärvi (myös Peräseinäjoki tietysti) on hyvä lapsenkasvatuskunta.

Laitetaan vain kuntoon uusien kuntalaisten tervehtiminen ja vastaanotto, niin he toivottavasti kertovat eteenpäin hyvää viestiä.

Itse olen pohtinut, että entisille kuntalaisille tietyssä ikähaarukassa voisi lähettää kirjeen silloin tällöin. EI mitään kymmenväriesitteitä, vaan tiukkaa ja rehellistä asiaa Jalasjärven kehityksestä, työmahdollisuuksista Jalasjärven työssäkäyntialueella, yritysmaailman tiedotteita, jne.

Näiden entisten kuntalaisten kirjeiden jälkeen heitä saadaan toivottavasti liittymään entisten kuntalaisten sähköpostilistalle, jossa vastaavia tiedotteita tulisi enintään neljä kertaa vuodessa. Mieluummin neljä kunnollista sähköpostiviestiä, jotka ovat oikeasti oikeaa asiaa kuin viisi huonoa.

Sen epäonnistuneen Etelä-Pohjanmaa -tilaisuuden perusteella sanoisin, että entisille kuntalaisille tiedottamisessa pitää olla pitkäjänteinen, eli vuosikymmen on lyhin mahdollinen aikajakso.

Tietysti jokainen tietää, että kuntien budjeteissa ei ole mitään löysää.

Tässäkin pitää miettiä ratkaisuja, jossa kunta ei ole ainut ja suurin maksaja. Kuulopuheiden mukaan olemme pääsemässä siihen, että kunta ja yritykset tietävät omat tehtävänsä ja hoitavat ne hyvin ilman eri narinaa.

Tämä(kin) vaatii oikeita ihmisiä oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuten aina.

Jukka Rannila
kuntalainen

24 / Kenraali keskustelee kummallisia

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_24

 

24 / Kenraali keskustelee kummallisia

10. maaliskuuta 2009 / ILKKA

Kenraali Ermei Kanninen kauhisteli Kansallisteatterin Tuntematon-tulkintaa ja taivasteli etääntymistä viime sotien todellisuudesta. Sodista on vieraannuttu kauan sitten,jos rehellisiä ollaan.

Länsimaissa muiston kunnioitus tarkoittaa täsmällistä toistoa joka vuosi. Joulu vietetään lähes samalla tavalla ja muutokset ovat hitaita.

Rehellisesti voi todeta, että sotien muiston perinteiden toistosta vuodesta toiseen on tulossa tyhjä kuori, jos ei jotain tehdä.

Kanninen voi katsoa syyllistä itsestään ja muista johtajista. Onko sotien perinteiden kunnioituksen oltava näin? Onko sallittu keskustelua? Onko nuoremmilta kysytty? Onko vanhemmilta kysytty? Onko asia vaiettu Kannisen tapaisten johtajien vuoksi?

Pidin pari maanpuolustuksen nuorisokurssia, ja nuorilla on kiinnostusta. Jotain uutta on vain keksittävä perinteiden välittämisessä.

En lähtisi sotien ihannoinnin tielle. Nykyisistä sodista voi todeta, että sota ei edelleenkään ole hieno asia.

Lisäksi perinteiden helliminen väärällä tavalla antaa väärän kuvan nykyaikaisesta sodasta. Väärä tieto nykyaikaisen sodan luonteesta on vaarallista, vaikka perinteitä vaalitaan.

Kannisen tapaisten johtajien on haastettava miettimään sotien oikean muiston oikeaa välittymistä oikeasti eteenpäin eikä surkutella vääriä asioita.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

 

::: ALKAA : JÄLKIARVIOINTI :::

 

HUOMIO: Tähän kirjoitukseen on tehty erikseen vielä uudempi laaja jälkiarviointi, joka on Kirjoitelmia I -teos - kts. Julkaisut-sivu.

 

Myöhemmin tuli vastaan henkilö, joka oli tavannut Ermei Kannisen muutaman kerran eri yhteyksissä.

Hän totesi, että meikäläisellä on väärä käsitys Kannisesta.

Totesin asiaa miettineeni, että mitä vastaan, jos radio/televisiohaastattelu osuu kohdalle.

Jotenkin tähän malliin olin asiaa ajatellut.

Kannisen tapaisen mielipidejohtajan pitää kestää, jos vähän roiskuu mielipidekirjoituksen jälkeen.

Itse olen muutaman Kannisen kirjoituksen lukenut, eikä tuon tason johtaja nyt pienestä hätkähdä. Jos nyt on sotien ryskeestä selvinnyt, niin ei sitä enää pienestä hätkähdä.

Uskoisin, että pääsisimme hyvinkin äkkiä puhumaan itse asiasta, eikä asian vierestä.

Tuskin Kanninen on sitä vastaan, että sotien muistojen kunnioitukseen etsitään sellaisia uusia muotoja, jotka mahtuvat nykyihmisen tajuntaan.

::: LOPPUU : JÄLKIARVIOINTI :::

23 / Valtiosta vaiva valtava, väsyneille viranhaltijoille?

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_23

 

23 / Valtiosta vaiva valtava, väsyneille viranhaltijoille?

23. helmikuuta 2009 / JP Kunnallisanomat

Näin esityksen JIK-peruspalveluliikelaitoskuntayhtymästä, eli Ilmajoen, Kurikka-Jurvan ja Jalasjärven hankkeesta toteuttamaan PARAS-hankkeen ”20000 asukasta ja 12 lääkäriä” -määräystä. Lisäksi on käynnissä kansallisen potilastietojärjestelmän ja sähköisen reseptin järjestelmän kehittäminen.

Eli yhtä aikaa isot tietojärjestelmähankkeet ja useiden yksiköiden yhteen liittämiset, mikä yritysmaailman esimerkin mukaan on paha yhdistelmä.

Tietotekniikka lisää aina tehtäviä, ja hyötykäytön pitää ehdottomasti hävittää joitain tehtäviä, tai vanhat ja uudet työt kaatuvat päälle. Hyödyllinen tietotekniikka vähentää turhaa viestintää, ja tekee viestinnästä tehokkaampaa, rikkaampaa ja mielekkäämpää.

Potilastietojärjestelmän ja sähköisen reseptin hankkeet ovat oikean suuntaisia, mutta päälle ei tarvita terveyskeskusten yhdistämisiä, koska iso yhteisö lisää yleisviestintää ja tuntemattomien ihmisten oheisviestintää.

Hoitajien ja lääkärien järjen käyttöä pitää lisätä, jos tietojärjestelmä antaisi siihen mahdollisuuden. Enemmän järkeään käyttävät hoitajat voisivat tehdä enemmän valmistelevaa työtä, eli kuvauksia, mittauksia, jne. valmiiksi järjestelmään ennen lääkärin vastaanottoa. Lääkäri voi keskittyä oleelliseen, eli järjen käyttöön perustuen valmiiseen potilastietoon. Lääketieteellinen kirjallisuus kehittyy, joten lääkäreillä on tarpeeksi työtä uuden oppimisessa, jotta he osaavat ohjata eteenpäin oikeilla määräyksillä.

Potilaiden vastuuta pitäisi lisätä, että lisäävät itse perusilmoituksia, seurantatietoja, yms. järjestelmään, jolloin seurantakäyntejä on harvemmin, mutta tehokkaampina.

Vanhalla työnjaolla, vanhoilla työtehtävillä, uusilla tietojärjestelmillä, uusilla tietoteknisillä työtehtävillä, potilaiden tyhmänä pitämisellä, ja turhaan suurennetuilla (näennäis)yhteisöillä järjen käyttö vähenee järjestelmällisesti.

Paras tapa uuvuttaa työntekijät on lisätä turhaa tietotekniikkaa tehtävien päälle, vähentää vastuuta, vähentää järjen käyttöä, lisätä ohjeistusta ja vaatia enemmän. Tälle tielle olemme Suomessa siirtyneet.

Viestintä- ja hallintotasoja tulee liikaa, ja joku saa vielä oivalluksen; Vähennetään turhia viestinnän tasoja, ja laajennetaan vastuuta ja järjen käyttöä tehokkaisiin pieniin yksikköihin.

Jukka Rannila
kuntalainen

22 / Naisten asepalveluksesta ja palkka-armeijasta

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_22

 

22 / Naisten asepalveluksesta ja palkka-armeijasta

30.1.2009 / ILKKA

Simo Nikula otti räväkästi kantaa 21.1. Ilkassa ja 24.1. Helsingin Sanomissa naisten vapaaehtoiseen asepalveluun.

Simo aloitti jo klassikoksi nousseella "en ole sovinisti, mutta" -tyyppisesti, mikä varmasti sai monet naiset tulistumaan. Toivottavasti he innostuivat antamaan ASIAperusteisiin kohdistuvia vastineita.

Itse pääsin varusmiespalveluksesta vuonna 1994. Muistan jo ensimmäisenä palveluspäivänä sanotun, että muutaman vuoden päästä naisia armeijaan tulee. Mitä uutta? Naisia on ollut sodissa mukana koko ihmiskunnan ajan.

Ottaisin kuitenkin hieman toisenlaisen asenteen ja katsoisin tilastoja maailman suurimman naisarmeijan eli Yhdysvaltojen armeijan tilanteesta. Peittelemätön tosiasia on, että Yhdysvaltojen armeijassa on vakavia rikosoikeudellisia ongelmia naissotilaisiin kohdistuvista väkivallanteoista, jotka ovat oman armeijan sotilaiden tekoja, eivät vihollisarmeijan.

Yhdysvaltojen armeija on kärsinyt Irakin ja Afganistanin sodissa suuria henkisiä tappioita sotien heikkojen asiaperusteluiden vuoksi ja sota-alueella tilanteen sekavuudesta johtuen. Eli suomeksi: monen sotilaan mieli on mennyt sodassa sekaisin ja moni sotilas tekee myöhemmin kotimaassaan katumaa. Näissä olosuhteissa ovat monet naissotilaat joutuneet hankaliin tilanteisiin.

Suomessakin on jo oikeustapauksia liittyen naissotilaisiin ulkomaisten esikuvien mukaan. Jälkikäteen voidaan todeta, että kaikki suomalaiset upseerit eivät olleet innostuneita naisten asepalveluksesta, mutta tiesivät sen väistämättä toteutuvan. Kuitenkin voi todeta, että entisen kaltaista rintamasotaa ei ehkä synny ja sodatkin ovat nykyään erilaisia. Tuntemattoman sotilaan sotaa ei Suomeen enää tule, jos sota joskus meitä koskettaa.

Yhdysvaltojen esimerkki naisten ja miesten sekoittamisesta taistelussa henkisesti väsytettyyn ja tappioita kärsineeseen yksikköön ei ole kovin rohkaiseva.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että naissotilaiden tehtäviä pitäisi antisovinistien vastahuudosta huolimatta rajata tarkemmin muista armeijoista tehtyjen varoittavien tutkimusten perusteella ja harkita kokonaan naisista muodostuvia ryhmiä tehtävien mukaan.

En kannata palkka-armeijaa. Yhdysvaltojen kongressin ja Ison-Britannian parlamentin kaikkien jäsenten pojat eivät ole käyneet varusmiespalvelusta, jolloin oli helppo huutaa muiden poikia sotimaan Irakiin ja Afganistaniin ilman pelkoa sukulaisten menetyksestä.

Kun palkka-armeija ja NATO nykyopeilla tarkoittaa muslimien teurastamista ilman pätevää syytä, tähän ei suomalaisia sotilaita pidä sekoittaa.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

 

::: ALKAA : JÄLKIARVIOINTI :::

  Palasin tähän aiheseen vielä 1. helmikuuta 2014 tehdyssä päiväkirjamerkinnässä 754:
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_15.html#aihe_754

 

Tähän kannattaa ensin kopioida Simo Nikulan kirjoitus.

 

Naiset varusmiespalveluksen kallis riesa
ILKKA, keskiviikko 21.1.2009
Viime heinäkuussa astui varusmiespalvelukseen 13 500 "lapsukaista", joista naisia vain 246. Kauhavan lentosotakoulussa aloitti 12.1.09 varusmiespalveluksen 134 miestä ja kaksi naista! Siunaus vai kirous?
En ole sovinisti, mutta ihmettelen naisten asepalvelusta. Mikä riesa tuosta pienestä toisen sukupuolen ryhmästä monissa asioissa on? Eikö naisille ole muutakin tekemistä. Eihän miestenkään tarvitse tasa-arvon vuoksi synnyttää, vaikka jotkut ehkä haluaisivatkin ja moni ainakin odottaa (vatsasta päätellen) koko pienen ikänsä.
Missään en ole nähnyt laskelmia kuinka kalliiksi naisten asepalvelus yhteiskunnalle tulee, mutta turhan paljon maksanee? Mitä hyödyllisempää sillä menoerällä armeija tekisikään! Onneksi tuo muoti naisten keskuudessa näyttää hiipuvan.
Ammattisotilaat ja varusmiesten kouluttajat tuntevat ja tietävät naissotilaista aiheutuneet haitat ja hankaluudet, mutta uskaltavat kertoa niistä vain nimimerkin suojassa. Faktoja on pitkä liuta: Naisen fyysinen rakenne ei kestä kovaa koulutusta ja vammojen määrä on suhteettoman suuri. Nainen ei myöskään ymmärrä miehisen koulutuksen luonnetta ja pitää sitä herkemmin simputuksena. Naisen paineensietokykykin on todettu taistelutilanteessa heikommaksi. Naisella ja miehellä pitää olla erilaiset tavoiterajat liikuntasuorituksissa, kuten peruskoulussa, mutta sodan aikana rajat ovat kaikille samat.
Miksi ottaa varuskuntiin riesaksi muutamia naisia, jos heistä suurin osa, 80 - 90 %, hakeutuu sinne väärällä asenteella: "koska kaverikin on", "näyttämisen halu", "vedonlyönti", "täällä on paljon miehiä" jne. Sietäisi kansanedustajien kysyä tämänkin "leikkikoulun" kalleutta ja tarkoituksenmukaisuutta.
Vapaaehtoinen miesten palkka-armeija olisi halvin ratkaisu.
Simo Nikula
Seinäjoki

 

Simo Nikulan kirjoitukseen vastasivat Jenni Tammi ja Virpi Väänänen 30.1.2009. Tässä on hyvä huomauttaa, 30.1.2009 minun kirjoitus ja Tammi/Väänänen -kirjoitus olivat samalla sivulla alekkain.

Naiset ammattisotilaina
ILKKA, perjantai 30.01.2009
Simo Nikula mielipidekirjoituksessaan (Ilkka 21.1.) kyseenalaistaa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen nimeämällä sen kalliiksi riesaksi armeijalle. Nikulan mainitsemina ammattisotilaina meillä on hyvin eriävä käsitys asiasta.
Nikula arvelee ilman perusteluja, että naisten asepalvelus tullee kalliiksi yhteiskunnalle. Kuitenkin esimerkiksi Puolustusvoimien virallisilta Internet-sivustoilta ilmenee, että "naisten asepalvelus toimeenpannaan mahdollisimman pienin erityisjärjestelyin ja puolustusvoimien kannalta taloudellisesti edullisin ratkaisuin". Ainoa lisäkustannus naisten osalta on heille maksettava varusraha 0,40 EUR/vrk (henkilökohtaisten alusvaatteiden ym. tarvikkeiden hankkimista varten, joita Puolustusvoimat ei tarjoa).
Nikula ei myöskään esitä perusteluja "faktoilleen". Naisten heikommat fyysiset valmiudet miehiin verrattuina on tieteellisesti todistettu, mutta yksilötasolla on suuria eroja sekä mies- että naispuolisten varusmiesten keskuudessa.
Kokemuksen perusteella toteamme, että naisilla on yleensä hyvä motivaatio ja asenne sotilaskoulutukseen, koska he ovat kaikki vapaaehtoisesti siihen hakeutuneet. Asepalveluksesta suoriutumisessa oma asenne on jopa tärkeämpi tekijä kuin fyysinen kunto, jota voi aina parantaa. Sitä paitsi siitä, kuinka toimintakykyinen mies/nainen oikeasti on taistelutilanteessa, ei kukaan voi tietää ennen todellista tulikastetta.
Liikuntasuorituksissa on määritelty jonkin verran eroavia tavoitteita sukupuolen mukaan, mutta marssi- ja taistelukoulutus pidetään kaikille samalla tavalla. Kokemuksemme mukaan huonokuntoisistakaan naisista ei ole haittaa koulutuksessa - he tulevat joukon jatkona siinä missä huonoimmat miehetkin ja samanaikaisesti omalla sisukkuudellaan motivoivat miehiäkin parempiin suorituksiin.
Vapaaehtoisten naisten vaikuttimista lienee turha olla huolissaan, sillä ne tuskin ovat sen huonompia kuin olisivat ammattiarmeijaan hakeutuvien miestenkään.
Yleinen asevelvollisuus on Suomen kannalta paitsi halvin, myös paras ratkaisu. Puolustusministeri Jyri Häkämies totesi 10.10.2008 vastauksessaan kansanedustajan kysymykseen mahdollisuudesta toimittaa kutsunnat myös naisille mm. seuraavaa: "Vaikka ikäluokat pienenevät, niin puolustusvoimien laskelmien mukaan pystytään sodan ajan joukot pitämään määrävahvuisina kouluttamalla kaikki kenttäkelpoiset miehet ja vapaaehtoisina asepalvelukseen hakeutuvat naiset".
Jenni Tammi SK, luutnantti
Virpi Väänänen FM, SK, kadetti
Helsinki

  ::: LOPPUU : JÄLKIARVIOINTI :::

21 / Valituksesta vaiva valtava valtiolle, varattomalle verottajalle?

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_21

 

21 / Valituksesta vaiva valtava valtiolle, varattomalle verottajalle?

19.1.2009 / JP Kunnallisanomat

Ketään ei yllätä, että Museovirasto vaatii vanhan seurakuntatalon suojelua. Museovirasto EI ole kuitenkaan lupaviranomainen, vaan sille uskotun kulttuuriperinnön huolehtija.

Kirkkolain 14. luvun 2 § sisältää kirkollisen rakennuksen määritelmän ja vanha seurakuntatalo ei käsittääkseni ole lain mukainen kirkollinen rakennus; siis kirkko, kellotapuli, siunauskappeli, hautauskappeli tai näihin rinnastettava. Vanhaa seurakuntataloa ei käsittääkseni ole siunattu kirkkorakennukseksi, eli kirkkolain mukaan vanhaa seurakuntataloa ei saa suojatuksi. Oikaiskaa, jos olen väärässä.

Menemme maalliseen rakennussuojelulain 2 §:ään, eli rakennuksella on merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien taikka rakennuksen ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden kannalta.

Seurakunta palkkasi rakennusinsinöörin arvioimaan kunnostukset. Kustannusarvio oli 760000, ilman erityisjärjestelyjä.

Lueskelin rakennussuojelulakia ja mahdollinen myönteinen suojelupäätös aiheuttaisi lisää päätettäviä asioita, ja niistä tietysti voisi tulevaisuudessa valittaa.

Lupaviranomainen joutuu antamaan hyvät perustelut mahdolliselle myönteiselle suojelupäätökselle.

Myönteinen päätös avaisi selvityksen seurakunnan velvollisuudesta ylläpitää taloa ilman korvausta tai korjata rakennus ilman korvausta. Lisäksi pitäisi selvittää tehtävät korjaukset suhteessa suojelupäätökseen, ja vielä mahdollisesti valtion velvollisuus osallistua kuluihin.

Seurakunta omistajana ei ole yksityinen henkilö, ja seurakunnan taloudellisen kantokyvyn arviointi suhteessa suojelupäätöksen ja korvausvelvollisuuteen on melkoinen selvitys.

Yhteiskuntarauhalle räjähdysaltis vaihtoehto on, että valtio suojelupäätöksellä pitäisi yllä kirkon rakennusta, joka ei ole kirkollinen. Tällaista eivät kaikki hyväksy ja eduskunnassa/mediassa yms. nousisi hirveä meteli.

Yksi vaihtoehto myönteisestä suojelupäätöksestä on nostaa kirkollisveroa. Toinen vaihtoehto on myydä rakennus seurakuntalaisille, jotka haluavat suojelupäätöksellä rakennuksen kunnostaa ja ylläpitää omilla rahoillaan.

On siis oltava rikkaita henkilöitä, säätiöitä tai yrityksiä suojelemaan Jalasjärven rakennusperintöä.

Jukka Rannila
kuntalainen

 

Arvioin 18.7.2016 tilanteessa mielipidekirjoitusta uudelleen.

974: Mielipidekirjoitus 21 / Jälkiarviointia
http://www.jukkarannila.fi/paivakirja_arkisto_19.html#aihe_974

20 / Päättäjistä päättäminen päättynee päättävällä päätöksellä?

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_20

 

20 / Päättäjistä päättäminen päättynee päättävällä päätöksellä?

8. joulukuuta 2008 / JP Kunnallisanomat

Jokainen lehtiä lukenut tietää, että kunnallisten luottamushenkilöpaikkojen jako on käynnissä.

Puolueesta riippumatta puoluetoimistojen puhelimiin vastataan näihin aikoihin totutulla rutiinilla ja kuunnellaan meuhkaamista luottamushenkilöpaikkojen epäoikeudenmukaisesta jaosta ja paikallisista väärinkäytöksistä.

Kaikissa puoluetoimistoissa sama vastaus: Puoluetoimisto ei voi hyvällä tahdollakaan paimentaa satojen kuntien luottamushenkilöpaikkojen jakoa.

Voi sanoa pomminvarmasti, että joissain kunnissa tulee luottamushenkilöpaikkojen jakamisesta niin kova riita, että eri puolueiden väkeä kävelee ulos kokoussalista tai joku puolue hajoaa kahteen riitaisaan ryhmään. Melkoisella todennäköisyydellä jokainen kunta kokee tämän vähintään kerran.

Jalasjärvellä on vannottu hyvän yhteistyön nimiin, ja erilaisilta ulosmarsseilta on haluttu välttyä. Kuulopuheiden mukaan on aivan oikeasti vilpitöntä halua tehdä entisestään paranevaa yhteistyötä.

Tosiasia on, että kyseessä on kymmenien ihmisten pyörittelyä ja valintaa eri luottamustehtäviin, ja on käytännössä mahdottomuus, että aivan jokainen olisi täydellisen tyytyväinen tehtyyn jakoon. Joihinkin tehtäviin on mahdoton tungos, joihinkin tehtäviin äänestetään, joihinkin tehtäviin pyydetään ja joihinkin tehtäviin käsketään.

Itse olen pohtinut, että käytämmekö 2000-luvulla järjestelmää, joka on kehitetty 1900-luvun alkuhämärissä. Järjestelmä voi olla toimiva, mutta olettaisi vuosikymmenten jälkeen tiedossa olevan järjestelmän parannuskohdat.

Olen tavannut eri puolueista henkilöitä, jotka ovat olleet ehdokkaana ja päässeet omaksi yllätyksekseen läpi. Riippumatta puolueesta on joskus ollut kova yllätys luottamushenkilöpaikkojen jakamisen vääntö ja osittain vaikeaselkoiset menettelytavat.

Ennen vaaleja (25.8) peräänkuulutin, että puolueet järjestäisivät ideakilpailun puolueiden yhteisistä vaalitilaisuuksista.

Nyt voisin kuuluttaa uuden ideakilpailun. Ehkä voisi kerätä yhteen ongelmat luottamushenkilöpaikkojen jakamisessa ja pohtia uusia ratkaisuja seuraavien kunnallisvaalien luottamushenkilöjakoon.

Jukka Rannila
kuntalainen

19 / Poliittisia yönaukujaisia odotellessa

JP Kunnallisanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_19

 

19 / Poliittisia yönaukujaisia odotellessa

13. marraskuuta 2008 / JP Kunnallisanomat

Kunnallisvaalien jälkeen on luottamuspaikkojen jako. Poliittinen neuvottelu voi kestää yli puolenyön, eli ns. yönaukujaiset.

1996 oli paikka arvostusasteikon loppupäässä. Kokouksessa 2008 totesin paikan kiinnostavan. Kotona tajusin, että on haavetta, jos paikka on ns. seudullinen.

Valtuustossa neljä puoluetta, tietty määrä miehiä sekä naisia valtuutettuina ja varalla. Yhdistäen Paikkakunta-Puolue-Sukupuoli.

Vaaleissa tapasin VPK:n jäseniä, aihe nykyinen ja ehdotettu työvuorojärjestelmä.

Lupasin ottaa selvää johtavasta aluepelastuslaitosuudistuksen perusajatuksesta.

Päädymme Lipposen I hallituksen selvitysmies Myllyniemeen, joka selvitti palo- ja pelastustoimen siirtämistä valtiolle.

Lyhyesti: aluepelastuslaitokset, yksi palokunta liian pieni, kunkin aluepelastuslaitoksen oma hallinnollinen järjestely.

Jotenkin tutun kuuloista: yksi terveyskeskus liian pieni, 20000 asukasta, keskimäärin 12 lääkäriä, alueellinen yhteistyö, hallinnollinen järjestely oman harkinnan mukaan. Hei-hei, sehän on JIK(ky) ja PARAS-hanke.

Ideologiaa. SDP: isot yksiköt. Keskusta: pienet yksiköt. Kokoomus: verot alas.

Suomen hallinto: Ruotsin ja Venäjän vallan huonot piirteet, hajautus-keskitys-sotku, valtiovero alas, kuntavero ylös.

Pelastuslaitoksemme pelastusjohtaja (§58) 30.10.2007: pelastuslaitokset eivät ole kyenneet määrittämään tarkoituksenmukaista organisaatiorakennetta.

Todennäköisyydellä valitaan uusi pelastuslaitoksen johtokunta. Paraneeko tilanne? Vaikea sanoa.

Yksityistäminen-monopoli ja keskitys-hajautus ratkaisuna monesti ideologiaa, ei perusteellista harkintaa. Saamme siis alueellisia keskitettyjä yksiköitä, joiden saaminen toimiviksi kestää vuosia.

Oikaisuvaatimuksia yms. vääntöä voi tulla sekä aluepelastuslaitoksen että JIK(ky):n suhteen.

Kysymys: paljonko yönaukujaisia valtuustokaudella tämän väännön seurauksena?

Jukka Rannila
kuntalainen

18 / Joko verokotkotes riittää vai jatkuuko hotkotes??

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_18

 

18 / Joko verokotkotes riittää vai jatkuuko hotkotes??

25. lokakuuta 2008 / ILKKA

Joko verokotkotes riittää vai jatkuuko hotkotes??

Suomalaiseen politiikkaan on pesiytynyt verokotkotes. Jokaisesta vähän suuremman puolueen jostain puoluesiivestä riittää kotkotesta verojen alentamisesta ja sääntelyn purkamisesta.

Katselin tässä yhdysvaltalaisia dokumentteja yleisen tietoverkon kautta osin Suomen yleisradiota vastaavalta kanavalta (www.pbs.org); tosin kanava sai rahoitusta monesta ,esim. säätiöiltä, suunnasta, ja kanava ei lähetä mainoksia ollenkaan.

Homma on aika selvä, kun jaksaa kuunnella ja katsoa erilaisia tarinoita Ameriikan ihmemaasta. Veroja on alennettu jatkuvasti ja kaikenlaisen säännöstelyn purkamisesta on tullut opinkappale.

Muutaman vuosikymmenen jälkeen jäljet alkavat olla näkyvissä: Yhdysvaltoihin on syntynyt erilaisia yksityisiä monopoleja, duopoleja ja oligopoleja, jotka vedättävät mahdollisuuksiensa mukaan asiakkaita ja veronmaksajia. Tämän seurauksena esimerkiksi Euroopan Unionin Komission kilpailuosasto on lähtenyt erilaisten monopolien jahtiin - myös suomalaisten monopolien.

Toinenkin tulos on melko selvä. Yhdysvaltain ylimmän tuloluokan ylin osa omistaa järjettömiä omaisuuksia, ja heidän omaisuutensa on kymmenien miljoonien tavallisten yhdysvaltalaisten omaisuuden määrä. Kun lisäksi ammattiyhdistysliike on heikko, niin työntekijöillä ei ole neuvotteluvoimaa, jolloin ns. keskiluokan palkkojen ostovoima on pysynyt samana ja monesti laskenut. Amerikkalainen unelma alkaa olla tavalliselle ihmiselle unelma, joka ei koskaan toteudu.

Itse olin yhtä vaalipaneelia seuraamassa Seinäjoella ja kysyin, että ollaanko tässä siirtymässä Alabaman (yksi Yhdysvaltojen osavaltio) malliin, jossa on monessa suhteessa alhaiset verot. Alabaman tapauksessa käsiteltiin (www.pbs.org) ruokaveroa (karkeasti määritellen), jonka seuraukset olivat köyhille melko hankalat. Alabamassa on yleisesti ottaen alhaiset yleiset verot ja erityinen ruokavero, jonka seurauksena monet köyhät joutuvat maksamaan ruokaveroa vähäisistä tuloistaan. Mielenkiintoista on, että Alabamassa on alkanut vastarintaliike, joka vaatii yksinkertaisesti verojen nostamista progressiivisesti ja julkisen sektorin vahvistamista.

Että olisiko Suomessakin aika pistää piste tälle verokotkotukselle, kun esimerkit rapakon takaa alkavat olla erittäin hälyttäviä.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

ALKAA :: Jälkiarviointi :: ALKAA

 

HUOMIO: Tähän kirjoitukseen on tehty erikseen vielä uudempi laaja jälkiarviointi, joka on Kirjoitelmia I -teos - kts. Julkaisut-sivu.

 

Kirjoitus oli jätetty 20.8.2008, jolloin en ollut vielä ilmoittautunut kunnallisvaaliehdokkaaksi.

ILKKA-maakuntalehti julkaisi kirjoituksen 25.10.2008, eli päivää ennen viimeistä äänestyspäivää 26.10.2008.

20.8.2008 oli ensimmäisiä tuulahduksia tulevista kunnallisvaaleista kun istahdin yhdessä pienessä vaalipaneelissa Seinäjoella.

Olin aikaisemmin katsellut Yhdysvalloista (rapakon takaa) muutaman uutispätkän ja siinä oli ihmetelty Yhdysvaltojen köyhien tilannetta ruokaveron kohteena. Käytännössä köyhälle on kova paikka, jos pitää maksaa vielä ruokavero päälle normaalien ostosten päälle. Esimerkkiperheen äiti ja tytär olivat ruokaostoksilla ja kaikki laskettiin tosi tarkasti.

Siinä sitten heitin 20.8.2008 kysymyksen, että mennäänkö Suomessa vähän samaan meininkiin, että heitetään verot alas ja maksut ylös.

Pohdiskelin asiaa ja heitin siinä puolihuolimattomasti 20.8.2008 illalla pienen mielipidekirjoituksen ILKKA-maakuntalehden toimitukselle arvioitavaksi.

20.8.2008 jälkeen ei ole kuulunut mitään koko mielipidekirjoituksesta ja ajattelin, että sitä ei varmaan julkaista.

21.8.2008 tuli kuitenkin tilanne ja Jalasjärveltä tuli hyvä asuntotarjous ja ostin sen sitten virallisesti/muodollisesti 25.8.2008.

Minua oli tietysti ennen 21.8.2008 painostettu sekä Seinäjoelta että Jalasjärveltä ehdokkaaksi.

Siinä 21.8.2008 päätin tosiaan ehdokkaaksi suostua. En ollut ajatellut Seinäjoelta ehdokkaaksi asettua ja ajattelin 20.8.2008 tilanteessa ehdokkuuden jäävän välistä.

Sinänsä oli mielenkiintoista, että heitin jutun sisään 20.8.2008, jolloin ei vielä puhuttu mistään finanssi- ja pankkikriisistä ja mistään pankkien takauksista. Mutta sama asia siinäkin oli taustalla, eli oli yksityistetty ja vapautettu finanssi- ja pankkiala Yhdysvalloissa, ja yhtäkkiä koko ala ryhtyi hoitamaan liiketoimintaa osaksi/kokonaan velkarahalla ja osittain/täysin ilman vakavaraisuusajatuksia.

PÄÄTTYY :: Jälkiarviointi :: PÄÄTTYY

17 / Uusi Amerikkalainen Vuosisata ja Suomi

ILKKA
Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_17

 

17 / Uusi Amerikkalainen Vuosisata ja Suomi

21. syyskuuta 2008 / ILKKA

Vaaliaiheita Yhdysvalloissa. Pois Irakista? Painopiste Afganistaniin? Irakin sota kunnolla loppuun? Terrorismin vastainen sota uudistaen?

Barack Obama haluaa Irakista pois ja keskittyä Afganistaniin. John McCain haluaa voittaa Irakissa ja toimia ilman määräaikoja. McCain myönsi, että Irakin tilanne mahdollistaa lisäjoukot Afganistanissa.

Uuden Amerikkalaisen Vuosisadan tavoite on selvä: Yhdysvallat määrää mallin demokratiasta, jota levitetään vaikka voimalla. Republikaaneilla on tämän kannan ajatushautomoita, ja merkittävin on Uuden Amerikkalaisen Vuosisadan Projekti (Project for New American Century).

Demokraateille terrorismin vastainen sota on tärkeä. Suurin osa heistä kannatti terrorismin vastaista sotaa, ja tätä on vaikea perua.

Jotkut riemastuivat, että Obama tuo järkeä Valkoisen taloon. Obama sanoo, että Yhdysvallat voi hyökätä Pakistaniin ilman Pakistanin lupaa. En riemastu.

Mitä sanoo Suomen ulkoministeri? Stubb kehottaa miettimään Suomen läsnäolon lisäämistä Afganistanissa (STT 13.9.2008).

Onko Suomi Obaman mukana sotimassa Afganistanissa lisäjoukoilla? Pelaammeko varman päälle ja McCainin voittaessa sodimme yleisesti terrorismia vastaan.

On ollut iskuja ilman sodanjulistuksia: Yhdysvallat Afganistaniin, Venäjä Georgiaan, Turkki Irakin pohjoisosiin, yms. Kohta voidaan sotia Pakistanissa ilman sodanjulistusta.

Onko tässä järkeä? Jopa Yhdysvalloissa epäillään, ettei terrorismia voiteta sodalla. RAND-ajatushautomo tutki 648 terrorismiryhmää, ja 7% oli lakkautettu sotilaallisesti. Yleisimmin ryhmät muuttuivat poliittisiksi tai ne lakkautettiin poliisin ja tiedustelupalvelun työllä.

Onko sota ratkaisu Afganistanissa? Olisiko Talibanin kanssa pitänyt neuvotella ilman sotaa? Suomi mukaan Uuteen Amerikkalaiseen (Sodan) Vuosisadan rakentamiseen?

Diplomatia, kehitysyhteistyö, tiedustelu, poliisi, koulutus ja EI-sotilaallisuus Suomen tie Afganistanissa? Suomen sotilaat pois Afganistanista? Näitä voisi pohtia.

Jukka Rannila
Jalasjärvi

16 / Jalasjärvi - hallinnollisten valitusten luvattu kunta?

JP Kunnallisanomat
Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_16

 

16 / Jalasjärvi - hallinnollisten valitusten luvattu kunta?

18. syyskuuta 2008 / JP Kunnallisanomat

Tunnetusti Jalasjärvellä oli hallinnollista valitusta Lammin talon (ent. R-kioski) purkuluvasta ja nyt on uusi valituskierre vanhan seurakuntatalon purkamisluvasta. Tilasin kummankin tapauksen asiakirjat.

Vanhat tutut asialla: Jalasjärvi-Seura ry, ympäristökeskus, kunta, hallinto-oikeus ja yksityisiä kirjallisilla mielipiteillä - toisessa tapauksessa lisäksi tuomiokapitulia, Jalasjärven seurakuntaa ja kirkkohallitusta.

Luennoija yliopistossa manasi, kuinka pitää kitkemällä kitkeä pois ajatus, että oikeudenkäynnit ovat asioiden ajamisen paikka ja kunnian kenttä.

Oikeustieteessä yksi jako on puolustuksellinen ja ennalta ehkäisevä koulukunta. Puolustuksellinen koulukunta julistaa voiton, kun viimeisessä oikeusasteessa on myönteinen päätös itselle. Ennalta ehkäisevä koulukunta julistaa tappion, kun oikeusistuimeen on jätetty valitus.

Itse kuulun tähän ennalta ehkäisevään koulukuntaan.

Siksi on murheellista, että Jalasjärven julkisten yhteisöjen päätöksistä valittaminen on käytäntö. Kummankin purkuluvan tapauksessa on kymmeniä sivuja, vaikka asia mahtuu A4-sivulle.

Ennalta ehkäisevän koulukunnan mukaisesti olisi otettu asianajaja ja paikalle asianosaiset. Asianajaja kerää osapuolten väittämät. Asianajaja tekee tutkielman ja valituksen menestymisen arvion. Tämän jälkeen voi pohtia valituksen mielekkyyttä.

Asianajaja tutkielman jälkeen voisi päästä asiaan (yksi A4) ja ehkä sovintoratkaisuun ilman valituskierteitä.

Eli asianajajan käyttö säästäisi työaikaa, paperia, verorahoja ja pahaa mieltä; nimimerkillä ”kokemusta on”.

Jukka Rannila
kuntalainen

15 / Puolueiden vinkumista ihmetellen

JP Kunnallisanomat
Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_15

 

15 / Puolueiden vinkumista ihmetellen

25. elokuuta 2008 / JP Kunnallisanomat

Pitää suhtautua rauhallisesti omien mielipiteiden esittämiseen. Kerran olen joutunut haukutuksi Ilkka-maakuntalehden pääkirjoituksessa ja kerran ollut osasyyllisenä iltauutisten (YLE 20.30 lähetys) sekä A-studion kriittisen käsittelyyn. Opiksi on, että parempi haukkua tai kehua julkisesti kaikkia puolueita yhtä aikaa.

On siis aika tällä kertaa todeta kaikista puolueista jotain.

Olen yrittänyt käydä eri puolueiden tilaisuuksissa. Monesti on tilannekatsaus yleensä isomman viskaalin vieraillessa paikkakunnalla. Tämän jälkeen kysymysten vuoro ja vastauksissa haukutaan muut puolueet. Jos puolue on oppositiossa, niin haukutaan hallitus. Jos puolue on hallituksessa, niin todetaan opposition populismi ja on epäiltävä hallituskumppaneiden halua noudattaa hallitusohjelmaa ja tuomita hallituspuolueiden edustajien mahdolliset irtiotot. Paikallinen pikkunilkki päättää tilaisuuden muistuttaen tulevien vaalien tärkeydestä puolueelle.

Monet puolueiden tilaisuuksista ovat siis aatteen palon nuotiorinkejä. Yhteinen teema on: valittaminen vähäisestä kiinnostuksesta.

No niin.

Olen puolueiden tilaisuuksissa sanonut puolueiden yhteistilaisuuksista, joissa on pomminvarmaa ettei osanottajan leimaudu mihinkään puolueeseen.

Ihmiset pelkäävät leimautumista tiettyyn puolueeseen. Leimatuksi tulemisen pelko on yleensä puolueaktiiville vaikea käsittää.

Itse ehdotan, että kunnallisjärjestöt Jalasjärvellä ja Peräseinäjoella järjestävät ideakilpailun ja kilpailussa etsitään muotoja tilaisuuksille. Ehkä löytyy muoto, joissa voi osallistua ilman leimautumista tietyn puolueen kannattajaksi.

Lopuksi oletan, että kunnallisvaalit 2008 tehdään tutulla kaavalla. Vaalien jälkeen on puolueiden vinkumisen aika.

Jukka Rannila

14 / Kunnallisasioita oikein erikseen selvitettynä

JP Kunnallisanomat
Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_14

 

14 / Kunnallisasioita oikein erikseen selvitettynä

13. joulukuuta 2007 / JP Kunnallisanomat

Kävin taas Jalasjärvellä. Siinä se on edelleen: vanha R-kioskin talo. Soitin Vaasan hallinto-oikeuteen kysyäkseni tilanteesta. Esittelijä sanoi, että yrittävät päättää tänä vuonna, mutta tuomio voi tulla ensi vuonnakin. Niille, jotka eivät muista, niin kyseessä on lupa purkaa vanha R-kioskin talo ja purkuluvasta on valitus, jota hallinto-oikeus käsittelee.

Sitten varsinaiseen asiaan.

Kuntaliitto julkaisi 3.12.2007 selvityksen, jossa oli selvitetty asukkaiden näkemyksiä kunnan toiminnasta ja päätöksenteosta. Sinänsä selvityksen tuloksissa ei ollut mitään uutta. Päätöksenteko koetaan vieraaksi, kunnanvaltuutettuihin ei luoteta, päätöksistä ei saa tietoa, muutama päättää, enemmistön mielipidettä ei kysytä, jne. Samaa narinaa on ollut ennenkin.

Ja toisella puolella olen istunut lähes kaikkien poliittisten puolueiden tilaisuuksissa, joissa valitetaan taas toisinpäin. Ihmiset eivät tule tilaisuuksiin kyselemään, eivät tutustu julkiseen ja ilmaiseen materiaaliin, olettavat enemmän kuin tietävät, juoksevat huhujen perässä ja lukevat liikaa iltapäivälehtiä.

Onko jotain muuta vaihtoehtoa? Tulosten esittelyjen lopussa oli muutama tulos. 1) Kuntalaiset haluaisivat kuntien panostavan voimakkaasti erilaisten palautejärjestelmien kehittämiseen ja käyttöönottoon (86%). 2) Palvelujen käyttäjien mielipidettä pitäisi kartoittaa erilaisilla mielipidekyselyillä (80%). 3) Suunnitteluosallisuutta halusi lisää 77 %. 4) Alueellisen osallistumisen muotoja pitäisi kehittää 55%:n mielestä..

Tuosta palautui mieleen yksi juttu, jonka luin aikaisemmin. Tehokkainta on tietysti osallistuminen kaikkiin vaiheisiin, eli: a) ongelmien havaitseminen, b) vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittäminen ongelmaan, c) tietyn ratkaisun valinta, d) valitun vaihtoehdon käyttöönotto ja e) tuloksien arviointi. Aina ei ole mahdollista kaikkien osallistuminen kaikkiin vaiheisiin. Johtopäätöksenä oli, että vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittäminen, suunnittelu ja tuloksien arviointi tuottivat tyytyväisyyttä, ja vastaavasti vaihtoehtojen kehittäminen ja suunnittelu tuottivat tehokkuutta. Eli vaihtoehtojen kehittäminen tuotti sekä tyytyväisyyttä että tehokkuutta.

Itse ajattelin ääneen 16.8.2005 JP-Kunnallissanomissa, että eri kunnissa oli kokeiltu palautejärjestelmiä, joista parhaimpia olisi voinut pohtia Jalasjärven kannalta. Siinä olisi muuten ollut jalasjärveläissyntyiselle opiskelijalle päättötyön aihe.

Ihan mielenkiintoinen selvitys Kuntaliitolta. Itse epäilen, että se ei aiheuta kunnissa toimenpiteitä ilman lakisääteistä pakkoa.

Hyvää alkavaa talvea kaikille,

Jukka Rannila

13 / Uudenlaista järjestötyötä ?

JP-Kunnallissanomat
Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_13

 

13 / Uudenlaista järjestötyötä ?

20. syyskuuta 2007 / JP Kunnallisanomat

Kävin katsomassa, millaista tietoa Jalasjärvestä on suomenkielisessä Wikipediassa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalasjärvi), eli suuressa sähköisessä tietosanakirjassa, jota päivitetään jatkuvasti vapaaehtoisten toimesta. Täytyy kyllä todeta, että vapaaehtoiset ovat nähneet vaivaa, kun Jalasjärvestä on lisätty tietoja useammalle sivulle. Tietysti voisi sanoa, että onhan Jalasjärvestä enemmänkin tietoa kuin sivustolla on. Näin varmasti onkin.

Tästä palautui mieleen joskus pohdittu pohdinta, että kiinnostaako kotiseututyö nuorempia sukupolvia. Josta palautui mieleen, että yleisesti ottaen kaikkien järjestöjen haaste tai ongelma on saada nuoremmat kiinnostumaan toiminnasta. Itse olen ollut todistamassa tätä keskustelua useamman kerran eri järjestöissä.

Oikeusministeriö järjesti kuulemisen, jossa kysyttiin järjestöjen ja viranomaisten yhteistyöstä, erityisesti uudenlaisessa toimintaympäristössä. Itse vastasin kuulemisessa, että olisi hyvä tutkia millaiset asenteet ja arvot ohjaavat nykyihmistä osallistumisessa järjestötoimintaan. Tämän tutkimuksen ehdotin tehtävän viranomaistoimintana, koska tällöin eivät minkään yksittäisen järjestön mielihalut tai ennakko-olettamukset painaisi niin paljon kysymyksien asettelussa.

Edellä mainittu Wikipedia-esimerkki osoittaa, että kukaan ei ole käskenyt tai pakottanut ketään kirjoittamaan tietoja jalasjärveläisistä aiheista jonnekin vapaaehtoisvoimien ylläpidettävään sähköiseen tietosanakirjaan. Kuitenkin tämä on tapahtunut täysin vapaaehtoisesti ilman mitään järjestötoimintaa tai mitään virallista organisaatiota. Onko tämä nyt sitten sitä paljon puhuttua passiivisuutta ja kiinnostumattomuutta?

Itse oletan tällä hetkellä, että olisi hyvä tutkia Jalasjärvenkin tasolla tutkia, millaiset arvot ja asenteet ihmisillä on järjestötyötä kohtaan. Minulla on joitain olettamuksia, mutta ne voivat tietysti osoittautua vääriksi, kun asiaa pengottaisiin. Tässä olisi jollekin asiasta kiinnostuneelle opiskelijalle aivan selvästi lopputyön paikka, jos hanke saisi vähän tiedotusapua joko järjestöiltä tai muuta kautta.

Miksi ihmiset kiinnostuisivat järjestötyöstä nykyaikana? Millaista järjestötyön pitäisi olla nykyihmisen mielestä? Onko järjestö edes paras tapa vastata näiden arvojen ja asenteiden mukaisiin toimintamuotoihin? Miksi ihminen (edes) osallistuisi järjestötyöhön? Miksi nykyinen järjestötoiminta kiinnostaa tai ei kiinnosta? Mielenkiintoisia kysymyksiä kaikkia, ja ne voisi purkaa pienemmiksi kysymyksiksi tehtävän tutkimuksen muotoon Jalasjärven tapauksessa. Varmaankin yksi osa tutkimusta olisi kerätä laaja kysymysjoukko ja rakentaa niistä tutkimusväline; onpa se sitten haastattelu, lomake tai jokin muu. Tuloksien perusteella voisi kukin järjestö miettiä omaa toimintaansa ja toimintansa tarkoitusperiä.

En nyt kuitenkaan tee uutta kuntalaisaloitetta, kun kuntalaisaloitteille näyttää käyvän huonosti kunnanvaltuustossa, vaikka aloitteen toteutus ei välttämättä edes ole kunnan asia. Jätän aloitteen näin yleisesti roikkumaan ilmaan, jos sille löytyisi toteuttaja jostakin.

Jukka Rannila

12 / Patavanhoillista nihkeyttä?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_12

 

12 / Patavanhoillista nihkeyttä?

8. maaliskuuta 2007 / JP Kunnallisanomat

Laitoin Suomesta valituille Euroopan parlamentin jäsenille kyselyn suhtautumisesta suunniteltavaan parlamentin web-tv -hankkeeseen. Vastauksia tuli, ja yleismyönteistä suhtautuminen on, vaikka varauksia jotkut esittävät. Ne, jotka eivät (vielä) vastanneet, ovat esittäneet muualla kritiikkiä.

Tässäpä ilmiö, johon monesti törmäämme, kun tekniikka tulee eri elämänalueille. Itse olen tätä seurannut, ja ongelma ei ole tekniikka, vaan toimintatapojen joustamattomuus ja joustamattomat asenteet.

JP-Kunnallissanomat uutisoi 19.2.2007 aloitteestani. Kuntalain mukaan aloiteoikeus on kuntalaisella, mutta mahdollisuutta käyttää harva. On mahdollista, että kuntalaisen aloiteoikeutta ei tunneta hyvin.

Aloitteessa esitin, että kunnanvaltuuston kokoukset videoidaan ja tallennetaan kunnan www-sivuille, ja kokoukset näkisi jälkikäteen. Teknisesti helppoa: kuvataan videokameralla kokouksessa ja kokouksen jälkeen tallenne muutamassa formaatissa www-sivulle. Aloite muuten on lainoppia ja perustelua. Teknisesti tämä on niin helppoa, että lapsikin sen osaa harjoittelun jälkeen. Esitin, että valitaan tapa, jossa ei riiputa yhdestä toimittajasta.

Pohdin kunnanvaltuuston kokousten tallentamista tietoverkkoon 16.8.2005 kirjoituksessani, mutta kukaan kunnanvaltuutettu ei vienyt ajatusta julkisesti eteenpäin - hyvä kysyä, että miksei? Joissain kunnissa on talletus ollut pitkään - miksi ei siis Jalasjärvellä?

Euroopan parlamentista vastausten esimerkin perusteella oletan, että Jalasjärvelläkin voi nousta ääniä, jotka edustavat patavanhoillista nihkeyttä uusien ja mahdollisesti parempien toimintatapojen edessä. Kysynkin seuraavia. Miksi valitut valtuutetut eivät haluaisi, että omat sanomiset ovat saatavissa muuntamattomana? Mitä pahaa on, jos valtuutetun toimintaa voisi seurata eri tavalla kuin perinteisesti?

Totean, että viime vaalien alla on hehkutettu, kuinka juuri nämä vaalit ovat teknologian esiinmarssia, mutta kyllä se on ollut saman toistoa. Olen nähnyt harvan, jos kenenkään, nykyisen kansanedustajan kansanedustajaehdokkaana hyödyntävän järjestelmällisesti Eduskunnan järjestelmien tiedon, eli valtiopäiväasiakirjat, joissa edustaja on mainittu.

Aloitteeseeni voi siis suhtautua eri tavoilla: joko välttämätönä pahana tai tapana edistää oikean tiedon leviämistä ja kansalaisvaikuttamisen parantamisena. Suhtauminen jää omaan harkintaan.

Jukka Rannila
kuntalainen

11 / Minne menet Jalasjärven kunnallispolitiikka?

JP-Kunnallissanomat
Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_11

 

11 / Minne menet Jalasjärven kunnallispolitiikka?

15. helmikuuta 2007 / JP Kunnallisanomat

12.2.2007 Janne Mannilan mielipidekirjoitus esitti varsin mielenkiintoisia kysymyksiä Keskustan Jalasjärven kunnallisjärjestön tilasta. Yhteenvetona kyseisen järjestön pitäisi pysähtyä miettimään, miten tyhminä äänestäjiä oikein pitävät nykyisellä pelillään. Hyvä kysymys, jota on syytä pohtia tarkemmin.

Se, mihin Janne Mannila viittaa kirjoituksessaan, on Suomessa kehitetyn kunnallisen päätöksentekojärjestelmän yksi yksittäinen tapaus yhdellä paikkakunnalla, eli yhden ryhmän sisäinen tilanne.

Itse olen pohtinut, että välttämättä kunnallinenkaan päätöksentekojärjestelmä, eli kunnallispolitiikka, ei ole vapaa yksittäisen ihmisen päätöksentekoa ja ryhmäpäätöksentekoa vaivaavista ongelmista. Koska päätöksiä kuitenkin tekevät ihmiset, niin he eivät ole vapaita omista ennakkoajatuksistaan tms., jolloin ryhmäpäätöksetkään eivät synny yksinkertaisesti.

Huolimatta ongelmistaan ja hyväksi havaittujen myönteisten seikkojen vuoksi demokratiaa pidetään tällä hetkellä hyvänä järjestelmänä, jolloin yksittäinen ryhmä ei pääse liian pitkäksi aikaa valtaan, jolloin kyseinen ryhmä joutuu pitämään toimintansa kansalaisten (kuntalaisten) hyväksymänä.

Itse pohdin Janne Mannilan kirjoituksen lukemisen jälkeen, että kyseessä saattaa olla Keskustan Jalasjärven kunnallisjärjestön sisäisen tilanteen kehittyminen sen jälkeen, kun kyseinen järjestö menetti vaikutusvaltaansa kunnanvaltuustossa, ja kaikkien poliittisten ryhmien painoarvot ja asemat muuttuivat täysin uudenlaiseksi nykyiselle valtuustokaudelle. Demokratiaan liittyvien säännöllisten valtatasapainojen muutoksien vuoksi järjestelmä on ajassa muuttuva, myös Jalasjärvellä. Voi olla, että taustalla on muita syitä, mutta kaikkien eri syiden selvittäminen yms. vaatisi niin paljon aikaa ja vaivaa, että harvalla kuntalaisella on kiinnostusta niitä selvittää.

Janne Mannila viittasi siihen, että välttämättä äänestäjät eivät pysy mukana kaikissa kuvioissa, mikä varmasti pitää paikkansa. Kukin poliittinen ryhmä antaa ryhmästään ulospäin itsestään jonkin vaikutelman, vaikka se voi olla väärä; Se on hienosti sanoen sitä imagoa.

Jalasjärven kunnallispolitiikan kannalta yksittäisen ryhmittymän sisäisen tilanteen muutos voi olla haitaksi tai vähemmän haitallista. Jos ryhmä on ehdottomassa valta-asemassa, niin ryhmän sisäinen valtakamppailu heijastuu myös koko päätöksentekojärjestelmään. Nykytilanteessa Keskustan Jalasjärven kunnallisjärjestön kanta voidaan tarvittaessa ohittaa muiden ryhmien toimesta.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikkien Jalasjärven poliittisten ryhmien kannattaisi kohdistaa huomionsa yhdessä ja hyvässä sovussa kohti suurempia haasteita, eikä kiistellä keskenään tai sisäisesti. Laki kunta- ja palverakenneuudistuksesta on hyväksytty 9.2.2007 ja lait tulevat voimaan 23.2.2007. Paljon suuremmat poliittiset voimat ovat tämän lain takana, ja nyt on sopeutettava Jalasjärvelläkin tähän uuteen tilanteeseen. Jos tilanne jatkossa menee vaikeaksi, niin sisäasianministeriö nimittää selvitysryhmän tekemään selvityksen ja ehdotukset jatkotoimenpiteistä, jolloin kunnallispoliittinen nahistelu voi vaikuttaa vähintäänkin turhalta siinä tilanteessa.

Jukka Rannila
kuntalainen

10 / Jalasjärven puoluekentän tulevaisuus?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_10

 

10 / Jalasjärven puoluekentän tulevaisuus?

18. tammikuuta 2007 / JP Kunnallisanomat

Eduskuntavaalitkin tässä lähestyvät, minkä voi havaita helposti. Kannanottoja alkaa olla eri aiheista ja mielipidepalstoille alkaa ilmestyä kansanedustajaehdokkaiden kirjoituksia. Itse otan kantaa, mutta en ole tyrkyttämässä itseäni mihinkään, kun en ole ehdolla. Parempi tämäkin tehdä selväksi heti alussa, kun valistuneella lukijalla on eduskuntavaalien vuoksi asianmukainen suhtautuminen mielipidekirjoituksiin juuri nyt.

Mutta asiaan.

Päätoimittajamme Matti Käkelä teki 11.1.2007 kirjoituksessaan katsauksen poliittisen toiminnan aktiivisuuteen sopivasti näin vaalien alla. Voidaan yleisesti todeta, että vuosien mittaan väen määrä poliittisissa tilaisuuksissa on vähentynyt. Tämän olisi kyyninen lukija voinut todeta kuittauksella, että tosissaan puolueisiin uskovat tilaisuuksissa kulkevat.

Sitten törmäsin uutiseen, että Suomen eduskunnan tulevaisuusvaliokunta oli tilannut tulevaisuudentutkija Mika Mannermaalta selvityksen yhteiskunnallisesta vaikuttamisessa uudessa viitekehyksessä. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Tämä selvitys on tietoverkosta ladattavissa, joten perehdyin siihen pintapuolisesti.

Voisi todeta, että eduskunnassa(kin) on herätty siihen todellisuuteen, että kansalaisvaikuttamisen keinot ja tavat ovat muuttuneet ja tulevat varmasti muuttumaan tulevaisuudessa. Vakavammin otettava viesti selvityksessä on tietysti se, että välttämättä Suomeen ei lyhyellä aikavälillä synny enää uusia puolueita, koska niiden kasvualusta on tavallaan loppunut.

Mielenkiintoinen jatkokysymys on, että millainen on tulevaisuuden puoluekartta valtakunnan ja kunnan tasolla. Itse olin aikanaan yhdessä tilaisuudessa, jossa politiikkaa työkseen tutkivat vakavissaan esittelivät erilaisia tulevaisuuden puoluemalleja. Muutamaa vuotta myöhemmin samaa asiaa pohditaan eduskunnassa – näin se vain menee.

Mitä voisi pohtia tilanteesta näin Jalasjärven tasolla, kun on selvitystä selannut? Kun Jalasjärvellä on hommia totuttu tekemään vuosikymmeniä tietyllä tavalla, niin eivät kaikki asiat välttämättä muuttuisi toiseksi Mannermaan ehdotusten toteuttamisen myötä. Mutta vähitellen puolueet voivat muodostua aina vain yksilöllisempien valintojen löyhäksi liittoumaksi, jolloin tietysti yksittäisen ihmisen mielipiteiden yhdenpitävyys ns. puolueen linjan kanssa muuttuu entistä vaikeammaksi. Aikaa se voi ottaa Jalasjärvellä pidempään kuin jossain muualla.

Mutta yksi kohta Mannermaan selvityksestä - puolueiden sisäisen hajautumisen lisäksi - voisi olla pohdittava aihe, eli erilaiset uudet tiedotuskanavat, erilaiset uudenmuotoiset kyselyt tai äänestykset vaalikauden aikana. Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että ihmiset eivät enää luota niin paljon valittuihin edustajiinsa, niin sitten on varmaankin lisättävä mahdollisuuksia suoraan mielipiteen ilmaisuun määrämuotoisella tavalla. Jälleen kerran voi todeta seuraavan: teknisesti tämä on ollut mahdollista jo pitkään, mutta käytännön tahto toteuttaa on ollut vähäisempää.

Vakavasti ottaen Jalasjärvellä ei varmaan hötkyillä Mannermaan ehdotusten kanssa, ja odotellaan lakia, asetusta ja asianomaisen ministeriön toimenpidevaatimusta. Käytännössä ehdotukset eivät aikanaan tule tuntumaan kovin radikaaleilta, koska Mannermaan esittämiin toimintatapoihin kansalaisvaikuttamisessa ja edustuksellisessa demokratiassa juuri totutellaan. Mutta koska ja milloin niihin siirrytään Suomessa tai Jalasjärvellä, on ihan toinen juttu.

Jukka Rannila
kuntalainen

9 / Jälleen kerran purkulupahakemuksesta

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_9

 

9 / Jälleen kerran purkulupahakemuksesta

2. marraskuuta 2006 / JP Kunnallisanomat

Päätoimittajamme Matti Käkelä otti räväkästi kantaa vanhan R-kioskin talon kuntoon. Asia pitäisi päättää rivakasti: joko kunnostus tai purkaminen. Päätoimittaja käytti sitä valtaa, mikä hänellä on: osoittaa joku tärkeä asia lehden lukijoille oikein kuvan kanssa.

Tarttukaamme siis aiheeseen, kun näin kehotetaan. Otin ja soitin tarkistin faktat Vaasan hallinto-oikeuden kirjaamosta, miten se asia oikein tällä hetkellä oikein on. Aikaisemmin olin käynyt kunnantalolla lukemassa pöytäkirjat ja erityiseesti Jalasjärven kunnan vastineen Vaasan hallinto-oikeudelle valitusasiassa koskien Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan purkulupaa (YMP 63 § / 9.8.2006).

Omistaja haluaisi talon myydä, mutta osto kauppakirjojen mukaan sidottu ehdollisesti sidottu myönnettävään purkulupaan. Ostaja haluaa ostaa, kunhan saa vain purkuluvan. Tässä ei ole ongelmaa noin juridisesti, kun katsoin asiakirjat läpi.

Kunta joutuu tai saa purkuluvan myöntää, jolloin lakien, asetusten ja kunnan johtosääntöjen mukaisesti siitä vastaa ympäristö- ja rakennuslautakunta. Lautakunta haluaisi myöntää purkuluvan. Asianmukaisten kuulemisten ja lisäselvitysten jälkeen käytössä on purkulupahakemuksen lisäksi Insinööritoimisto Savela Oy:n purkulupaa puoltava lausunto. Ja asianmukaisesti myönnetystä luvasta on Jalasjärvi-Seura ry valittanut määräajassa, jolloin asia siirtyi tämän jälkeen Vaasan hallinto-oikeuteen, jonka kirjaamoon soitin 26.10.2006.

Juridisesti asia on nyt siirtynyt Vaasan hallinto-oikeuden esittelijän pöydälle, koska Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa ei ollut käyttänyt sitä oikeutta, mikä sillä oli, eli tehdä vielä yksi vastaus liittyen aiheeseen. Näin ollen esittelijä tekee päätösehdotuksen sillä asiakirja-aineistolla ja voimassaolevalla lainsäädännöllä. Tämän jälkeen päätösehdotus menee sitten hallinto-oikeuden istuntoon ja sieltä päätös tulee.

Kirjaamon edustaja arveli, että nykyisillä käsittelyajoilla ei tämän vuoden puolella kannata päätöstä odottaa, eli keväälle sitä kannattaa odotella.

Itselleni on jäänyt vielä hämärän peittoon, mikä on Museoviraston rooli tässä vaiheessa. Aiemmin yhdessä kirjoituksessa kirjoitin Museovirastosta, kun senkin papereita vilahteli asiakirjapinkassa, jonka selasin kunnantalolla läpi.

Voimme käydä täällä Jalasjärvellä hyvinkin räväkkää kansalaiskeskustelua – uskoisin kylillä olleen hyvinkin paljon vapaamuotoista keskustelua vanhasta R-kioskin talosta. Mutta juridisesti katsoen kunta on kiinni hallinto-oikeuden tulevassa päätöksessä – riippumatta mahdollisesta neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä, joka voitaisiin vaikka järjestääkin.

Vähän huolettaa Jalasjärven keskustaajaman kehittyminen pitkällä juoksulla. Jos vanha ala-aste päätetään purkaa, niin olisiko siitäkin tehtävä valitus. Sitten oli tuo Tokmannin tontin tilanne: se oli kait viittä vaille, ettei se mennyt toimenpidekieltoon, jos ymmärsin oikein tilanteen vakavuuden. Sitten meillä oli yksi 3-tien risteys toimenpidekiellossa, eikä se vieläkään ole lopullisesti korjattu.

Laitetaanko tässä kohta kaikki jutut juridisen tarkastelun alle, eli aina valitusta hallinto-oikeudelle jokaisesta kunnan päätöksestä? Sitten olisi uudella kunnanjohtajalla paljon tekemistä pelkkien oikeusjuttujen selvittelyssä.

Kyllä se olisi hyvä, että nämä asiat saataisiin neuvottelemalla ja sovulla ratkaistua. Jos aina otetaan juridiset keinot käyttöön ja ollaan aina Vaasassa valittamassa, voi vielä joskus tulla Vaasasta päätös, johon ei ole kukaan tyytyväinen. He katsovat juridiikkaa, eivät kokonaisvaltaista hyötyä kunnan asukkaille.

Jukka Rannila
kuntalainen

8 / Ketä tässä pitäisi apuun pyytää?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_8

 

8 / Ketä tässä pitäisi apuun pyytää?

11. syyskuuta 2006 / JP-Kunnallissanomat

Katselin vähän vanhoja arkistojani, ja mieleen tuli Anne Ojajärven kirjoittama kirjoitus 21.8.2006, jossa oli esillä muutama huoli mietittäväksi - sopivasti uuden kunnanjohtajan aloittaessa työnsä. ”Kuntamme tulevaisuus on syytä ottaa puheeksi sektoreittain nyt heti pidemmällä tähtäimellä, muun muassa ajan tasalle saatettavien strategioiden ja visioiden muodossa”, Anne toteaa kirjoituksessaan.

Mitenkähän lie? Perusongelma on aika selvä: maatalouden työvoimatarve ei rajusti kasva, jolloin vapautuvaa työvoimaa pitäisi saada sidottua muille toimialoille, jotta kunnan asukasluku ei vähenisi. Tämä kehitys on ollut jo käynnissä jostain 1950-luvulta alkaen, jolloin Jalasjärvelläkin oli vielä suuri osa työikäisestä väestä kiinni maataloudessa - ainakin Jalasjärven Joulu -lehdestä on voinut vanhaa historiaa nähdä.

Katselin tuossa sitten yhden arkistossani mainitun ruotsalaisen kunnan www-sivuja (Gnosjö, www.gnosjo.se), missä asuu n. 9800 asukasta ja päivittäin käy n. 1000 ihmistä kunnan ulkopuolelta töissä. Se on näin Jalasjärvenkin mittakaavassa ajatellen paljon, jos päivittäin 1000 ihmistä kävisi kunnan ulkopuolelta töissä.

Mielenkiintoinen kysymys onkin, miten pieni ja suhteellisen syrjässä oleva kunta on voinut pärjätä noinkin hyvin. WWW-sivujen tietojen perusteella näyttäisi siltä, että kunnassa on jotenkin pystytty siirtymään maatalousvaltaisesta teollisuusvaltaiseen elinkeinorakenteeseen. Ilmiön todellisen luonteen ymmärtäminen vaatisi tietysti enemmän penkomista - näin kaukaa on vaikea sanoa asian todellista tilaa yksipuolisesti kuntaa kehuvien www-sivujen perusteella.

Mutta miten rakentaa vastaava ilmiö jonnekin muualle? Mitä se vaatisi? Onko se edes mahdollista nykymaailmassa? Onko se edes teoriassa mahdollista? Millaisessa ajassa vastaavan ilmiön voisi saada aikaan? Mielenkiintoisia kysymyksiä, johon olisi hyvä saada vastauksia. Gnosjön www-sivuilla mainittiin, että osittain taustalla on vuosisatoja vanhoja perinteitä. Jaa-a. Vuosisatojen kärsivällisyyttä on tietysti vaikea vaatia, kun pitäisi ratkaista nykyisiä ongelmia.

Anne toivoo, että pystyttäisiin katsomaan kauemmaksi kuin muutama kuukausi. Näin se varmaan on, mutta itse jäin pohtimaan, mikä rooli on kuntalaisilla. Jos kunnalle nyt luodaan uusi ja päivitetty strategia, niin keiden sitä pitäisi toteuttaa? Yksi vastaus on tietysti, että kunnan sitä pitää toteuttaa. Ruotsin esimerkin pohjalta vaikuttaisi siltä, että kuntalaisten pitäisi olla erityisen toimeliaita, että syntyisi tuloksia. Mutta samaa teollistamisen mallia ei enää voi täysin kopioida, kun teollisessa toiminnassa on käynnissä maailmanlaajuinen uudelleenjako, ns. Intia- ja Kiina-ilmiö.

Siinäpä se vaikeus sitten taitaakin tulla. Pitäisi saada aika laaja yksimielisyys jostain. ”Tätä me nyt teemme seuraavat vuodet tässä kunnassa.” Mutta yksimielisyyden saavuttaminen ja varsinkin sen ylläpitäminen taitaa olla haaste. Yksimielisyyden saavuttamisen ja ylläpitämisen tiellä on kyllä kaikenlaisia esteitä. Mitä tässä on nyt maailmaa vähän nähnyt, niin näitä esteitä on paljon ja ihmiset ovat hyviä niitä keksimään.

No, jos Jalasjärvelläkin keksittäisiin yhdessä porukalla jokin hyvä juttu, jonka ympärille voisi syntyä uutta ja kehittävää toimintaa. Mutta mikä se olisi? Onko kenelläkään hyviä ideoita ? Niitä tässä nyt tarvittaisiin. Kyllä se sitten myöhemmin voidaan muodollisesti laittaa jonkun nimiin.

Jukka Rannila
kuntalainen

7 / Liittovaltio: Mistä Matti Vanhanen oikein puhui?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_7.

 

7 / Liittovaltio: Mistä Matti Vanhanen oikein puhui?

30. heinäkuuta 2006 / ILKKA

Vanhasen 12.7.2006 puhetta on kommentoitu. Kyösti Virrankoski toteaa www-sivuillaan ja Ilkassa 15.7.: ”Suomen keskustalle puheesta on nyt paljon aihetta”. Alex Stubb kysyy 13.7.: ”Vanhasesta federalisti?”. Esko Seppäsen mielestä Vanhanen on ”eurouskovainen, eurofanaatikko, euronationalisti” (14.7.). Kommentit johtavat meidät Paavo Lipposen 10.11.2000 puheenvuoroon.

Voimme todeta, että poliitikot ovat nyt perustuslaillisen sopimuksen kannattajia ja vastustajia. Yhdysvalloissa syntyivät 1787 suuntaukset liittovaltion perustuslain suhteen: federalistit ja antifederalistit. Federalistit kannattivat perustuslain ratifiointia ja antifederalistit vastustivat. Vertailu 1787 Yhdysvaltoihin ei auta, koska Euroopan valtiot eivät yhdessä itsenäistyneet, vaan ovat sotineet keskenään. Lisäksi lakien sisältö on erilainen.

Vertailukohtaa aikaisemmasta ei ehkä löydy, koska perustuslaki on oman historiallisen hetkensä tuotos. Katsaus EU:ta vastaavien yhteenliittymien historiaan osoittaa samaa kuin EU:ssa. Aloitetaan helpolla yhteistoiminnalla ja taloudessa, jonka jälkeen harkitaan syvällistä yhteistoimintaa.

Väitän, että EU:n kohdalla jako federalisteihin ja antifederalisteihin ei ole kovin onnistunut. Maailmanlaajuinen mielenkiinto EU:n toimintaan ja muiden vastaavien yhteenliittymien synty osoittaa, että EU:n pohjalla olevaa ideaa kannatetaan maailmanlaajuisesti. Kuitenkin EU:n aatteen nimeäminen yksioikoisesti federalistiseksi ei ole kovin mielekästä.

Lipponen toteaa oman puheensa johdannossa, että Brüggessä oli aikaisemmin puhuttu ”eurooppalaisesta supervaltiosta”, ”eurooppalaisesta kansakuntien perheestä” ja toissijaisuusperiaatteesta. Mainitut aikaisemmat puhujat olivat puhuneet federalismista, vaikkakin käsitteen sisältö oli ollut erilainen.

Matti Vanhasen puhe on kuitenkin avaava, koska hän ilmoittautuu uudistetun yhteisömenetelmän kannattajaksi. Virrankoski ihmettelee: ”Onko tämä järjestely se tavoiteltu kolmas tie, sitä ei puheessa selvästi korosteta”.

Vanhasen ”yhteisömenetelmän uudistamiselle” on keksittävä iskevä nimi, ja sisältö on määriteltävä tarkemmin. Sen jälkeen jokainen voi miettiä, onko ”uudistetun yhteisömenetelmän” kannattaja vai vastustaja. Lisäksi kehitetyn termin on taivuttava eurooppalaisille kielille, jotta sitä voi esittää ulkomailla.

Jukka Rannila
filosofian maisteri
Jalasjärvi

6 / Esitys kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, muutama arvio Jalasjärven kannalta

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_6

 

6 / Esitys kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, muutama arvio Jalasjärven kannalta

6. heinäkuuta 2006 / JP-Kunnallissanomat

Sisäministeriön 28.6.2006 esitys kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on luettavissa. Mielenkiintoinen on alaviite 1: "Laki-nimityksestä huolimatta kyseessä on poliittinen sopimus lainvalmistelun ja hyväksymisen myötä tulevan lain sisällöstä". Tämä ei ole lopullinen ehdotus, vaan vielä on matkaa lopulliseen lakiin. Mitä tämä esitys tarkoittaa Jalasjärven kunnan kannalta?

4 § toteaa, että "kuntarakennetta vahvistetaan yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin". Jalasjärven kannalta tämä tarkoittanee, että jonkinlaisia yhteistoimintaesityksiä on jatkossa tehtävä.

5 § on vähän konkreettisempi: "kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta". Tarkoittaako tämä sitten kuntaliitosta vai ei? Ei välttämättä, koska kunnat voivat muodostaa yhteistoiminta-alueen. Eli Jalasjärvelle tämä tarkoittaisi yhteistoimintaelintä lähikuntien kanssa? Tässä on luettava rivien välit tarkasti, ja tässä jää mielestäni tulkinnanvaraisuutta eduskuntakäsittelyyn syksyllä.

5 § asettaa selvän rajan toiminnalle: "kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta". Jalasjärven kannalta tämä tarkoittaa, että jonkinlaiseen yhteistoiminta-alueeseen on vähintään mentävä. Tarkoitus perusterveydenhuollon arkiselle toiminnalle on toinen juttu.

13.6.2006 Jalasjärven kunnanvaltuusto hyväksyi alijäämäisen tilinpäätöksen, ja yhtenä osasyynä alijäämään oli erikoissairaanhoidon kustannukset vuodelta 2005. Esityksessä 6 § sisältää alaviitteen 4, jossa todetaan seuraavaa: ”Selvitetään miten kuntayhtymän rahoitusratkaisut voitaisiin toteuttaa siten, että vältetään kalliiden hoitojen kunnille aiheuttamat äkilliset satunnaisvaihtelut ja määritellään kokonaiskustannuskehitys nykyistä sitovammin etukäteen”. Tässä esityksessä ei ole mainintaa siitä, että perustettaisiin komitea, joka tekisi ongelman ratkaisuun liittyvät ehdotukset. 6 § on Jalasjärven kannalta tärkeä, koska erikoissairaanhoidon kustannuksien hallinta on keskeistä kuntalaisen kannalta. Jäämme kuitenkin odottamaan jännityksellä jatkoa, koska ”valtioneuvoston asetuksella säädetään, mitkä tutkimukset, toimenpiteet ja hoidot kuuluvat erityistason sairaanhoitoon”.

10 § antaa puitteet, kunnille yhdistyä "väestömäärältään merkittävästi nykyistä suuremmiksi kunniksi". Jalasjärven kannalta tarkoittanee harkintaa miten asiassa edetä, koska mahdollisuutena on kuntaliitos tai yhteistoiminta-alue. Toisaalta 11 § mukaan kannattaa pitää kuitenkin kunnan taloudesta huoli, koska 2009 jälkeen valtioneuvosto voi asettaa kuntajakoselvittäjän vaikeuksissa olevaan kuntaan.

Jos esitys menee syksyllä läpi eduskunnassa, niin Jalasjärven kunnan on tehtävä 1.6.2007 mennessä esityksiä (§ 12 ja 13). Ehkä tätä ennen tai sen jälkeen näemme vielä jonkinlaisen valtakunnallisen politiikan väännön, koska 14 § mukaan ”peruspalveluohjelmaa kehitetään ja se vakinaistetaan osaksi lakiin perustuvaa valtion ja kuntien neuvottelumenettelyä”. Tässä esityksessä ei ole ohjelman versiota, joten jotain voi olla odottamassa esittelyä.

28.6.2006 tehty esitys kannattaa lukea läpi, ja viettää rauhallinen kesä. Syksyllä jätetty lopullinen lakiehdotus aiheuttaa vilkkaan keskustelun, mutta tavallisen kuntalaisen elämään tämä esitys ei vielä vaikuta. Ensi vuoden puolella kannattaa aktivoitua ja kysellä minkälaisen toimeenpanosuunnitelman ja esityksen Jalasjärven kunta aikoo tehdä.

Jukka Rannila

5 / Joku roti EU-lobbaamiselle?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_5

 

5 / Joku roti EU-lobbaamiselle?

16. kesäkuuta 2006 / ILKKA

Onko lobbaaminen EU:ssa karannut käsistä? Tiedämmekö, millaisia lakiehdotuksia Euroopan komissio aikoo tehdä? Onko lobbareilla aivan liian suuri valta esitettävien lakialoitteiden sisällön suhteen? Onko kaikki valta kadonnut lobbareille? Onko meillä kohta samanlaisia lobbausskandaaleja käsissä kuin menneinä vuosina USA:ssa?

Tällaisia kysymyksiä voi olla välillä mielessä, kun seuraa kaikkein hurjimpia väittämiä EU:n toiminnasta. Onko tässä sitten kyseessä EU:n komission ryhtiliike, kun komissio on avoimella kuulemisella käynnistänyt lobbaamista koskeva kansalaiskeskustelun? EU-kielenkäytöllä niin sanotussa vihreässä kirjassa avoimuuden lisäämiseksi on esitetty kysymyksiä, ja aiheesta kiinnostuneet voivat esittää näkemyksensä aiheisiin elokuun loppuun mennessä.

Komissio katsoo, että lobbaaminen on toimivan demokratian olennainen piirre. Tätä onkin korostettu erilaisissa tilaisuuksissa, joissa on kerrottu EU:n lainsäädännön valmistelusta. Parempi on vaikuttaa lakiehdotusten alkuvaiheessa, kuin herätä liian myöhään lainsäädännön ollessa jo viimeisiä silauksia vaille valmiina; näin luennoijat toteavat. Suomessa tämä on myös tuttua, kun eduskunnan lainsäädäntöhankkeilla on erilaisia komitea-, kuulemis- ja lausuntokierroksia.

Olennainen kysymys mielestäni on, ketkä kaikki lobbaavat jossain lainsäädäntöhankkeissa, ja millaisia näkökantoja he esittävät. Tämän vuoksi komissio esittää, että perustetaan vapaaehtoinen rekisteröintijärjestelmä, johon liittymiseksi lobbaajille tarjotaan kannustimia. Nykymuotoisessa lobbaamisessa on monia ongelmia, jotka myös komissio on todennut: lobbaajat tarjoavat värittynyttä informaatiota, lobbaamiseen liittyy monenmuotoisia massakampanjoita, yksityiset yritykset voivat rahoittaa lobbaamista suurilla summilla, resursseiltaan pienemmät edunvalvojat jäävät huomiotta, lobbaajien budjetit ja rahoituslähteet jäävät tuntemattomiksi.

EU:n komissio ylläpitää CONECCS-tietokantaa, jossa on listattuna kymmenittäin erilaisia etujärjestöjä, mutta tähän tietokantaan ei ole pakko omaa etujärjestöään kirjata – eivätkä siinä ole kaikki lobbaamista harrastavat organisaatiot edustettuna Yhtenä pohdittavana vaihtoehtona on pakollinen kirjaaminen tietokantaan, jotta voisi etujärjestönsä virallinen edustaja, minkä lisäksi pitäisi ilmoittaa tarkempaa talous- ja eturyhmätietoa. Tämän lisäksi on pohdittavana vaihtoehtona esitettyjen näkemysten julkinen kirjaaminen tietokantaan, lobbaamisen minimisääntöjen luominen, Internet-pohjaisten julkisten kuulemisten yhdenmukaistaminen entisestään sekä rangaistuksia minimisääntöjen rikkomisesta.

Mielestäni komission ehdotuksissa on paljon hyvää. On tietysti myönteistä ajatella, että lobbauksen sääntöjen yhdenmukaistuessa myös etelä-pohjalaiset organisaatiot ja henkilöt voisivat osallistua tehokkaammin lobbaamiseen suoraan Etelä-Pohjanmaalta ilman Brysselin toimistoa kirjallisen menettelyn avulla, jos pystytään osoittamaan, että komission kuulemismenettelyssä esitetty mielipide on todellakin huomioitu ja komissiossa on esitetty mielipide jotenkin huomioitu kuulemismenettelyn jälkeen. Elokuun jälkeen saamme toivottavasti yhteenvedon, millaisia ajatuksia vihreä kirja avoimuuden lisäämisestä herättänyt koko Euroopan tasolla.

Aika näyttää, seuraako vihreästä kirjasta jotain konkreettisia lainsäädäntöehdotuksia, vai jääkö se vain sanahelinäksi avoimuuden lisäämisestä.

Jukka Rannila
filosofian maisteri
Jalasjärvi

4 / Tietämisestä, tietämättömyydestä ja tiedon jakamisesta

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_4

 

4 / Tietämisestä, tietämättömyydestä ja tiedon jakamisesta

5. kesäkuuta 2006 / JP-Kunnallissanomat

JP-Kunnallissanomien palstalla on ollut jälleen kerran mielipidekirjoitusten sarja, joiden kirjoittamiseen ovat osallistuneet muutamat kunnanvaltuutetut 20.4., 11.5. ja 18.5.2006. Kuten aina ennenkin, on aihe ollut mielenkiintoinen, ja totesin kommentin olevan paikallaan.

Katselin kirjoituksia läpi, ja tietoon, tietämättömyyteen, tiedonkulkuun ja tiedon jakamiseen liittyvät aiheet korostuvat kaikissa kirjoituksissa. Joku tietää jotain jostain, ja siitä pitäisi tiedottaa eteenpäin, eli tietoa pitäisi jakaa jollain tavalla. Kuulostaa helpolta, mutta isommatkin ja pienemmätkin organisaatiot kuin Jalasjärven kunta ovat ongelmissa tietoon liittyvien aiheiden kanssa.

Itse kiinnittäisin tässä huomiota siihen, että tässä on muutama käsite eroteltava toisistaan. Jos ajattelee tiedon olevan ihmisen pään sisällä aivoissa olevaa vielä monella tapaa tuntematonta sähkökemiallista toimintaa, niin silloin tietoa ei voi jakaa helposti. Ilmeisesti tähän päivään mennessä tietoa ei ole voinut siirtää johdon avulla ihmisestä toiseen. Jos joku tietää (huom. tietää) onnistuneesta kokeesta, niin ilmoittakoon lehden palstalla.

Oikeastaan kirjoituksissa on pohdittu paljon informaation jakamiseen liittyvää toimintaa. Kun ihmiset hankkivat informaatiota silmillään, korvillaan ja muilla aistimillaan, voi tästä muodostua tietoa. Viitatuissa kirjoituksissa on kirjoitettu tiedotustilaisuuksista, vaikka oikeastaan voisi puhun informaationjakotilaisuuksista. Se, mitä jää itse kunkin tiedotus/informaatiotilaisuuden osanottajan tiedoksi, onkin jo pitkä tarina. Ihmisen muisti ei toimi niin yksiselitteisesti kuin sen oletetaan toimivan - eli muistamme epätarkasti, huonosti, väärin jne.

Lopuksi voimme puhua datasta, jota voidaan tallettaa nykyään usealle erilaiselle tallennusvälineelle. Noin esimerkin vuoksi voi todeta, että Jalasjärven kunnankirjaston kaiken kirjallisuuden läpikäynti yhdelle ihmiselle taitaa olla melkoinen tehtävä. Kun nykyään on vielä lisäksi melkoinen kasa sähköisiä järjestelmiä, niin dataa voi todellakin hankkia ja säilyttää useammalla välineellä.

Mutta miten tämä kaikki liittyy viitattuun kirjoitusten sarjaan? Kirjoituksissa oli paljon puhetta tiedosta, tietämättömyydestä ja tiedonjakamisesta. Yksi haaste nykyihmisellä on, että turhaa ja hyödyllistä dataa ja/tai informaatiota on ihan riittämiin; näin myös meillä Jalasjärvellä. Jos todella haluaisi hankkia kaiken kunnan toimintaan liittyvään tiedon itselleen, niin siinä on todellinen haaste läpikäydä kaikki aineisto läpi, koska yksittäisellä kuntalaisella on yleensä muutakin tehtävää kuin pelkästään seurata kunnan luettavaa aineistoa. Kuten kirjoituksissakin on todettu, kirjallisen aineiston lisäksi pitäisi jaksaa istua läpi useita erilaisia tilaisuuksia, koska kaikkea tarvittavaa tietoa ei voi hankkia pelkästään aineistoa lukemalla.

Eli vastaan tulee rajoittavana tekijänä aika. Ihmisen tiedon hankkimisen kyvyt ovat edelleen yhtä kehittyneet tai kehittymättömät kuin esi-isillämme. Ja aika se on vastassa päätöksien tekijöilläkin, koska monien päätöksien on synnyttävä kohtuullisessa aikataulussa. Tästähän se hankaluus syntyy, kun täydellisen tiedon saaminen vaatisi kohtuuttomasti aikaa, jolloin päätökset täytyy tehdä parhaan saatavissa olevan tiedon mukaan.

Jotain konkreettista tästä tekstipyörityksestä pitäisi tietämättömälle (?) lukijalle jättää pohdittavaksi. Kunnan päätöksistä ja toiminnasta voi olla siis montaa mieltä, mutta aina voi tietää enemmän ja oma tieto voi tarkentua ajan kuluessa. Eli oman tiedon rajoitukset on hyvä tunnustaa, koska aina on joku, joka voi tietää enemmän kuin itse. Tällöin voi aina kysyä enemmän kuin pelkästään väittää.

Hyvää alkavaa kesää kaikille,

Jukka Rannila
kuntalainen

3 / Jotain järkevää Brysselistä / Strasbourgista?

ILKKA

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_3

 

3 / Jotain järkevää Brysselistä / Strasbourgista?

11. huhtikuuta 2006 / ILKKA

Voiko Euroopan parlamentti ehdottaa mitään järkevää, kun se on hyväksynyt yhden monista päätöslauselmista tiistaina 4. huhtikuuta 2006? Päätöslauselman otsikko kertoo enemmän: ”Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta, joka koskee Euroopan unionin neuvostolle tehtyä suositusluonnosta kantelusta 2395/2003/GG (kantelu koskee kysymystä, pitäisikö neuvoston kokousten olla avoimia yleisölle silloin, kun neuvosto toimii lainsäätäjänä)”.

Tässä kohtaa on palautettava mieliin, että Euroopan Unionissa ministerineuvosto on lainsäädäntöä tekevä elin, ja sen kokoukset eivät ole olleet julkisia. Tämä tarkoittaisi suurin piirtein Suomen olosuhteissa samaa kuin, että eduskuntamme säätäessä lakeja lakien toisen käsittelyn istunnot olisivat suljettuja kansalaisilta ja tiedotusvälineiltä. Tällöin jälkikäteen voisimme todeta lain tulleen säädetyksi. Nykyisessä tilanteessa tämä tuntuisi täysin käsittämättömältä, kun voimme lakien käsittelyn osalta seurata eduskunnan työskentelyä käytetyn puheenvuoron tarkkuudella.

Onko Euroopan parlamentti sitten itse ollut esimerkillisempi tässä suhteessa, kun se kerran alkaa antaa seuraavanlaisia suosituksia: ”kehottaa neuvostoa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta kokoukset, joissa se toimii lainsäätäjänä, olisivat avoimia ja yleisö pääsisi seuraamaan niitä; pyytää neuvostoa välittämään julkiset kokouksensa lähetyksinä myös Internetin välityksellä ja ilmoittamaan kyseisten kokousten päivämäärät ja esityslistat ajoissa sekä julkaisemaan niistä viralliset selostukset Euroopan unionin kaikilla virallisilla kielillä”. Itse asiassa Euroopan parlamentti on ollut esimerkillisempi, koska sen kokoukset ovat avoimia, julkisia ja niitä voi seurata suorana lähetyksenä Internetistä, minkä lisäksi pöytäkirjat julkaistaan erittäin ripeästi. Itse asiassa voi kysyä, onko Euroopan parlamentti edistyksellisempi kuin Suomen eduskunta. Suomen eduskunnan osalta voi todeta, että suorien tai nauhoitettujen lähetysten seuraaminen Internetistä puuttuu, mutta muuten palvelu on vastaavalla tasolla.

Mutta mitä tehty päätöslauselmaesitys tarkoittaa suomalaisille päättäjille? Päätöslauselmassa on seuraava mielenkiintoinen kohta. ”[Euroopan parlamentti] kehottaa kaikkia asianosaisia osapuolia painostamaan neuvostoa, jotta se noudattaisi oikeusasiamiehen suosituksia ja mukauttaisi työjärjestystään”. Ketkä kaikki ovat asianosaisia? Euroopan unionin lainsäädäntöhankkeet vaikuttavat pitkässä juoksussa meihin kaikkiin, joten olemme asianosaisia. Miksei Suomi voisi olla tässäkin suhteessa mallioppilas ja vaatia tiukasti neuvostossa, että neuvoston työjärjestystä muutettaisiin, jotta neuvoston kokoukset lainsäädännön osalta olisivat julkisia?

Euroopan parlamentin vaatimukset eivät ole myöskään höyrähtänyttä yletöntä uskoa tekniikkaan, koska tekniikka toimii jo todistetusti. On siis aika muuttaa toimintatapaa ja on myös aika vaatia toimintatavan muutosta. Jotain järkevää Brysselistä / Strasbourgista on siis esitetty, mutta sen muuttaminen todellisuudeksi vaatii vielä painostusta.

Jukka Rannila

2 / Laki, järjestys ja tunteet purkulupahakemuksessa

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_2

 

2 / Laki, järjestys ja tunteet purkulupahakemuksessa

16. helmikuuta 2006 / JP-Kunnallissanomat

13.2.2006 uutisoitiin JP-Kunnallissanomissa, kuinka Museovirasto on antanut muistutuksen ns. R-kioskin talon purkulupahakemuksesta. Mistä on tässä vaiheessa kysymys lakien ja asetusten mukaan? Itse yritin tätä selvittää itselleni ja tässä on oma käsitykseni tilanteesta. Jos olen väärässä, niin vapaasti saa oikaista, koska en ole mikään oikea juristi.

Tarkistin ensin tiedot ympäristöministeriön www-sivuilta, joiden mukaan rakennussuojelulailla suojeltuja kohteita ei Jalasjärvellä pitäisi olla. Emme siis käsittääkseni käsittele lainopillisesti katsoen rakennussuojelulain tilannetta (16 §), jossa kyseessä on annettujen suojelumääräysten noudattamatta jättäminen, kun kerran kyseessä on purkulupahakemus.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 127 § toteaa seuraavaa: ”Rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella tai alueella, jolla on voimassa 53 §:ssä tarkoitettu rakennuskielto asemakaavan laatimiseksi”. Näin käytetty termi ”purkulupahakemus” on lainopillisesti ymmärrettävissä. Mutta sitten tulee mielenkiintoinen kohta pykälässä 127: ” Lupaa ei myöskään tarvita talousrakennuksen ja muun siihen verrattavan vähäisen rakennuksen purkamiseen, ellei rakennusta ole pidettävä historiallisesti merkittävänä tai rakennustaiteellisesti arvokkaana tai tällaisen kokonaisuuden osana”. Näin on lainopillisesti perusteltua, kuinka aikaisemmin on voitu purkaa kyseisellä tontilla aikaisemmin ollut rakennus, kun kyseessä taisi olla talousrakennus.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 139 § toteaa seuraavaa: ”Purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.”

Museovirastolla on lailla määrätty tehtävä ”toimia kulttuuriperinnön ja -ympäristön suojelusta vastaavana asiantuntijaviranomaisena”. Nyt Museovirasto on siis käyttänyt viranomaisen oikeuttaan, ja on edellyttänyt inventoinnin tekemistä ennen purkamisluvan ratkaisua. Ja rakennuslautakunta on maankäyttö- ja rakennuslain määräämällä tavalla Jalasjärven kunnan rakennusvalvontaviranomainen, ja on nyt pyytänyt lisätietoja.

Lainopillisesti kaikki näyttäisi menneen oikein. Tästä palautuu mieleen persoonallinen luennoitsija, joka totesi, että hänen tehtävänsä kyseisellä jaksolla on karaista hyvin ankarasti opiskelijoita ja opettaa unohtamaan omat tunteensa oikeudellisen aiheen käsittelyssä. Tässäkin tapauksessa uskon, että lainopin ulkopuolella on mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Mutta tiettyä järjestystä on noudatettava, koska nämäkin päätökset täytyy tehdä lain edessä kestävällä tavalla.

Mutten miten on sitten ihmisten kokemien tunteiden kanssa? Perinne-, kauneus- tai muiden arvojen määrittäminen on tässä tapauksessa haasteellisin kohta. Joskus lailla ja asetuksella voidaan asettaa jokin helposti mitattava kohde, jolloin lain toteutus ja valvonta on kohtuullisen helppoa. Lainopillisesti tämän asian käsittely näyttää menevän oikeaan suuntaan, mutta kaikkien kuntalaisten oikeaksi ja oikeasti kokemien tunteiden mukaista ratkaisua emme koskaan saavuta. Sen kanssa meidän on jatkossakin elettävä, vaikka varsinaisen purkamislupahakemuksen käsittelyn päätös olisi mikä tahansa.

Hyvää talven jatkoa kaikille,

Jukka Rannila

1 / Verkkodemokratia Jalasjärvellä tiedotuksen tasolla?

JP-Kunnallissanomat

Pysyvä linkki:
http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_1

 

1 / Verkkodemokratia Jalasjärvellä tiedotuksen tasolla?

16. elokuuta 2005 / JP-Kunnallissanomat

Verkon kautta kuntalaisille voidaan tarjota lukuisia mahdollisuuksia osallistua palvelujen suunnitteluun sekä palaute-, keskustelu- ja vuorovaikutusmahdollisuuksia viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Näin kirjoittaa Kuntaliitto omilla verkkosivuillaan (http://www.kunnat.net/) verkkovaikuttamisesta. Toisaalta Etelä-Pohjanmaan laajakaistastrategiassa painotetaan tietoverkkojen leviämistä koko maakuntaan. Mutta olisiko jo aika pohtia, mitä teemme laajakaistalla?

Kuntalaissa määriteltyjen yhteisten asioiden valmistelu, esittely, päättäminen, toimeenpano ja valvonta ovat edelleen kunnan toiminnan perusteina, ja verkkodemokratian mahdollisuuksista näiden suhteen on puhuttu vuosia. Mikä on nykytilanne? Tarkistus Kuntaliiton listaamiin verkkodemokratian kokeiluihin - ihminen@turku, Avoin Espoo, Valma (Tampere), Kotikatu (Helsinki), Mansefoorumi (Tampere) - osoittaa, ettei verkkodemokratia ole juurikaan levinnyt kokeiluja ja akateemista tutkimusta pidemmälle.

Miten näkyy verkkodemokratia Jalasjärven kunnassa? Mielestäni Jalasjärven kunta on jo ylittänyt ensimmäisen tason verkkovaikuttamisessa, koska Jalasjärven kunnan verkkosivuilla (http://www.jalasjarvi.fi/) on luettavissa kunnanhallituksen, kunnanvaltuuston ja useamman lautakunnan pöytäkirjoja. Otetaanpa esimerkki, niin tuo verkkodemokratian nykytilanne selviää.

Jalasjärven kunnan luottamushenkilöiden palkkiosäännön tarkistaminen sekä kokouskeskustelu Jalasjärven kunnan taloudellisesta tilanteesta on uutisoitu JP-kunnallissanomien artikkeleissa 2.6., 20.6., ja 30.6.2005. Tämän lisäksi Jalasjärven kunnanvaltuuston jäsenistä jotkut ovat keskustelleet kummastakin aiheesta - ja vähän muistakin aiheista - JP-kunnallissanomien mielipideosastolla 9.6., 11.6., 30.6., 7.7. ja 14.7.2005. Oletettavaa on, että kylillä ovat mainitut uutiset ja mielipidekirjoitukset antaneet aihetta vapaamuotoiseen keskusteluun.

Jalasjärven kunnan verkkosivuilta (http://www.jalasjarvi.fi/) voi tehdä pienen tarkistuksen (KH 10.3.2005/63§, KH 30.5.2005/119 § ja KV 16.6.2005/55 §), jolloin on mielipidekirjoitusten ja artikkelien lisäksi mahdollisuus hankkia lisätietoja luottamushenkilöiden palkkiosäännön tarkistamisesta sekä joitain lisätietoja Jalasjärven kunnan taloudellisesta tilanteesta.

Tällä tasolla Jalasjärven kunnan verkkodemokratia on hyvä: päätöksentekoa voi helposti seurata pöytäkirjoja lukemalla omalta kotikoneeltaan. Toisaalta on niin, että kaikki pöytäkirjojen ja esityslistojen liitteet eivät ole verkkoversiossa, jolloin kannattaa ainakin toistaiseksi käydä Jalasjärven kunnan (hyvän palvelun) kirjastossa lukemassa pöytäkirjat kokonaan. Mutta yksittäisen asian ja koko päätöksentekoketjun seuraaminen taaksepäin oli helppoa.

Miten tästä eteenpäin? Teknisesti ja taloudellisesti ottaen verkkodemokratiaan alkaa olla muitakin mahdollisuuksia.

Päätöksentekoon osallistuminen on ensimmäinen keskustelua herättänyt aihe, koska jätetyn sähköisen ”äänestyslipun” salaisuuden pitävyyttä on epäilty. Itselläni on kokemusta yhdestä sähköisestä neuvoa-antavasta järjestöäänestyksestä, jolloin piti ottaa kantaa sähköisen äänestysjärjestelmän tallettamaan paperikopioon. Tuolloin äänestystuloksena oli, että pelkkä sähköinen ”äänestyslippu” ei ole riittävä teknisen vian varalta. Kunnan osalta lisäksi vastaan tulevat eduskunnan kunnille määräämät lait ja asetukset, jolloin sähköisten äänestysjärjestelmien osalta ei voi kiirehtiä tai hidastella.

Yksi taso verkkodemokratiassa on erilaisten keskustelumahdollisuuksien luominen kuntalaisille. Mikään kunnallinen päätös ei synny ilman keskustelua vaihtoehdoista, ja verkkodemokratiassa tämä keskustelu muuttuisi julkisemmaksi. Tässä suhteessa suomalaiset verkkodemokratian kokeilut eivät ole tuoneet teknisesti tai toiminnallisesti mitään mullistavaa. Joitain suomalaisia käytäntöjä ehkä voisi kehittää, ja joitain ulkomaisia esimerkkejä käyttää pohjana, mutta mitään valtavaa mullistusta tämä ei toisi kunnalliseen päätöksentekoon. Tältä osin Jalasjärvellä voisi ottaa esimerkkiä muualta.

Yhdistyneet Kansakunnat (http://www.un.org/webcast/) tarjoaa esimerkin yhdestä verkkodemokratian tasosta, eli kokousten kuvan ja äänen julkisesta välittämisestä ja tallentamisesta tietoverkkoon. Teknisesti ja taloudellisesti ottaen mahdollisuuksia suomalaisissa kunnissa vastaaviin palveluihin alkaa olla. Kun kunnanvaltuustojen kokouksia nykykäytännössä jo nauhoitetaan, niin suuri muutos ei enää olisi äänen ja kuvan tallentaminen sähköisessä muodossa. Eli voimme siirtyä tieteiselokuvien mahdottomista kuvitelmista vähitellen arkiseen käyttöön, kuten kännykät aikanaan.

Kuntalaisen kannalta kunnanvaltuustojen kokouksien tallentaminen tietoverkkoon voisi olla seuraava askel verkkodemokratian kehittämisessä, minkä lisäksi Jalasjärven kunnanvaltuuston jäsenten lehtikirjoitteluun tallenteet tietoverkossa toisivat aivan uutta lisäväriä.

Hyvää alkavaa syksyä kaikille.

Jukka Rannila